Blazer - Topshop I T-shirt - Abercrombie & Fitch I Jeans - Levi's I Brooch - Zara I Belt - Jack Wills I Shoes - UGG

Vaihteeksi luvassa asu, josta pidin itseasiassa todella paljon! Vaikka kyseessä onkin aika yksinkertainen asu, niin se tässä osittain onkin niin ihanaa. Mun ei pitänyt pukeutua viiteen kerrokseen pärjätäkseni ulkona! Tässä ollaan otettu jo pari askelta kohti kevättä, etenkin edellisen viikon asusta, jolloin ulkona oli vielä 17 astetta kylmempää... 

Oon tahtonut jo heti Lontoosta palattuani tahtonut päästä käyttämään tätä jakkua ja nyt se pääsi ylleni. Hassua kyllä, en tuolloin reissussa tajunnut voivani yhdistää tätä jakkua ja t-paidaa, mutta mielestäni ne ovat aika hyvä pari. Jakun läpi kulkee aika oranssihtavan punainen raita, joka sitoo jakun tuohon t-paidan oranssiin raitaan. Jakun sivuraita on puolestaan hyvin lähellä t-paidan viininpunaista raitaa. Mun mielestä raidan ja ruudun yhdisteleminen ei ole mikään ongelma, etenkin kun tässä jakussakin kulkee raitaa, vaikkakin eri suuntaan. Sivuraidat ovat kevään trendikkäimpiä yksityiskohtia ja musta ne näyttävät todella tyylikkäiltä.

Jalkaani vedin nämä Leviksen farkut, jotka odottivat käyttöönottoa viisi vuotta vaatekaapissani. Niistä kirjoittelinkin lisää "5 Asiaa olen oppinut pukeutumisesta" -postauksessa. Lisäsin farkkuihin vyön, sillä turhan tiukat ne ei ainakaan ole. Lisäksi jos farkut ovat paidan päällä, niin ne tyypillisesti näyttää mun mielestä jotenkin siistimmältä, mikäli niissä kulkee vyö. Tämä vyö sopii myös väriensä puolesta kivasti t-paitaan ja jakkuun.

Koska tähän asuun ei mielestäni kaulakoruja tarvittu, eikä mulle tullut mitään erityisiä korvakorujakaan mieleen, niin päätin koristaa asua tällä rintaneulalla. Rintaneulat ovat mun mielestä niin ihania koruja, mutta niitä harvemmin tulee vastaan "ihan perus" kaupoissa. Tämä löytyi Zarasta muutama vuosi sitten, mutta en ole kyllä sen koommin siellä rintaneuloja bongannut - tosin harvoin tulee Zarassa edes käytyä.

Mielestäni etekin näiden suorien farkkujen kanssa korot tuntuu olevan paras valinta, sillä ne pidentävät siluettia ja yksinkertaisesti näyttävät tyypillisesti todella tyylikkäiltä. Suuri osa mun korollisista kengistä ei kuitenkaan kauheasti tykkää vallitsevista olosuhteista. Olin hakemassa jotain aivan muuta tuolta kaapista, jossa pidän osaa mun takeista ja kengistä, kun nämä osuivat silmääni. Kyseessä on UGGin korolliset kengät. Näissä on sisällä samanlainen vuori, kuin heidän sämpyläkengissään ja kengät ovat päältä myös samantuntuista materiaalia. Nämä ovat ohuet kengät, eivätkä semmoiset pehmostetut tohvelit. Vuorensa tähden kengät ovat kuitenkin hyvin lämpimät. Korko on myös aika paksu, eikä turhan korkea, joten näillä pysyy hyvin pystyssä. 

Jos kyseessä olisi ollut yhtään suunnitellumpi juttu, niin olisin varmaan vähän huoltanut ja harjannut kenkiä ennen käyttöä. Näitä ei ole tullut muutamaan talveen käytettyä, mutta aikoinaan käytin näitä ihan päivittäin koulussa! Rupesin miettimään kuinka vanhat mahtaa nämäkin kengät olla ja mun vanhan (nyt yksityisen) blogin mukaan olen ostanut nämä Lontoosta tammikuussa 2012. Kasilla ja ysillä nää oli mulla siis tosi ahkerassa käytössä, mutta lukion myötä koulumatkat ja päivät piteni, joten nämä unohtui kaappiin. Värinsä puolesta ne ei ehkä ihan kaikkeen sovi, sillä ne ovat aika punaiseen ja oranssiin taittavat ruskeat. Tähän puna/oranssi raidalliseen t-paitaan ne sopivat kuitenkin mielestäni aika oivasti. Vähän kun oisin tajunnut niitä harjata ja siistiä niin olisi vielä parempi, mutta ne sattuivat silmään vasta kun olisi jo pitänyt lähteä. Täytyy kuitenkin pitää tulevaisuutta varten mielessä näidenkin kenkien olemassa olo!

Luitko jo nämä? Pappa-asussa pakkasessa, Talvipäivän arkiasu

3 X Mun huonot hyvät puoleni

Blogeissa näkee usein "X määrä huonoja tapojani ja X määrä hyviä tapojani" tyylisiä postauksia, mutta itse päätin ottaa tällaiseen postaukseen vähän uudenlaisen otteen. Koska mikään ei tietenkään ikinä ole mustavalkoista, niin ei myöskään huonot ja hyvät tavat tai piirteet. Siispä päätin tänään tuoda esille mun kolme huonoa hyvää piirrettä.

1. Olen todella tiedonjanoinen sekä omistuvainen

Jos kiinnostun jostain asiasta, niin tahdon tietää siitä kaiken. Olen aina ollut hyvä koulussa, sillä olen kiinnostunut asioista. Saatoin lapsena googlailla kaikenlaista mihin olin koulussa törmännyt, koska kirjoissa ei selitetty kaikkea tarpeeksi yksityiskohtaisesti. Koska ruudulta lukeminen oli mielestäni inhottavaa, niin tulostin kymmeniä sivuja pitkiä Wikipedia artikkeleita esimerkiksi maailmansodista, vapaamuurareista, evoluutioteoriasta, tai vaikkapa astrologiasta. Paperia on siis kulunut melkolailla ja aikaa myös. 

Saatan käyttää tunteja tutkiessani jotakin minua kiinnostavaa asiaa, vaikka se olisikin todella turhanpäiväistä. Esimerkiksi toisinaan huomaan katsoneeni kolme tuntia Harry Potter teorioita Youtubesta, ihan vaan voidakseni pohtia kaikkea mahdollista ja saadakseni ehkä tietää enemmän. Tiesitkö esimerkiksi sinä, että Skotlannin nimi gaeliksi on Alba, datiivissa Albainn ja kun Voldemortin sanotaan menneen Albaniaan, niin hän todennäköisemmin meni Skotlantiin kuin maahan jonka me tunnemme nimellä Albania. Niin, tiesitkös tätä?

Tutkin myös kaikkien lemppari leffojeni tai tv-sarjojeni taustat. Ostan yhä paljon dvd:eitä ja rakastan katsoa niissä olevia extroja. Usein myös googlaan kaiken ja luen niin haastattelut, arvostelut kuin wikipedian artikkelit. Jos katsot jotain mulle tuttua sarjaa tai leffaa kanssani, niin voit olla varma, että latelen jotain nippelitietoa sen tekemisestä, sen yhteyksistä todellisuuteen, ajasta johon sarja sijoittui, miten kohtauksen piti alunperin mennä... Tämä on varmasti monesta ärsyttävä tapa ja erityisesti Downton Abbey on vaarallinen vyöhyke. Tutkin myös muusikkojen taustat tyypillisesti hyvin, voidakseni ymmärtää mistä heidän musiikkinsa tulee. Kuuntelen oikeastaan lähinnä muusikoita, jotka myös itse kirjoittavat musiikkinsa. Saadakseni sen kuuntelemisesta sen täydellisen kokemuksen ja voidakseni ymmärtää mistä musiikki kertoo, täytyy minun myös tietää mistä se musiikki tulee. Näitä tv-sarjoja tai muusikkoja googlatessa päädyn usein jonnekin hyvin syvälle wikipedian syövereihin, kun kiinnostun jostain sarjassa tapahtuneesta historiallisesta tapahtumasta tai jostain minulle tuntemattomasta musiikin genrestä ja kohta huomaan lukeneeni kymmenen eri wikipedia artikkelia ja täysin eksyneeni alkuperäisestä aiheesta.

Vaikka toisaalta tiedonjanoisuus on arvostettava piirre ja se on auttanut minua pärjäämään koulussa, niin toisinaan voisin ehkä käyttää aikani paremmin. Ja vaikka omistuvaisuuteni tähden tiedän minua kiinnostavista asioista hyvin paljon ja pärjään usein Besserwisserissä, niin mun latelema nippelitieto on varmasti toisinaan vähän ärsyttävää.

2. "Vielä tää yks tehtävä"

Vielä tämä yksi jakso tai vielä tämä yksi luku eivät tyypillisesti ole kovin kannustettuja tapoja, ja vielä tämän yhden tehtävänkään ei pitäisi olla. Olen itse aika goal oriented ja erityisesti blogin kanssa sitten kun istun tähän koneen eteen, niin mua voi olla vaikea saada tästä poistumaan. Blogi juttujen kanssa teen tyypillisesti itselleni tehtävälistan aina edellisenä iltana. Tämä postaus ilmestyy keskiviikkona, joten tänään teen itselleni torstain tehtävälistan, johon tyypillisesti sitten lisään asioita päivän mittaan. Usein mulla vaan käy niin, että kirjoitettuani tuon alustavan tehtävälistan keskiviikkona, niin ajattelen, että miksi jättää nämä asiat huomiselle. Alankin toteuttamaan niitä seuraavalle päivälle suunniteltuja toimia siis jo samana päivänä. Eihän siinä sinänsä mitään pahaa ole, mutta yleensä tätä tapahtuu nimenomaan iltaisin. Tämä "vielä yksi juttu" tyypillisestihän jo viittaa siihen, että pitäisi lopettaa se mitä on tekemässä. 

Tahtoisin aina sulkea tietokoneen jo ennen kymmentä illalla ja olla nukkumassa yhdentoista aikoihin. Vaikka olisinkin saanut jo päivän tehtävät tehtyä, niin siitä huolimatta jään aina istumaan tähän koneelle ja ajattelen, että "no vielä tää yksi juttu". Editoin vielä nää yhdet kuvat... Kirjoitan vielä tämän yhden postauksen... Valitsen vielä tohon postaukseen käytettävät kuvat... Luonnostelen vielä tämän tekstin.... No yhtäkkiä huomaan kellon olevan jo kaksitoista ja istun yhä tietokoneen edessä. Todellisuudessa olisin tahtonut mennä nukkumaan jo tunti sitten. Vaikka lopettaisinkin työntekemisen kahdeltatoista, niin yleensä siinä nukahtamisessa meneekin sitten jo yli yhteen. 

Erityisesti tällaisina iltoina kun olen tietokoneella myöhään ja mietin kauheasti, että mitä teen seuraavaksi ja minkä jutun vielä, niin suljettuani koneen käyn ihan hirveillä ylikierroksilla. Menen sänkyyn makaamaan, mutta ajattelen vaan, että huomenna teen tuon ja tän postauksen, sen postauksen voisi aloittaa sanomalla näin, sitten täytyy ottaa ne ja ne kuvat ja tahtoisin niihin tällaisen vision, täytyy laittaa viestiä tälle ihmiselle ja pyytää ottamaan kuvia, saisinkohan huomenna tehtyä nuo ja nämä jutut, onnistuisikohan tällaiset kuva, mitenköhän tätä postausideaa voisi kehittää.... Ja käyn nämä kaikki miljoonaa asiaa läpi moneen kertaan, kunnes viimein uni vie mennessään, mutta tyypillisesti nukahtaminen vie hyvin kauan. Seuraavana aamuna heräänkin väsyneenä, aamuni menee hitaasti ja vaikka olisin herännyt yhdeksältä niin voi kestää vaikka kolme tuntia, kunnes edes pääsen tietokoneeni ääreen. Siinä kolmessa tunnissa olisin varmasti ehtinyt tehdä ne edellisen illan jutut vaikka kahteen kertaan. Jotta saisin kuitenkin "tarpeeksi" tehtyä päivän aikana, niin alan sitten taas tekemään hulluna töitä, kun pitäisi mennä nukkumaan.

Katsomme usein äitini kanssa jakson jotain tv-sarjaa ennen kuin hän menee nukkumaan ja nykyään pyrin siihen, etten enää tv:n katsomisen jälkeen palaisi tietokoneelle. Jos palaan, niin ajaudun aina tuohon yllä mainittuun kierteeseen. Jos katsomista ei ole luvassa, niin toisinaan yritän kuitenkin sammuttaa tietokoneen ennen kello kymppiä. Mikäli onnistun tässä, niin tyypillisesti siirryn työskentelemään iPadilleni. Onneksi iPadin kanssa ei kuitenkaan voi tehdä kaikkea mitä koneella voi tehdä, joten silloin nukkumaanmenosta voi ainakin haaveilla.



3. Kunnianhimoisuus, päämääräsuuntaisuus ja perfektionismi

Olen todella kunnianhimoinen ja yritän aina tehdä tehtäväni paremmin ja ylittää itseni. Mulla on aina todella korkeat odotukset itseäni kohtaan. Toisaalta se johtaa juuri siihen, että pyrin aina parantamaan suorituksiani. Toisaalta se johtaa myös siihen, etten tyypillisesti ole tyytyväinen mihinkään mitä teen. Esimerkiksi blogini on kaukana siitä, mitä tahtoisin sen olevan. Yritän aina parantaa blogini sisältöä ja keksiä uusia postauksia sun muuta. Siitä huolimatta blogini on niin kaukana siitä mitä sen tahtoisin olevan, saatikka siitä miltä tahtoisin sen näyttävän. Vaikka kuinka tahtoisin ottaa kauniita kuvia blogiini, niin muun muassa kuvani ovat niin kaukana siitä mitä tahtoisin niiden olevan. Vaikka postaukseni ovat vuodessa parantuneet, niin myös omat odotukseni nousevat suoritusteni myötä. Täten siihen täydellisyyteen ja oman vision toteuttamiseen on mahdotonta päästä. Vaikka onkin hyvä, että yritän aina parantaa taitojani enkä jäädä junnaamaan paikoillani, niin välillä on vähän rasittavaa, kun ei koskaan ole tyytyväinen omaan kädenjälkeen.



Sama juttu myös koulutöiden kanssa, en tyypillisesti ole koskaan tyytyväinen saamaani arvosanoihin. Vaikka pärjäisin kuinka hyvin niin tartun tyypillisesti aina siihen, joka ei ollut täydellinen. Ja vaikka olisin onnistunut erinomaisesti, niin sitten kun se yksi päämäärä on saavutettu, niin kohautan olkiani ja siirryn seuraavaan tehtävään. Tahtoisin osata olla tyytyväisempi ja innostuneempi onnistumisistani. Kirjoitin erinomaisesti ylioppilaskirjoituksissa, mutta saatuani tulokset olin ehkä muutaman tunnin ajan iloinen, mutta sitten taas jatkoin elämää. Työskentelen aina yhtä päämäärää tai maalia kohti ja suoritettuani sen valitsen usein samantien seuraavan. Siispä se onnistumisen juhlistaminen usein jää. Koska olen myös pienoinen perfektionisti, niin onnistuminen ei ole onnistuminen, ellei tulos ole aivan täydellinen.

Osasitteko te kenties samaistua näihin kuvailemiini piirteisiin? 

Entä mitkä ovat teidän huonot hyvät puolet?

Luitko jo nämä? Te kysyitte, minä vastasin , Kolme kertaa...

Epäonnistuneet asukuvat osa 2!

Tänään luvassa on aikamoinen kuvapommi, nimittäin nyt palataan jälleen epäonnistuneiden asukuvien pariin! Toteutin vastaavan viimeksi marraskuussa ja siitä tunnuttiin pitävän paljon. Ensimmäisen osan löydätte täältä ja nyt päästään jatkamaan siitä, mihin edellisen postauksen asut päättyivät!

— PASTELLIA PASTELLIA —

Okei, ensimmäisenä vuorossa tällainen klassinen ensimmäinen kuva. Kun kuvaaja vähän testailee kameraa ja minä ehkä vielä säädän jonkun helman tai napin kanssa. Näytän ehkä lähinnä luolamieheltä.

Tässä kuvassa puolestaan mun silmistä näkyy lähinnä valkuaiset. Onhan se aika iskevä lookki.

— KESÄN VIIMEINEN ASU —

Joskus se aurinkokin on vielä häikäissyt silmiä. Mä muistan näitä kuvatessa, kuinka mun inspiraatio oli jo täysin syksyssä ja mua ärsytti kun oli liian lämmintä pukeutua villapaitoihin ja viininpunaiseen. Aina tuntuu olevan pukeutumisen suhteen väärä sesonki, sillä nyt antaisin mitä vaan, jotta voisin taas käyttää näitä kesän asuja. Ja katsokaa nyt kuinka kaunista ja vehreää näissä kuvissa on! 

— PUNAISTA JA PILKKUA —

Kun odotat, että ihmiset kävelevät pois sun kuvasta...

"Siis ihan totta, kyllä mä pysyn näillä kengillä pystyssä ihan ilman tätä seinääkin!"

Okei, tää kuva on epätarkka ja oon varmaan justiinsa alkamassa nauramaan, mutta siis paljastettakoon eräs asia. Mä inhoan sitä, että kun nauran tai hymyilen spontaanisti niin ainakin tietystä (juuri tästä) kulmasta mun kasvoista tulee mun mielestäni todella hassun muotoiset. Katsokaa nyt kuinka kupera tuo mun poski on!! Vihaan sitä kun mun leuka törröttää terävänä ulospäin, poskipäät on kauhean korkeat ja pulleat ja silmistäni tulee pienet puolikuut. Meinasin ihan totta jättää tämän kuvan näyttämättä, mutta ajattelin, että kaikkien meidän on välillä jaettava myös niitä meidän huonoja puoliamme.

Tässä kohtaan tajusin, että miksi ihmeessä mulla on tämä laukku crossbodyna, kun erityisesti takin ollessa auki se näyttää fiksummalta yhdellä olalla kannettuna.

Nyt ollaankin innokkaina menossa! Toivon että tälle kuvalle on joku selitys, että mulla on joku imitaatio meneillään tai vastaavaa.

Tässä kohtaan todennäköisesti huudan jotain ohjeita tai muuten vaan nyrpistelen nenääni koska miksikäs ei.

— MAANLÄHEISIÄ SÄVYJÄ —

"Anteeksi, mutta oikeastaan asia ei mene aivan noin."

Näyttäisin kovasti kaipaavan vessaa?

Ja se hätäuloskäynnin merkki näyttää tältä!

Kun näät jonkun puolitutun etkä ihan tiedä pitäiskö vilkuttaa.

— KOLME KERTAA... —

Mihin  mulla on voinut olla näin kova kiire? 

"Siis se kala oli näin iso!"

Juoskaa karkuun ennen kuin käsi saa teidät kiinni.

How to flirt 101.

How to flirt 101 part 2 - näytä siltä ettei sua kiinnosta.

Tässä siis tämänkertaiset epäonnistuneet otokset! Siis voin kertoa faktan näistä viimeisistä kuvista. Mun piti tehdä tästä asusta asukuvapostaus, mutta tästä asusta oli yksinkertaisesti liian vähän onnistuneita kuvia! Tässä on nimittäin vain näiden epäonnistuneiden kuvien parhaimmisto. Näiden lisäksi seassa oli muutamia kuvia, jotka olivat tarkentuneet pois minusta sekä ihan mielettömän paljon kuvia, joissa mulla oli yksinkertaisesti silmät kiinni. Koskaan mulla ei ole käynyt tämän lisäksi niin huonoa tuuria, että mulla on oikeasti silmät kiinni joka toisessa tai kolmannessa kuvassa. Jos näyttäisin kaikki kuvat joissa mulla on silmät kiinni, niin ne olisivat täyttäneet varmasti kaksi tällaista epäonnistuneet postausta ihan yksinään. Joskus vaan käy todella huono tuuri, mutta sainpahan noista kuvista kolme pelastettua blogiin ja pari lisää jaettua tässä postauksessa hahah. Kävelin muuten juuri tuon seinän ohi ja se on maalattu uudestaan! Ihan hyvä vaan, koska tuo maalihan näyttää ihan kauhealta haha.

Toivottavasti tykkäsitte vilauksesta siitä, miltä ne asukuvat toisinaan todellisuudessa näyttävät!

Ps. Ootko jo tykännyt blogistani facebookissa?

Pappa-asussa pakkasessa

Blazer - Monki I Jumper - Jack Wills I Polo neck - French Connection I Trousers - COS I Hat - Honestly no idea I Bee necklace - Topshop I Middle necklace - Accessories  I Gold plate necklace - COS I Handbag - Mulberry I Shoes - Dr. Martens

Koska mikään ei ole parempaa kuin valittaminen, niin olen valittanut tästä kylmyydestä jo parin viikon ajan. Ihan vaan koska tahtoisin jo kaivaa esiin mun kaikki keväiset vaatteet ja kirkkaat värit, sillä oon kyllästynyt tähän talven tummaan värimaailmaan. Tää käy kyllä mulla aina, niin että kesän lopulla odottelen jo pääseväni käyttämään villapaitoja ja tummia sävyjä ja talven lopulla taas toisinpäin. Mä vannon, että tämä on mun viimeinen talvisävyinen asu. Ainakin toivottavasti.

Multa usein kysytään miten saan inspiraatiota tai ideoita asuihini. Se voi löytyä mistä tahansa, mutta aika usein vaan mielessäni luon erilaisia asukokonaisuuksia ja sitten lähden kokeilemaan niitä. Toisinaan ne toimivat juuri sellaisina kuin ne kuvittelin ja toisinaan eivät niin hyvin. Tätä asua voi käyttää esimerkkinä siitä, kuinka paljon asu voikaan muuttua siitä alkuperäisestä ideasta. Tämän asun piti alunperin olla aika erilainen ja oikeastaan ainoa elementti joka pysyi asussa koko prosessin ajan, olivat nuo housut. Tahtoisin kovasti käyttää hameita, mutta ulkona oli -17 astetta, joten housut olivat pakolliset.

Alkuperäisessä asussa olivat siis nämä housut, sama poolopaita mutta mustana, tämä Jack Willsin valkoinen t-paita, sekä mun uusi Topshopin ruudullinen jakku. Jokin siinä asussa vaan mättäsi ja paitojen välillä oli liian suuri kontrasti. Mulla on tosiaan tämä French Connectionin poolopaita kahdessa värissä, joten vaihdoin mustan tähän khakinvihreään. T-paidan valkoinen kuitenkin loisti yhä liikaa mun silmiini, joten se piti vaihtaa. Kokeilin ensiksi tähän yhtä Abercrombien collegea, joka oli hyvin samanlainen sävyltään kuin tämä valitsemani villapaita. Siinä kuitenkin tapahtui vaan liikaa, joten valitsin tämän yksinkertaisen villapaidan, joka oli kuitenkin hyvin samanvärinen. Kun valkoinen paita vaihtui viininpunaiseen, niin siitä Topshopin jakusta tuli vaan liian vaaleansävyinen muun asun kanssa. Meinasin jättää kolmannen kerroksen kokonaan pois asusta, mutta päätin vielä kokeilla tätä Monkin jakkua. Mun suuri ongelma on se, että jos mulla on housut jalassa, niin koen näyttäväni mieheltä. Vaikka näin ei varmasti ole, niin koen itseni todella maskuliiniseksi, enkä tykkää siitä, sillä siitä tyylissäni ei ole kyse. Nyt mulla kuitenkin oli jo housut jalassa, joten ajattelin, että jätetään tähän asuun nyt tuo jakkukin, jotta saadaan täysi pappalookki aikaiseksi. 

Sitten kun näin asun väreiksi valikoituneen vihreän ja viininpunaisen, niin mieleeni muistui tämä vuosia vanha skottilainen lakki. Huvittavaa kyllä, tämä hattu toi minulle lapsena aina mieleen Tuutikin ja Astrid Lindgrenin Marikin. Kummankaan hattu ei edes ollut ruudullinen, vaan niissä oli etäisesti saman tyyppinen muoto ja hatuissa oli tupsut. Päätin sitten lisätä tämän hatun osaksi asua, tuodakseni asuun vähän lisää printtiä ja kiinnostavuutta. Koska hatun ja jakun ruutuja lukuunottamatta asussa ei ollut kummemmin kuviointia tai suuria värivaihteluita, niin tahdoin siihen vähän lisää asusteita. Siispä laitoin kaulaani nämä kolme kultaista ketjua, joita aina kovasti yritän kerrostella, mutta unohdan lopulta niiden käyttämisen täysin. Mä niin tykkään sellaisesta tyylistä, jossa pieniä ja siroja kaulakoruja yhdistellään keskenään, mutta olen yksinkertaisesti niin huono siinä. Sitäpaitsi multa löytyy todella huonosti tuollaisia pienempiä kaulakoruja, sillä ensinnäkin kaulakoruja käytän vähän harvemmin kuin esimerkiksi korviksia ja lisäksi tykkään, että koruni ovat tyypillisesti vähän näyttävämpiä. Kaulakoruja yhdisteltäessä taas on yleensä parempi mitä yksinkertaisempia ne ovat ja yksinkertaisuus ei yleisesti ole se mun juttu, joten niitä kaikista yksinkertaisimpia tulee harvoin ostettua. Aina välillä olen yrittänyt petrata tässä, mutta toistaiseksi en ole onnistunut. Jotenkin mun vaatteissakin on tyypillisesti joko liikaa printtiä tai vääränlainen kaulus.

Tällainen asu saatiin tosiaan tällä kertaa aikaiseksi, ja vaikka tähän syksyyn ja talveen onkin mahtunut monia kivoja asuja, niin eiköhän toivota talven olevan jo ohi?

Oliko pappa-asu teidän mieleenne? 

Entä nautitteko te vielä talvesta, vai olisitteko tekin jo valmiita keväisiin päiviin?

Luitko jo nämä? Tuulisen päivän asua Lontoosta, Talvipäivän arkiasu