Slider

Teknisiä ongelmia

perjantai 17. marraskuuta 2017

Mä en tiedä mikä yhteys-ongelma mun tietokoneessa ja tässä uudessa puhelimessa on, kun jostain syystä tämä ei koskaan tuo kaikkia kuvia tähän tietokoneelle. Nytkin yli sadasta kännykällä otetusta asukuvasta 25 näkyy koneellani. Näitä ongelmia on nyt sitten riittänyt. Yritin kysellä asiasta applen support sivulla, mutta se taas ei jostain ihmeellisestä suostunut julkaisemaan kysymystä. Yritin nyt kirjautua koneella icloudiin, mutta se vaatii tuplavarmennusta sähköpostilla, eikä se koodi vaan sähköpostiini tupsahda. Eikä sitä löydy myöskään roskapostista. Uutta pyydettäessä iCloud sanookin "tapahtui tuntematon virhe".

Osaisko joku teistä auttaa ja sanoa mikä on vikana? 

Edellisenkin postauksen kuvat jouduin nimittäin lähettämään sähköpostilla tietokoneelleni. Ah niin ihanan vanhanaikainen sähköposti... Siinä vaiheessa kun lähetettäviä kuvia on tuo sata, niin se ei kuitenkaan enää ihan yhtä hyvin pelitä. Nyt kuitenkin rättiväsyneenä jätän tämän taistelun tekniikkaa vastaan ja yritän saada nämä asukuvat ulos viikonlopun aikana. Ensi viikolla mulla on muutenkin vähän enempi aikaa blogijutuille, joten toivottavasti pääsen tosiaan normaaliin rytmiin ja saan nämä mun tekniset ongelmatkin selvitettyä. 

Hauskat perjantait ja viikonloput kaikille!

Vertailussa iPhone 8+ ja 5S kamerat

keskiviikko 15. marraskuuta 2017




iPhone 5S:säni palveli minua pitkään ja uskollisesti, mutta nyt sen korvasi uusi tulokas iPhone 8+. Uutta puhelinta etsiessäni tiesin pysyväni Apple-perheessä. Vertailin muutamia malleja ja päädyin tähän. Tärkeimpinä ominaisuuksina pidin suurta muistia ja hyvää kameraa. Tässä siis teille muutama kuva, joissa pääsette vähän vertailemaan näiden kahden eroja. Vasemmalla on aina iPhone 8+ ja oikealla 5S. Kaikki kuvat ovat editoimattomia, enkä myöskään näytöllä käyttänyt mitään säätimiä tai erikoisempia tarkennuksia.
Teknisiä tietoja halavalle 5S-mallissa megapikseleitä oli 8 ja aukko oli f /2.2. Sen sijaan 8+ -mallissa pikseleitä löytyy 12 niin lajakuva- kuin telekamerassakin. Laajakuvakamerassa aukko on f / 1.8 ja telekamerassa f / 2.8. Uudesta mallista löytyy myös kaikenlaisia hienouksia, joita ei aikaisemmassa ollut. Näitä ovat esimerkiksi muotokuvatila, live-tila, optinen kuvanvakain, parannettu sävyjentoisto ja monet muut uutuudet sekä parannukset. Näihin voi kukin tahtonsa mukaan tutustua paremmin Applen sivuilta.
Oon ollut todella tyytyväinen tähän uuteen puhelimeen ja sen kameraan. Moni ystävänikin on jo  huomannut suuren eron aikaisempiin kuviin. Uuden puhelimen kuvat ovat ensinnäkin huomattavasti tarkempia. Näistä kuvista tämän huomaa erityisesti tuosta ensimmäisestä kuvasta niin hyvin. Puhelinta on siis pidetty aivan samassa kohdassa kuvan ottamiseen Jopa maton "karvat" erottuvat sekä ei ehkä parhain juttu, mutta liat myös. Kyseessä on eteisen matto, joten siitä tepastellaan aika useaan myös kenkäsiltään vaikka avaimia hakemaan. Tuosta ensimmäisestä kuvasta pystyin myös spottaamaan pari hiusta tai muuta karvaa, joita oikeanpuolimmaisesta kuvasta erota.
Selfie-kamerassa on myös huomattava ero. En tiedä onko tuossa vitosessa voinut vielä jotain likaa olla, sillä tätä katsoessani tuli ihan sellainen "oliko se nyt noin huono?". Huomattavasti epätarkempi se kuitenkin on ja värit ovat myös heikommat. Vaikka selfie-kamera voisi uudessakin olla aina parempi, niin onhan se nyt huomattava parannus tuohon rakeiseen vitoseen. Tiedättekö sen fiiliksen, kun ootte tyytyväisiä, kun ette paremmasta tiedä. Nyt katson tätä vitosella otettua kuvaa ihan kauhun vallassa, sillä niin epätarkka ja pikselöitynyt se on. Napsin nämä kuvat äkkiä aamulla ennen töihin lähtöä, joten ihan hehkeimmilläni en niissä ole. Otsatukkanikin on aivan ylikasvanut mallistaan, mutta onneks ens viikolla pitäis taas keritä kampaajalle.
Kukkakuvassa puolestaan terälehdet ovat tarkemmat ja myös tausta on tarkempi. Tietysti epätarkka tausta voi olla nätti efekti, mutta ongelma on, jos kamera ei pysty tarpeeksi eri pintoihin tarkentamaan. Näitä kuvia alkuperäiseen malliin verratessani, on 8+ onnistunut alkuperäiset värit ja sävyjen vaihtelut paremmin säilyttämään.
En tiedä miksi tuosta pihalla otetusta kuvasta tuli vitosessa näin tumma. Ja kyllä, meillä on pihallamme muumitalo. Nyt on vaan se rumin aika vuodesta taas, kun kaikki vihreä on kuollut ja lumi on vielä poissa. Näitä kuvia on tuon valotuksen takia hiukan huonompi vertailla, mutta esimerkiksi tuota maalipintaa tutkiessa niin erottaa kasista paremmin nuo lankkujen rajat, kun taas vitosessa ne sekoittuvat yhdeksi siniseksi sutuksi. Myös suihkulähteen vasemmassa alanurkassa oleva jään vaaleampi kohta erottuu 8+ kamerassa selkeästi kun taas vanhemmassa kamerassa se näyttää vain pikse-sotkulta. Näissä kuvissa on muuten molemmissa käytetty hiukan zoomia.
Sitten vielä jäljellä hämärässä huoneessa otettu kuva. Kasia on kai erityisesti kehuttu hämärässä otetuista kuvista, eikä syittä. Vaikka kyllä joo, ainahan kamera voisi olla parempi, mutta tämä on kuitenkin kännykkäkamera. Etenkin isot valkoiset pinnat kuten seinä tai tyynyn kukka ovat paljon rakeisempia tuossa oikeanpuoleisessa kuvassa ja reunat selkeämpiä.
Kaiken kaikkiaan olen ollut tyytyväinen puhelimen kameraan sekä muihin ominaisuuksiin! Mulla on mahdollisesti myös perjantain asukuviin tulossa pientä vertailua tämän kännykän ja Olympus E-PL7:n välillä. Saas nähdä mitä tuleman pitää!

Suositteko te kännykkää vai kameraa kuvien ottamiseen?
Millaisia välineitä teillä on käytössänne?

Viimeisimmät Lontoon ostokset!

tiistai 14. marraskuuta 2017

Kolmas kerta toden sanoo - eikö? Ainakin tämän videon kohdalla on näin, sillä kolme kertaa piti se tuonne Youtubeen pistää lataamaan, ennen kuin siinä viimein onnistuin. Siellä se nyt kuitenkin on! Ärsyttää vaan itseäni kun viimeisimmät pari viikkoa on ollut ongelmia pysyä aikataulussa. Nyt oisin sitten saanut aikatauluistani kiinni, mutta tietenkin juuri silloin lähti Youtube-temppuilemaan.  No mutta, nyt pitäisi olla ongelmien ohi, toivottavasti ainakin. Vielä tämän viikon postausten kanssa saattaa tehdä vähän tiukkaa, mutta viimeistään ensi viikolla pitäisi olla aikaa tehdä postauksia jopa vähän valmiiksi.

Onko teillä ollut yhtä kiireinen syksy?
Ja mitäs piditte ostoksista?

Sillä tärkeintähän on aina laihuus

sunnuntai 12. marraskuuta 2017


Kirjottelin kesällä blogiini itseluottamuksesta ja kehonkuvasta. Teksti nousi heti luetuimmaksi postauksekseni ja putosi siltä paikalta vasta viime kuukauden aikana. Kyseessä on selvästi aihe, joka koskettaa ja herättää ajatuksia monissa. Miksi kehonkuva on monille meistä niin ongelmallinen? Edellisessä postauksessani totesin median piirittävän meitä kuvilla ja teksteillä, jotka esittelevät "ideaali kehoja". Juuri törmäsin iltapäivälehteen, jonka kannessa muistutettiin pikkujoulukauden lähestymisestä. Kivojen reseptien tai ohjelmanumeroiden sijaan mainostettiinkin pikadieettejä, jotta näyttäisit varmasti laihimmiltasi näissä iltamissa. Sehän onkin pikkujoulujen ja muiden tapahtumien tärkein osuus. Tärkeintä on näyttää hyvältä, eikä vaikka pitää hauskaa. Aion ehdottomasti paastota kuusi viikkoa kahden tunnin sosialisoitumisen tähden. Eiväthän ystävänikään tahdo nähdä minua persoonallisuuteni tähden, vaan ainoastaan nähdäkseen onnistuinko pikadieetissäni laihduttamaan kuusi vai kymmenen kiloa. Sitten voin sopivasti syödä itseni ähkyyn pyhien aikana. Kuusi tai kymmenen kiloa palaavat nopeammin kuin katosivat. Sitten taas tammikuun toisena tai kolmantena päivänä on hyvä aika hankkia se salisopimus, jota ei ehkä kuitenkaan käytä. 



Toisinaan kehopositiivisuutta kannattavia ihmisiä syytetään epäterveellisten elämäntapojen tai sairaalloisen lihavuuden kannattamisesta. Lihavuudella on toki terveydellisiä haittoja. Mielestäni mielenterveys menee tässä kohti muun terveyden edelle. Itsellänikin on aina toisinaan niitä jaksoja, kun tosiaan toivoisin olevani muutamaa kokoa pienempi. Näinä jaksoina olen yleensä hyvin onneton ja stressaantunut kaiken aikaa. Saatan ihmetellä turhautunutta oloani ja mietin, miksi ollenkaan niin onneton. Sitten muistan taas toivovani olevani laihempi. Yksikään tällainen kausi ei ole saanut painoani mihinkään katoamaan, mutta onnellisuuteni se on kyllä kadottanut. Kuuntelin Jenny Lehtisen paneelia I Love Me -messuilla ja satuin juuri kuulemaan myös pätkän hänen puhuessaan Yleisradiossa. Molemmissa oli puhtta jojo-laihduttamisesta ja kehonkuvasta. Yleensä nopea laihduttaminen johtaa vain nopeaan lihoamiseen ja huonompaan itseluottamukseen. Sen sijaan parempana vaihtoehtona näen sen oman kehon hyväksymisen sellaisena kuin se on ja laihduttamisen lopettamisen. Terveellisten elämäntapojen pitkäaikainen noudattaminen ilman laihduttamisen stressiä johtaa varmasti parempiin tuloksiin. Lehtinen kertoi oikeiden elämäntapamuutosten vievän vuosia, eli kyse ei ole muutoksesta joka tehdään parissa viikossa tai edes parissa kuukaudessa. Turha oman kehon piinaaminen tai oman painonsa kauhisteleminen ei kanna mihinkään. Tällaisia asioita tärkeämpiä ovat minusta elämästään nauttiminen ja terveelliset elämäntavat. Eikä niitä tarvitse ylisuorittaa vaan omaksuu niitä sillä tahdilla ja sellaisissa määrissä kun on itselleen hyvä. En itsekään ole tässä mikään malliesimerkki. Mutta en jaksa enää vihata itseäni sen takia, jos toisinaan tulee syötyä roskaruokaa vähän useammin, eikä hetkeen ole salille kerennyt. 



Vielä yksi asia mieltäni painaa, vaikka tämä onkin jo hiukan uutta aihetta. Mutta sitten kun ne pikkujoulut tai ihan tavallinen maanantai koittaa niin kannattaa muistaa se "omaa kehoa imarteleva pukeutuminen".  Vai kannattaako? Tämä on mielestäni niin kinkkinen juttu. Lehdet ja blogit ovat täynnä vinkkejä miten pukeutua millaisellekin vartalolle. Mielessäni pyörii kuitenkin aina sama kysymys: miksi? Minkä takia tämän vartalotyypin pitäisi pukeutua näin? Miksi esimerkiksi minun pitäisi suosia tämän kaltaisia asuja, joissa yläosassa on printtiä ja alaosassa ei? Kyllä, näiden ohjeiden on tarkoitus saada sinut näyttämään sopusuhtaisemmalta, mutta jälleen kysyn: miksi? Olen blogeista myös lukenut kuinka oman vartalonsa mukainen pukeutuminen kannattaa sen takia, että silloin näyttää siistiltä tai että se tuo itseluottamusta. Tuoko se? Älkää ymmärtäkö minua väärin, ymmärrän sen perusidean. Tietynlainen pukeutuminen korostaa tyypillisesti ajatellen "parhaita" puoliasi ja voi saada vartalosi näyttämään sopusuhtaisemmalta. Monen mielestä tämä näyttää hyvältä ja heidän itsetuntonsa kohoaa. Itse en kuitenkaan ole koskaan juuri pukeutumisen säännöistä tai malleista piitannut. En siis myöskään usko tällaisiin jokaiselle vartalotyypille sidottuihin sääntöihin tai malleihin. Se ei myöskään juuri vaikuta ainakaan omaan itseluottamukseeni, vaan itseluottamukseni on korkeimmillaan kun pidän vaatteistani. En välitä siitä tekevätkö ne minusta laihemman vai lihavamman näköisen, kunhan olen vain minä ja vaatteeni ovat mielestäni kauniita. Tämän postauksen kuvat otettiin samana päivänä kuin myös Ruutumekko ja baskeri -postauksen kuvat. Siitä huolimatta näytän mielestäni tässä postauksessa hoikemmalta kuin tuossa toisessa. Tuo toinen asu oli kuitenkin vielä enempi "minä" kuin tämä, sillä tämä tuntui mielestäni hiukan yksitoikkoiselta. Oloni oli siis itsevarmempi tuossa vähempi imartelevassa asussa. Itseluottamus on kuitenkin jokaisen asun tärkein elementti. Jos vartalotyyppisi mukaan pukeutuminen kohottaa itseluottamustasi, niin tee niin vapaasti. Jos kuitenkin viihdyt aivan erityyppisissä vaatteissa, niin uskalla pukeutua niihin. Suurin pelkoni näitä pukeutumisneuvoja lukiessani on se, ettei joku uskaltaisi rikkoa näitä sääntöjä. Niitä kuitenkin saa ja tulee rikkoa. Pukeutumisessa on nimittäin yksi ja ainoa sääntö: pukeudu siihen mistä pidät, äläkä unohda itseluottamustasi.
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan