Slider

Vaaleanpunainen farkkumekko

perjantai 29. syyskuuta 2017



















Jumper - Jack Wills / Dungaree Dress - Topshop / Sunglasses - Gucci / Earrings - Michael Kors / Scarf - Louis Vuitton / Belt - Michael Kors / Watch - Marc by Marc Jacobs / Handbag - Mulbbery / Shoes - Nike

Mun blogia jo kesällä seuranneille onkin tämä vaaleanpunainen kahvila jo tuttu. Kyseessä on siis Lontoossa sijaitseva Peggy Porschen cakes -kahvila. Tein kahvilasta postauksen kesällä siellä käydessäni ja sen löydätte täältä. Siispä ei kahvilasta tällä kertaa sen enempää, se on yhä aivan yhtä söpö ja kakku on yhä yhtä hyvää. Tällä kertaa olin kuitenkin liikkeellä Ellin kanssa! Elli on Englannissa vaihdossa, joten sovittiin treffit Lontooseen. Oli ensimmäinen kerta kun tavattiin, sillä meiän aikaisempi tapaaminen peruuntui mun vatsataudin takia (ei kiva). Meillä oli todella mukavaa, eikä tullut yhtään inhottavia hiljaisuuksia, päinvastoin musta tuntuu ettei kaikkea ehtinyt edes saada sanottua. 
Ehittiin kuitenkin asuja kuvailemaan ja oon todella tyytyväinen näihin otoksiin. Lontoossa oli super lämmin, 20 astetta ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Vaikka oonkin jo syksyyn ihastunut, niin oli ihana kaivaa aurinkolasit pitkästä aikaa esiin. Jos näissä kuvissa on jotain outoja sävyjä, niin mulla oli käytössä lightroomin kokeiluversio. Latasin sen ennen reissua ja sillon kokeilin ohjelmaa vain yksiin kuviin. Luulin kokeilun kestävän 30 päivää kuten joskus, mutta se olikin vain 6 päivää? Niinpä piti saada yhdessä illassa muokattua niin paljon Lontoo kuvia kuin mahdollista. Harkitsen kyllä vakavasti tuon ohjelman ostamista, vaikka harjoittelua se kyllä vielä vaatii.
Oltiin sovittu menevämme tuonne Peggylle, joten asuni päätin sen mukaisesti. Lähdin liikkeelle tästä Topshopin farkkuhaalarimekosta (onko tää todella yhdyssana?), joka on ihanan vaaleanpunainen ja sopii kahvilan värimaailmaan. Tahdoin yhdistää sen johonkin villapaitaan, joka oisi paitsi mukava, mutta myös sellainen johon mekon tarkenisi suomessakin yhdistää. Niinpä päälle valikoitui Jack Willsin klassinen Tinsbury-villapaita. Mustat sukkahousut olisivat aivan pilanneet tämän pehmeän värimaailman, joten valkoiset olivat varma valinta. Kun päälle oli jo valikoitunut valkoinen, harmaa ja vaaleanpunainen, niin miten oisin voinut jättää Vuittonin Tahitienne Bandeaun pois asusta? Samaa vaaleanpunaista värimaailmaa jatkettiin korviksissa ja kengissä, jotka kyllä valikoituivat mukaan ihan käytännöllisyytensä tähden. Tämä mekko on todella A-linjainen, joten tahdoin luoda siihen vähän vyötäröä tämän vyön avulla. Sitten ei muuta kuin vakkari aurinkolasit ja klassinen laukku olalle niin asu on valmis. Tarvittaessa oisin tähän takinkin napannut, mutta Lontoossa sain kyllä jo sitä ilmankin läkähtyä. Tykkäsin tosi paljon tästä värimaailmasta, vaikka onkin aika kesäinen. Yleensä jätän vaaleanpunaisen pois vaatekaapistani syksyn tullen, mutta tänä vuonna oon päättänyt pitää sen mukana korostusvärinä syksylläkin. 

Mitäs te tykkäsitte asusta? Onko liian hempeä värimaailma syksylle?

12 käskyä syksylle

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Moni meistä tekee ämpärilistoja kesälle, mutta kai sitä elämää on muinakin vuodenaikoina? Muutamissa blogeissa oon nähnyt tämmöisiä syksyn bucket list postauksia, ja koska en tämmöistä varsinaisesti kesällä tehnyt, niin nyt päätin koittaa. Katsotaan sitten myöhemmin miten meni!

X Suorita sesongin vaihdos - mulla on aina puolet vaatteista sängyn alla laatikoissa ja kaksi kertaa vuodessa vaihan vaatteet laatikoista kaappiin ja kaapista laatikoihin. Tänä syksynä tän tekeminen on vähän venynyt, mutta toivottavasti pääsisin tällä viikolla tän pariin!
X Saata loppuun myös kunnon syyssiivous - tätä olen jo hiukan aloittanut. Aloitin siivoamalla kaikki lukiokirjani ja vihkoni, mutta seuraava askel onkin juuri tuo sesongin vaihdos. Mulla on tarkoituksena yrittää vähän vähentää vaatteitani, joten sesongin vaihtuessa on hyvä karsia vaatteita pois. Sitten oiskin tarkoitus laittaa niitä vaatteita myytäväksi, ja niitä löytyy jo valmiiksi muutama kassillinen.
X Ulkoile enemmän - pidän kaikista vuodenajoista, mutta syksyn kirpakat aamupäivät ovat niin täydellisiä ulkoiluun. Siitä huolimatta istun nytkin sisällä tietokoneella tätä kirjoittamassa.



X Kokeile uusia reseptejä - tahdon tänä syksynä kokeilla uusia syksyisiä leivonnaisia. En ole koskaan elämässäni maistanut kurpitsaa, mutta tahtoisin leipoa tänä vuonna kurpitsapiirakan!
X Saa isoimmat käsityöprojektit loppuun - mulla on tällä hetkellä kesken viltin tekeminen sekä villapaidan neulominen. Yritän neuloa enemmän ja saada molemmat valmiiksi tämän syksyn aikana. Joulun aikaan tulee kyllä yleensä neulottua myös paljon villasukkia ja muita pienempiä juttuja.
X Tapaa enemmän kavereita - asun vähän kauempana monista mun kavereista, joten etenkin syksyllä ja talvella helposti vain lukittaudun kotiin. Tänne on myös vaikea päästä julkisilla, joten kaveritkaan ei helposti pääse täällä käymään.



X Syksyistä huoneesi - vaihtelen aina sesonkien vaihtuessa myös mun huoneen vitriinin ja pöytäpintojen asetelmia. Nyt syksyn tullen tulee kaivaa esiin Yankeen syksyiset kynttilät esiin ja nauttia kynttiöiden tuoksusta sekä lämmöstä.
X Ota paljon kuvia - niin vaatteista kuin kaikesta muustakin. Syksyn pimetessä käy kuvien ottaminen aina vaikeammaksi, mutta yritän parhaani ottaa niin paljon kuvia kuin mahdollista.
X Vietä enemmän aikaa ulkona - nyt en tarkoita kirjaimellisesti ulkona, vaan kodin ulkopuolella. Tämä on myös osa tuota kaverikohtaa. Nyt mulla on liput muutamaan konserttiin ja yhteen musikaaliin, joten jos en muissa kohdissa onnistu, niin tässä ainakin. Vaikka syksystä ja talvesta pidänkin, niin vajoan aina pieneen kaamosmasennukseen, enkä jaksa lähteä mihinkään. Vaikka onhan se ihanaa loikoilla sohvalla viltin alla ja katsoa tv-sarjoja kynttilöiden palaessa, niin välillä on myös mukava ottaa itseään niskasta kiinni ja lähteä ulos talosta.



X Lue kirjoja - lukion jälkeen en oo oikein päässyt mun aikaisempaan lukutahtiin mukaan ja oon lukenut todella vähän kirjoja. Tänä syksynä yritän kuitenkin taas päästä lukemisen pariin. Mulla on ollut vähän tätä aihetta sivuava postaus luonnoksissa jo varmaan monta kuukautta, joten ehkä tulisi sekin kirjoitella loppuun.
X Pidä yllä blogia - tällä hetkellä mulla on suunnitelmat valmiita seuraavalle kolmelle viikolle. Näihin suunnitelmiin voi toki aina tulla muutoksia, mutta pyrin suunnittelemaan aina muutaman viikon päähän. Yritän pysyä tässä suunnitelmassa ja tahdissa myös syksyn, vaikka valokuvien ottaminen onkin hankalampaa.
X Rentoudu - vaikka kuinka yritänkin näillä lupauksilla saada itseni viettämään enemmän aikaa myös kodin ulkopuolella, niin on se rentoutuminenkin tärkeää. Siksi täytyy muistaa välillä viettää saunailtoja ja katsella telkkaria kuuman juoman kanssa viltin alta.

Jouduin tällä kertaa tyytymään WeIt palvelusta, sillä mun vajaan vuoden vanhalta koneelta ei löytynyt lainkaan syksyaiheisia kuvia ja piti saada tämä valmiiksi ennen Lontooseen lähtöä. Hyvä alku siis tuon ota paljon kuvia kohdan suorittamiseen! Toivottavasti kuitenkin tykkäsitte postauksesta! Kiitos muuten vielä kauheesti kommenteista mun "Eikö sua pelota?" postaukseen! Kyseessä oli niin erilainen postaus, että kauheesti mietin onko sen paikka mun blogissa ylipäätään ja sopiiko se tänne. Moni teistä kuitenkin jätti positiivista kommenttia, joten kiitos siitä kaikille kommentoijille! Nyt kotiuduttua yritänkin ehtiä vastaamaan kaikkiin kommentteihin ja myös muiden blogeja lueskelemaan.

Löytyykö samoja juttuja myös teiän listalta syksylle? Vai jotain ihan muuta?

Vihreä ja vaaleanpunainen

maanantai 25. syyskuuta 2017








Bomber - Monki / Jumper - Jack Wills / Trousers - COS / Earrings - Michael Kors / Scarf - Louis Vuitton / Handbag - Louis Vuitton / Shoes - Gant

Uskokaa tai älkää, mulla oli oikeesti kivat hiukset sillon kun kotoa. Kiitos sateen ja tuleen olivat kiharani poissa ja otsatukkani kaikkialla. Mua myös ärsyttää etten löytänyt mun vakio huulipunaa tuona aamuna, sillä luonnostaan mun huulet on valkeammat kuin mikä oli coolia vielä vuonna 2010. Joka tapauksessa tässä nämä kuvat on teille kaikille katsottavaksi. Käytiin muutama viikko sitten Riikan kanssa kuvailemassa ja meillä oli kyllä mukava sessio. Varmasti kuvaillaan yhdessä toisenkin kerran!
Anyways, asu lähti tällä kertaa liikkeelle näistä COS:sin housuista. Nämä päädyin ostamaan yksi päivää junaa odotellessani, mutta sain kyllä pitkään miettiä mustien, sinisten ja näiden vihreiden välillä. Lopulta päädyin vihreisiin, sillä uskoin niiden tuovan jotain uutta vaatekaappiini. Uskon näiden sopivan todella hyvin mun syysvaatteisiin, mutta nehän ovat vielä kaikki sängyn alla laatikoissa. Yrittäessäni löytää kesävaatekaapistani housuihin sopivaa paitaa, joka olisi kuitenkin tarpeeksi lämmin eikä liian kesäinen, muistui mieleeni Megan Ellabyn vastikään julkaisema video hänen inspiraatiostaan. Hän sanoi olevansa inspiroitunut vihreän ja vaaleanpunaisen yhdistelmästä (video löytyy täältä). Niinpä nappasin housujen pariksi tämän Jack Willsin kropatun villapaidan ja asusteet sekä takin tehdäkseni muuten aika tavanomaisesta housut+villapaita -yhdistelmästä astetta kiinnostavamman. Tämä väriyhdistelmä ei ole semmoinen, joka tulisi itselläni ensimmäisenä mieleen, mutta se olikin yllättävän toimiva. Samankaltaista värimaailmaa on ollut esillä myös esimerkiksi Atlantic Pacific -blogissa. Olen jo pariin kertaan maininnut tarvitsevani uusia syyskenkiä, sillä mulla on niitä niin huonosti ja oon tähänkin valintaan niin tyytymätön! Muuten kyllä asusta tykkäsin. Asu on tosiaan parin viikon takaa ja varmaan viimeinen kerta kun vielä bomberilla pärjäsi.
Myös oranssi silmämeikkini on Megan Ellabysta inspiroitunut. Olen kokeillut tätä erilaista silmämeikkiä nyt muutaman kerran ja ihan olen tykännyt siitä. Tämän asun värien kanssa silmämeikki ei ehkä ollut paras idea, mutta meikkasin ennen kuin päätin vaatteitani. Sinisten ja tummien asujen kanssa tuo oranssi on kuitenkin ollut ihan hauska pilkahdus väriä. 

Mitä te tykkäätte vihreän ja vaaleanpunaisen yhdistelmästä?

Eikö sua pelota?

sunnuntai 24. syyskuuta 2017




"Eikö sua pelota?" on kysymys, jonka olen kuullut viimeisen vuoden aikana aika useasti, etenkin viimeisimpinä kuukausina. Tällä tietysti viitataan viimeaikaisiin terrori-iskuihin. Meidän perheemme matkustaa suhteellisen paljon ja käymme muun muassa Briteissä useamman kerran vuodessa. Usein juurikin puhuessani Lontoossa, tulee joku esittäneeksi tämän kysymyksen. Mielestäni ei ole paha olla varuillaan, mutta ei tulisi unohtaa elää elämäänsä.

Viimeaikoina olen pohtinut kumpi terrorismissa pelottaa ihmisiä enemmän, kuolema vai sen tilanteen ja kaaoksen keskelle joutuminen. Jos pelkäät kuolemista terroristi-iskussa, niin voit yhtä hyvin liukastua portaissa, tukehtua syödessä tai saada vakavan sairauden. Voin kertoa sinulle yllättävän faktan — me kaikki kuolemme joskus. Ei siis kannata ainakaan sen pelon estää sinua käyttämästä sitä aikaa joka sinulla on parhaasi mukaan. Keskelle terrori-iskua jääminen olisi varmasti hirveää ja traumaattista, mutta se on tilanne johon emme itse itseämme aja. Jos joku päättää satuttaa meitä, niin se ei ole meidän oma valintamme, se on vain erittäin huonoa tuuria. Terrorismia voi tapahtua Lontoossa, mutta sitä voi yhtä hyvin tapahtua vaikka meillä Helsingissä. En aio kaivaa kuoppaa tunturin kupeeseen pysyäkseni piilossa muilta ihmisiltä. 


Tiedän monien olevan kyllästyineitä jatkuviin "ei saa antaa pelon voittaa"-puheisiin, mutta mitä muutakaan voisimme sanoa? Terrorismi tulee sanasta terror, joka suomeksi tarkoittaa vahvaa pelkoa –  juuri sitä reaktiota, mihin nämä iskut tähtäävät. Tahdommeko antaa terroristeille voiton? Voimme kaikki yhdessä taistella terrorismia vastaan, sillä nämä teot ovat voimattomia ilman reaktiota niihin. En meinannut tätäkään kirjoitusta toteuttaa, sillä en tahdo antaa tälle toiminnalle lisää huomiota, mutta aihe on noussut niin monissa keskusteluissani esiin, että uskoin asian olevan monien mielissä.



Tiedättekö sen lapsen, joka on aina jäänyt huomiotta, jota ei koskaan kehuttu ja jolle ei koskaan annettu mahdollisuuksia onnistumiseen elämässään. Tiedättekö sen lapsen joka härnää ihan vain saadakseen reaktion aikaan, ihan vain jotta saisi hetken huomiota. Lapselle ei tule ärähtää tästä käytöksestä vaan ennemmin puuttua siihen tekijään, joka on saanut lapsen käyttäytymään näin. Monet radikalisoituneet ovat näitä lapsia. Meidän pitäisikin puuttua radikalisoitumiseen johtaviin ongelmiin varhaisessa vaiheessa. Se voi tavalliselta kansalaiselta olla hankalaa, mutta mekin voimme kantaa kortemme kekoon. Emme saa antaa terrorismin hidastaa elämäämme, emmekä saa antaa sen  kasvattaa muureja välillemme. Viime aikoina olen Suomessakin huomannut rasismin kohottavan päätään. Meidän tulee taistella rasismia vastaan ja suojella niitä ihmisryhmiä, jotka ennakkoluuloista kärsivät. Vihaamalla viattomia ihmisiä ja ihmisryhmiä vain puhallamme voimaa siihen vihan liekkiin, joka tulisi tukahduttaa.



Musta tuntuu, että nämä pelottavat ajatukset ovat sellaisia, joita jää helposti pohtimaan juuri niinä hetkinä kun on yksin neljän seinänä sisällä ja antaa ajatustensa vaeltaa. Silloin kannattaa vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja mennä ulos. Mennä tapaamaan kavereitaan. Mennä elokuviin. Mennä konsertteihin. Mennä matkoille. Mennä nauttimaan elämästään. Tuli mitä tuli, kävin miten kävi niin tämä elämä on tehty elettäväksi. Tämän tekstin ilmestyessä olen itse Lontoossa, todennäköisesti viettämässä iltaa hyvän ystäväni kanssa, vailla huolen häivää. 

Ruutua ruudun päälle

perjantai 22. syyskuuta 2017










Coat - Jack Wills / Blazer - Monki / Dress - Cooperative/Urban Outfitters / Earrings - Michael Kors / Handbag - Louis Vuitton / Watch - Marc by Marc Jacobs / Shoes - Dinsko

Lupailinkin teille varsinaisia asukuvia mun viikonlopun Tampereen reissulta. Vietettiin Tampereella tosiaan blogimiittiä, josta postailin aikaisemmin täällä. Tää asu oli kyllä itselleni super mieleinen! Oon pyrkinyt tänä syksynä myös vähän sekoittamaan perinteisiä maskuliinisia ja feminiinejä ominaisuuksia, mikä onnistui tässä asussa mielestäni ihan hyvin. Yhdistin astetta maskuliinisemman takin ja yli-ison jakun naiselliseen ihonmyötäiseen mekkoon sekä korollisiin saappaisiin. Tykkään printtien sekoittamisesta, vaikkei se ehkä kaikkien mieleen ole. Tässä jakussa ruutu on kuitenkin aika hillitty yksinkertaisen värimaailman tähden, joten mielestäni se on hauska yhdistää muihin kuvioihin. Jakusta onkin tullut yksi suosikkejani tälle syksylle jo muutamassa viikossa. Ruudullinen jak
Tämän mekon ostin muutama vuosi sitten Tukholman Urban Outfittersistä ja siinä on ihanaa 60-luvun fiilistä korkeine kauluksineen. Hihat ovat siinä ehkä 1/3 pituiset, eli normaalia T-paita hihaa hiukan pidemmät. Takaa löytyy myös kolmion mallinen cut out, josta yritän ensi kerralla ottaa kuvan. Tällä kertaa piti kuitenkin lähteä saattamaan muutamia tyttöjä junalle ja sataakin alkoi juuri.
Ylimmissä kuvissa on myös mukana Jack Willsin viime syksynä ostettu takki, joka on niin unelmainen. Willsiltä tuli toissa vuonna vastaava takki miehille ja siitä lähtien tällaista etsin. Vuotta myöhemmin löytyi takki myös naisille suunniteltuna. Olen takkifriikki ja vaikka omistankin lukuisia takkeja, oli tämä käytössäni ylivoimaisesti eniten viime syksynä. Nytkin oikein odotin saavani kaivaa sen esiin. Willsin sivuilla huomasin heidän tehneen takin tänä vuonna myös Burgundyna ja sitä aion ehdottomasti mennä Lontoossa kurkkaamaan.
Asusteina mulla olikin mun tutut Michael Korsin korvakorut, Eva ja Dinskon luottosaappaat, joista viime asupostauksessa puhuinkin. Mukaan nappasin vielä mun Marc Jacobsin kellon, jonka ostin viime vuonna arkikelloksi. Siinä on aivan ihanan harmaat hihnat ja harmaa kellotaulu. Metalliosat ovat tässä ruusukultaiset. Kellot on mun mielestä tosi kivoja asusteita, sillä ne ovat samalla käytännöllisiä ja kauniita. Kesäisin käytän kelloja vähän vähemmän, mutta erityisesti tämä kello sopii niin hyvin mun syysvaatteisiin, että se on kyllä todella kovassa käytössä.

Mitäs tykkäsitte jo vähän syksyisemmästä asusta?
Mitäs te siellä ootte mieltä kahden printin yhdistämisestä?

Blogimiitti Tampereella

keskiviikko 20. syyskuuta 2017








Mainitsinkin perjantain postauksessa olevani matkalla Tampereelle muita bloggaajia tapaamaan. Oltiin juuri saatu porukka kasaan keskustorilla, kun ohi kulkevat yläastepojat tokaisivat, että "noi on varmaan jotain bloggaajia". Kyllähän siinä hiukan nauratti! Aloitettiin päivä syömässä Finlaysonin American Dinerissa. American Dinerissa on tullut syötyä useampaan otteeseen niin Helsingissä, Tampereella kuin Jyväskylässäkin ja aina on ollut hyvää sekä täyttävää. Juteltiin pöydässä siitä sun tästä, blogista ja sen ulkopuolisista asioista. Vatsat täynnä lähettiin sitten kiipeämään Näsilinnalle, joka oli kyllä tosi kaunis paikka. Olis kiva käydä siellä joskus sisälläkin! Sieltä on siis nämäkin kuvat otettu, mutta mun asukuvista tulee vielä oma postaus perjantaina, jossa asu pääsee vähän paremmin näkyville ja kerron taas tuotteista enemmän. Kameran takana oli tällä kertaa super mukava Jenny. Näsilinnalta kun lähdettiin takaisin keskustaa kohti niin jatkoi osa iltaa vielä Torniin. Mulla oli valitettavasti viikonloppuna flunssaa ja tässä vaiheessa päivää oli sen verran kylmä ja uupunut olo, että lähdin itse hotellille lepäilemään. Onneksi lähdinkin, sillä mun olo huononi aika nopeasti. Nyt keskiviikkoon mennessä on olo viimein jo miltei terve. Harmittaa, että olin sitten juuri tänä viikonloppuna kipeenä, sillä musta tuntuu kuin koko päivä ois vaan mennyt ohi jossain sumussa.   Oli kuitenkin mukava päästä tapaamaan muita samoista aiheista kiinnostuneita ihmisiä, ja varmasti tavataan uudestaan! 

Laukkuni osa 3: Mulberry ja Louis Vuitton!

maanantai 18. syyskuuta 2017

Hauskaa maanantaita kaikille! Itse päivittelen täältä nenäliinojen keskeltä, sillä nythän on aika laukkukokoelmani viimeiselle osalle. Tämä on omasta mielestäni se paras osa, sillä tässä on ne kolme laukkua, jotka eniten käyttöön pääsevät ja ovat täällä blogissakin jo vilahtaneet. Jos teiltä on mennyt mun kaksi aikaisempaa postausta ohi, niin osa yksi löytyy täältä ja osa kaksi täältä.


Ensimmäisenä esittelyyn pääseekin mun koko kokoelman kruununjalokivi eli Mulberryn Cara-laukku. Tämä on näistä kolmesta ehkä vähiten tunnetuin, joten siitä syystä myös päätin kertoa laukusta vähän enemmän. Laukku on siis osa Cara Delevingnen Mulberylle suunnittelemaa kokoelmaa, joka ilmestyi 2014. Sain tuolloin 2014 Mulberryltä sähköpostin uudesta kokoelmasta iPadiini istuessani vanhan huoneeni lattialla ja haukoin henkeä sillä Cara-laukku oli ehkä kauneimpia laukkuja, mitä olin koskaan nähnyt. Siitä asti haaveilin tästä laukusta niin paljon. Vaikka ihastelinkin noiden kahden vuoden aikana muitakin laukkuja, niin tämä oli jatkuvasti mielessäni ja ihan totta itkin sen perään useasti. Mulla oli myös pitkään rahat tähän säästettynä, mutta en vaan kehdannut sitä ostaa. Lopulta keväällä 2016 tein sen päätöksen, että kahden vuoden haaveilun jälkeen oli aika tämä ihanuus kotiuttaa. Tämä oli mulla ylioppilas- ja syntymäpäivälahja, sekä muisto siitä, että sain juuri ensimmäisen kesätyöpaikkani! Juuri tuon työpaikan tähden myös kehtasin tähän rahani pistää. Tiesin haluavani joko tämän tikatun tai sellaisen version, jossa oli leijonanpään muotoisia niittejä. Vaihtoehtoina oli tilata netistä, ostaa Helsingistä tai ostaa Lontoosta. Kävin tsekkaamassa tätä mustaa Helsingissä ja mietin hetken tämän sekä Lontoossa näkemäni punaisen version välillä. Päädyin kuitenkin tähän mustaan, sillä se tuli helpommaksi ja halvemmaksi. Vaikka rakastankin punaista ja pääasiassa välttelen kaikkea mustaa, niin ajattelin tämän olevan myös käytännöllisempi. 
Olin pitkään ihastellut Mulberryn Bayswateria, ja tämä muistuttaa Bayswateria juuri sopivasti, mutta on vielä kauniimpi! Laukku on Bayswateria kapeampi ja monikäyttöisempi. Tässä laukussa on nimittäin pienten kahvojen lisäksi kaksi irrotettavaa hihnaa. Yhden hihnan voi kiinnittää laukun päästä päähän kuten yllä olevassa kuvassa, jolloin laukkua voi kantaa olalla ja jos pituus ei riitä, niin molemmat hihnat voi yhdistää toisiinsa pidemmäksi olkahihnaksi. Hihnat saa myös kiinnitettyä pohjan nurkkiin sekä molemmat keskelle, jolloin laukusta tulee reppu. Tämä laukku on siis todella monikäyttöinen ja paljon selkäystävällisempi kuin esimerkiksi Vuittonin Neverfull alempana. Hihnat saa myös kokonaan irti, jos laukkua tahtoo kantaa käsivarrella perinteisen käsilaukun tapaan. Söpönä yksityiskohtana pikkukahvoissa on mukana niille oma pikku vyö, jotta kahvat pysyvät yhdessä ja pystyssä, kun laukkua kantaa reppuna. 
Tämä laukku on myös erityinen, sillä se ei ole kovin brändätty, kuten eivät muutkaan Mulberryn laukut. Tästä löytyy toki klassiset Mulberry elementit kuten postman's lock sekä kahvan ympärillä tuo pussukka jonka sisällä on pieni lukko. Myös Mulberryn klassinen puu-logo löytyy laukusta ainakin neljään otteeseen. Laukkufanille tämä on siis ilmiselvä Mulberry, mutta maallikko ei ehkä tunnista laukkua merkkilaukuksi, mikä on kivaa vaihtelua Vuittonin varsin brändättyihin laukkuihin. Laukun ainoat heikkous on ehkä sen materiaali. Kyseessä on siis lampaannahkalaukku (odottelenkin tässä vaihessa jo ensimmäisiä vihakommenttejani), joka samaan aikaan on mitä kaunein ja pehmein, mutta myös erittäin helposti naarmuuntuva. En myöskään ole ihan satavarma kuinka paljon kosteutta tämä laukku kestää, joten välttelen sen ulkoiluttamista päivinä, jolloin on mahdollista sataa. Tämä siis hiukan vähentää sen käyttöpäiviä, mutta ulkoilutan sitä kyllä aina kun vaan voin, niin upea se on! Tämä on mulla todella usein mukana matkoilla mun Vuittonin pikku Evan lisäksi, sillä tätä on mukava kantaa reppuna jos mukana on kameraa ja juomapulloa yms. Jos et ole laukkufanaatikko itse, niin tässä oli varmasti jo aivan liikaa tietoa yhdestä laukusta. Itse voisin kuitenkin puhua tästä laukusta loputtomiin! Asukuvia laukun kanssa löydätte täältä!

Louis Vuittonin Neverfull MM Damier Ebene kuosissa oli ensimmäinen todellinen merkkilaukkuni. Täyttäessäni tänä vuonna 20, täytti tämä laukku 5 vuotta. Säästin tähän laukkuun kaikki mahdolliset kuukausirahat sekä lahjana saadut rahat ja sain rahat kasaan juuri sopivasti syntymäpäiväkseni, kuten olin suunnitellut. Tuolloin Neverfulleja näki toki jonkin verran kaupungilla, mutta tämä räjähdysmäinen kasvu tapahtui mielestäni vasta vähän ostokseni jälkeen. Vaikka toisaalta tämä tarkoittaa, että samaa laukkua tulee valtavan monella vastaan, niin myös sen hinta on noussut suosion noustessa. Laukun hinta onkin miltei kaksinkertaistunut, eli sijoituksena ostos oli erittäin onnistunut.
Vähän kulumaa on kertynyt viiden vuoden aikana niin sisä- kuin ulkopuolelle. Sisältä löytyy muutama tahra, nahkareunus on päässyt laukun kulmista kulumaan ja hihnat ovat melkoisesti pehmentyneet. Hihnojen pehmentymisestä olen kuitenkin vain iloinen, eikä laukun kunnossa ole muutenkaan ikään sekä käyttöön nähden mitään moitittavaa. Käytin tätä koululaukkuna kasiluokan viimeiset kuukaudet sekä koko ysiluokan joka päivä. Lukiossa en ykkösellä tätä päivittäin käyttänyt, sillä mulla oli niin paljon kursseja ja kirjoja, että laukku painoi liikaa. Kakkosella ja erityisesti ajokortin saatuani aloin taas käyttämään tätä päivittäin. Lukion päätyttyä tää on ollut mun työlaukkuni, eli laukku todella kulkee mukana ja paljon. Tämä laukku on kyllä kestänyt tosi kovaa käyttöä, joten kertaakaan en ole tullut tätä katuneeksi, vaikka nuorena sen ostinkin.
Yllä mainitsin Caran olevan parempi selälle. Jos tämä laukku on kovin painava, niin sen kantamisesta menee herkästi selkä ja hartiat jumiin. Nimensä mukaisesti laukku vetää sisäänsä tavaraa kuin mikäkin tilaihme. Samaan aikaan laukun vahvuus ja heikkous. Tämän laukun otan aina mukaani, jos tarvitsee pakata paljon tavaraa. Toisaalta pakkaan sen aina niin täyteen painavaa tavaraa, että silloin juuri selkäni tulee herkästi kipeäksi. Mulla  on kuitenkin aina ollut tapana kantaa turhaa tavaraa mukana, joten tämän laukun myötä olen myös oppinut vähentämään turhan tavaran mukana kantamista. Turhan tavaran vähentämiseksi ostinkin postauksen viimeisen laukun...

Elikkä viime kesänä lisäsin kokoelmaani myös Vuittonin Eva clutchin. Pohdin pitkään tämän sekä muutaman muun Vuittonin pienen laukun väliltä, kuten Favoriten sekä Pochette Accessoiresin välillä. Vertailin niitä liikkeessä ja lopulta tämä valikoitui voittajaksi. Tahdoin laukun jota pystyisi kantamaan cross bodynä, ja joka sopisi niin arkeen kuin juhlaan. Laukkuun tuli mahtua ainakin kännykkä, lompakko sekä huulirasva. Favorite oli mulle liian pitkä ja Pochette Accesoiresiin olisin joutunut ostamaan erikseen pitkän hihnan, eikä se laukkuun kuuluva hihna varmaan olisi päässyt mulla käyttöön. Eva oli kuitenkin mulle täydellisen pituinen ja sopii kannettavaksi niin olalla kuin cross bodynä. Jos olette itse kiinnostuneita näistä laukuista ja niiden istuvuudesta, niin itse olen n. 162cm pitkä ja Evasta mulla on useita kuvia kuten x, x ja x. Neverfullia ostaessani Damier Ebene oli mulle ilmiselvä valinta, mutta nykyään olen alkanut lämpeämään niin azurille kuin monogram-kuosille. Tämän kohdalla monogram oli kuitenkin poissa laskuissa, sillä pidän tästä isosta laatasta enemmän kuin monogramin pikkuruisesta laatasta. Päädyin kuitenkin tuttuun ja turvalliseen Damier Ebeneen, sillä kyllä se vaan on yhä suosikkini ja olen todennut kuosin sopivan käyttööni erittäin hyvin. Olen kuitenkin niin tykästynyt Evaan, että ehkä tahtoisin sen vielä myös Azurissa jonain päivänä hankkia. Laukun pitkän hihnan saa siis irrotettua, mutta kultaisen ketjun saa irti vain toisesta päästä. Se ei minua haittaa, sillä ketju on mielestäni kiva lisä laukkuun. Ketjun toisen pään saa kuitenkin irti.  Ketju kulkee siis joko laukun päästä päähän tai sillä voi muodostaa pienen remmin, jolloin laukkua voi kantaa ranteessa. Arkisin kannan laukkua pitkässä hihnassa, mutta juhlissa yleensä käytän pelkkää ketjua.
En voisi olla tyytyväisempi tähän ostokseen, sillä käyttöä on jo vuodessa tullut huomattavasti. Tätä laukkua käytän kaikissa juhlissa ja arkena tää on mun ykköslaukku kaupungilla ja asioilla, kun en tarvitse muuta kuin kännykän ja lompakon. Laukkuun mahtuu tarvittaessa iso continental-tyylinen lompakko, mutta jos sellaista käyttää niin sitten juuri muuta ei laukkuun mahdukaan. Pienempi lompakko tai korttikotelo mahtuu laukkuun hyvin. Loppujen lopuksi tähänkin mahtuu yllättävän paljon tavaraa. Kännykkä, pieni lompakko, erillinen kolikkopussi, avaimet, bussikortti, huulirasva ja pari huulipunaa, ponnareita, pinnejä, ylimääräisiä kuitteja... Vaikka tavaraa koitankin vähentää, niin kyllä sitä tähänkin mahtuu!

Siinä siis oli koko kokoelmani! Nämä kolme tosiaan ovat omat suosikkini ja eniten käytössä. Tämä on mielestäni todella toimiva kombo, enkä varmaan toistaiseksi ole uusia laukkuja ostamassa. Jos tähän jonkun laukun lisäisin, niin ehkä toisen cross bodyn, joka olisi kooltaan jotain Caran ja Even väliltä. Olen vilkuillut Mulberryn Darley laukkua harmaan tai beigen sävyisenä, mutta viime vuonna tuli ostettua kaksi laukkua ja pari takkiakin. Yritän nyt sitten pitää vähän vapaata näistä isoista ostoksista ja laittaa enemmän rahaa asumiseen ja säästöön. Darley on kuitenkin ehdottomasti mun toivelistan kärkipaikoilla, ja jos kiinnostaa mistä laukusta on kyse niin tästä pääsette sitä katsomaan. En muuten tiedä miksi, mutta Mulberryn sivut ei mun koneella toimi. Jos teillä toimii niin kannattaa käydä siellä laukkua kurkkaamassa, nimittäin sieltä näkee myös laukun kokoa hahmottavaa kuvaa. Kerran tätä lentokentällä mallailin ja laukku on kyllä upea! Tein keväällä myös postauksen mun Luxus toivelistastani, joten jos tämmöiset haaveilut kiinnostaa, niin kurkatkaapa myös tänne!

Mitäs piditte näistä laukuista? Entäs onko teillä jotain laukkuja toivelistallanne?


CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan