4 X Anteeksipyyntöni muodille

Näin joskus kaksi kesää sitten Seventeen lehden toimittajan kirjoittaneen artikkelin, jossa hän esitti anteeksipyyntönsä muodille. Samaistuin tuolloin artikkeliin niin vahvasti, sillä artikkelissa pyydettiin anteeksi kaikilta vaatteilta, asusteilta, suunnittelijoilta ja muotitaloilta, joihin toimittaja oli lakannut uskomasta. Tuolloin ajattelin, että jos minä kirjoittaisin blogia, niin kirjoittaisin omat anteeksipyyntöni. Blogia ei kaksi kesää sitten vielä ollut, mutta nyt on viimein koittanut niiden anteeksipyyntöjen aika.

1. Anteeksi Gucci

Musta tuntuu, että mun blogissa Gucci on muutaman kerran vilahtanut tekstissä ja ainakin Guccin Sylvie laukku on tullut mainittua useampaan otteeseen. Vielä pari vuotta sitten Gucci oli minulle, kuten varmasti monelle muullekin, kuollut muotitalo. Kuitenkin jossain vuosien 2015 ja 2016 välillä Gucci heräsi kuolleista. Tästä kiitos kuuluu vuonna 2015 Guccin taiteelliseksi johtajaksi nimitetylle Alessandro Michelille. Ennen en välittänyt Guccista lainkaan, mutta nyt se kuuluu ehdottomasti mun lemppari muotitaloihin. Vaatteet, kengät, laukut kaikki ovat niin upeita. Marmont ja Dionysus eivät kuulu suuriin suosikkeihini, mutta oikeastaan kaikki muut laukut kengät takit ja mekot sekä muut voisin koska vain toivottaa tervetulleeksi omaan vaatekaappiini.

2. Anteeksi leopardi

Leopardikuvioiset vaatteet miellettiin ennen ainoastaan mummojen tai "puumanaisten" kuvioiksi. Leopardi on mielestäni hyvin kiinnostava printti, sillä sen merkitys on muuttunut niin paljon eri vuosikymmenten välillä. 60-luvulla ja sitä edeltävänä aikana leopardia pidettiin arvokkaana, se huokui glamouria. 60- ja 80-lukujen välillä kuvio kärsi alaluokkaisesta ja köyhästä leimasta. 80-luvulla siitä tuli puolestaan rocktähtien myötä jälleen ihailtava vaikutusvallasta ja voimasta kertova symboli. Sitten se oli taas alamäkeä. Minulle leopardi lapsena tarkoitti jotain, johon mummot pukeutuivat tai jotain halpahallin riepua, josta varmaan löytyi jo pari reikää ostettaessa. Nyt leopardi on kuitenkin lähtenyt taas uuteen nousuun ja siitä on tullut "sosiaalisesti hyväksyttävää". Tykkään kuviosta kauheasti, mutta en vaan ole sattunut löytämään kuviossa mitään, mitä tahtoisin. Kuvio siis toimii, mutta designit ei. Helmikuun reissulla Lontoosta olin jo ostamassa leopardikuvioisia kävelykenkiä, mutta niistä ei löytynyt kokoa. Olin niin pettynyt!

3. Anteeksi denim

Denim oli vuosien ajan materiaali, josta pysyin niin kaukana kuin mahdollista. Kaapistani löytyi yhdet mustat ja yhdet vaaleat pillifarkut (sekä ne Leviksen suorat farkut, jotka odottivat käyttöönottoa 5 vuotta) ja kaksi farkkutakkia. Toinen farkkutakeista oli ostettu ollessani neljännellä luokalla ja toinen puolestaan Paul McCartneyn keikalta. Kumpaakaan en oikeastaan käyttänyt. Farkku oli liian jäykkä ja epämukava materiaali, sekä usein myös tylsän värinen. Vielä viime keväänä suhtauduin hyvin nihkeästi farkkutakkeihin ja hameisiin sekä ylipäätänsä kaikkeen denimiin. Jossain vaiheessa kesän loppua kohden alkoi mielipiteeni muuttumaan. Multa on myöhemmin keväällä tulossa postaus inspiroivimmista instagram käyttäjistä, joten ne ehkä selittää osin tätä muutosta. Farkut kuuluu nimittäin mua inspiroivien käyttäjien univormuun. Vielä en ole vaihtamassa mekkoja farkkuihin, mutta kyllä denimiä mun ylle pääsee yhä useammin. Kesän jälkeen kaappiini onkin eksynyt kaksi farkkuhametta, toistaiseksi yksi farkkuhaalari vaikka monia on metsästetty, farkkumekko, farkkuhaalarimekko, farkut, ja kaksi farkkutakkia. Täydellinen käännytys on siis tapahtunut.

4. Anteeksi kaikki unohdetut asusteet

Viime vuosina aika monet unohdetut ja ehkä vihatut asusteet ovat tehneet yllättäviä comebackkejä. Ensin esiin nousivat chockerit sekä ohuet ja pitkät huivit. Nyt puolestaan nousussa ovat olleet "clout goggles" ja vyölaukut. Mikä seuraavaksi? Ehkäpä sellaiset vetoketjulla toimivat feikki kravatit, joita minäkin käytin silloin 12-vuotiaana? Tai entä sellaiset shutter shades lasit? En millään keksinyt noiden "lasien" nimiä, ja ette tiedä kuinka kauan googlasin kaikkea outoa ne löytääkseni hahah. Näiden kahden esimerkin en kyllä ikipäivänä tahtoisi tekevät comebackiä, mutta vielä pari vuotta sitten olisin sanonut samaa vyölaukuista ja chokereista. Never say never, mutta toivotaan etteivät nuo lasit ja kravatit palaa. Tahdon kuitenkin yleisesti pyytää anteeksi kaikilta unohtamiltani asusteilta, joita olen joskus ehkä vihannut tai pilkannut. Anteeksi, etten koskaan uskonut teidän palaavan muotiin tai näyttävän hyvältä. Te olette ihan ok. Okei, näitä ns. clout goggles laseja en koskaan vihannut, mutta niiden en kyllä koskaan uskonut nousevan takaisin muotiin. Niistä ohuista ja pitkistä huiveista taas en ole koskaan välittänyt. Ne vaan tuovat minulle mieleen 70-luvun rockmusiikon, joka ei ole tajunnut tuon vuosikymmeneen menneen jo ohi. Jostain syystä tällä huivilla oli jonkin asteinen come back kun chockerit tulivat taas muotiin. En teeskentele pitäväni sinusta nyt, mutta pyydän anteeksi etten uskonut sinuun 70-luvun huivi.

Mitä anteeksipyyntöjä te tahtoisitte esittää muodille?

TallennaTallenna