Blazer - Monki I Jumper - Jack Wills I Polo neck - French Connection I Trousers - COS I Hat - Honestly no idea I Bee necklace - Topshop I Middle necklace - Accessories  I Gold plate necklace - COS I Handbag - Mulberry I Shoes - Dr. Martens

Koska mikään ei ole parempaa kuin valittaminen, niin olen valittanut tästä kylmyydestä jo parin viikon ajan. Ihan vaan koska tahtoisin jo kaivaa esiin mun kaikki keväiset vaatteet ja kirkkaat värit, sillä oon kyllästynyt tähän talven tummaan värimaailmaan. Tää käy kyllä mulla aina, niin että kesän lopulla odottelen jo pääseväni käyttämään villapaitoja ja tummia sävyjä ja talven lopulla taas toisinpäin. Mä vannon, että tämä on mun viimeinen talvisävyinen asu. Ainakin toivottavasti.

Multa usein kysytään miten saan inspiraatiota tai ideoita asuihini. Se voi löytyä mistä tahansa, mutta aika usein vaan mielessäni luon erilaisia asukokonaisuuksia ja sitten lähden kokeilemaan niitä. Toisinaan ne toimivat juuri sellaisina kuin ne kuvittelin ja toisinaan eivät niin hyvin. Tätä asua voi käyttää esimerkkinä siitä, kuinka paljon asu voikaan muuttua siitä alkuperäisestä ideasta. Tämän asun piti alunperin olla aika erilainen ja oikeastaan ainoa elementti joka pysyi asussa koko prosessin ajan, olivat nuo housut. Tahtoisin kovasti käyttää hameita, mutta ulkona oli -17 astetta, joten housut olivat pakolliset.

Alkuperäisessä asussa olivat siis nämä housut, sama poolopaita mutta mustana, tämä Jack Willsin valkoinen t-paita, sekä mun uusi Topshopin ruudullinen jakku. Jokin siinä asussa vaan mättäsi ja paitojen välillä oli liian suuri kontrasti. Mulla on tosiaan tämä French Connectionin poolopaita kahdessa värissä, joten vaihdoin mustan tähän khakinvihreään. T-paidan valkoinen kuitenkin loisti yhä liikaa mun silmiini, joten se piti vaihtaa. Kokeilin ensiksi tähän yhtä Abercrombien collegea, joka oli hyvin samanlainen sävyltään kuin tämä valitsemani villapaita. Siinä kuitenkin tapahtui vaan liikaa, joten valitsin tämän yksinkertaisen villapaidan, joka oli kuitenkin hyvin samanvärinen. Kun valkoinen paita vaihtui viininpunaiseen, niin siitä Topshopin jakusta tuli vaan liian vaaleansävyinen muun asun kanssa. Meinasin jättää kolmannen kerroksen kokonaan pois asusta, mutta päätin vielä kokeilla tätä Monkin jakkua. Mun suuri ongelma on se, että jos mulla on housut jalassa, niin koen näyttäväni mieheltä. Vaikka näin ei varmasti ole, niin koen itseni todella maskuliiniseksi, enkä tykkää siitä, sillä siitä tyylissäni ei ole kyse. Nyt mulla kuitenkin oli jo housut jalassa, joten ajattelin, että jätetään tähän asuun nyt tuo jakkukin, jotta saadaan täysi pappalookki aikaiseksi. 

Sitten kun näin asun väreiksi valikoituneen vihreän ja viininpunaisen, niin mieleeni muistui tämä vuosia vanha skottilainen lakki. Huvittavaa kyllä, tämä hattu toi minulle lapsena aina mieleen Tuutikin ja Astrid Lindgrenin Marikin. Kummankaan hattu ei edes ollut ruudullinen, vaan niissä oli etäisesti saman tyyppinen muoto ja hatuissa oli tupsut. Päätin sitten lisätä tämän hatun osaksi asua, tuodakseni asuun vähän lisää printtiä ja kiinnostavuutta. Koska hatun ja jakun ruutuja lukuunottamatta asussa ei ollut kummemmin kuviointia tai suuria värivaihteluita, niin tahdoin siihen vähän lisää asusteita. Siispä laitoin kaulaani nämä kolme kultaista ketjua, joita aina kovasti yritän kerrostella, mutta unohdan lopulta niiden käyttämisen täysin. Mä niin tykkään sellaisesta tyylistä, jossa pieniä ja siroja kaulakoruja yhdistellään keskenään, mutta olen yksinkertaisesti niin huono siinä. Sitäpaitsi multa löytyy todella huonosti tuollaisia pienempiä kaulakoruja, sillä ensinnäkin kaulakoruja käytän vähän harvemmin kuin esimerkiksi korviksia ja lisäksi tykkään, että koruni ovat tyypillisesti vähän näyttävämpiä. Kaulakoruja yhdisteltäessä taas on yleensä parempi mitä yksinkertaisempia ne ovat ja yksinkertaisuus ei yleisesti ole se mun juttu, joten niitä kaikista yksinkertaisimpia tulee harvoin ostettua. Aina välillä olen yrittänyt petrata tässä, mutta toistaiseksi en ole onnistunut. Jotenkin mun vaatteissakin on tyypillisesti joko liikaa printtiä tai vääränlainen kaulus.

Tällainen asu saatiin tosiaan tällä kertaa aikaiseksi, ja vaikka tähän syksyyn ja talveen onkin mahtunut monia kivoja asuja, niin eiköhän toivota talven olevan jo ohi?

Oliko pappa-asu teidän mieleenne? 

Entä nautitteko te vielä talvesta, vai olisitteko tekin jo valmiita keväisiin päiviin?

Luitko jo nämä? Tuulisen päivän asua Lontoosta, Talvipäivän arkiasu

Talvipäivän arkiasu

Jumper - Abercrombie & Fitch I Jeans - Monki I Coat -  Canada Goose I Winter headband - Jack Wills I Scarf - Mulberry I Shoes - Dr. Martens

Nautin tästä auringosta, mutta tämä pakkanen ei ole ihan mieleeni. Multa löytyisi nimittäin sitä inspistä aurinkoisten kevätpäivien pukeutumiseen vaikka muille jakaa (tai sitä vartenhan tätä blogia ylipäätänsä kirjoittelen), mutta talvipäivät saisivat mun mielestäni olla jo ohi. Tutkin äsken 15 päivän ennustetta (joka voi vielä muuttua, mutta hey ho) ja 15.03. lämpötilan pitäisi olla jo nollassa! Odotan jo aikaa, kun miinus viidentoista sijaan lämpömittari näyttää samaa lukemaa, mutta plussana. Toistaiseksi sitä tulee kuitenkin kärsiä ja odottaa. Tai ainakin pukeutuminen saa odotellessa vähän kärsiä.

Tässä on nyt kuitenkin esillä mulle ehkä harvinaisen yksinkertainen asukokonaisuus. Olin menossa viereiselle paikkakunnalle ystävääni vastaan ja tarkoituksena oli käydä kaupassa, mutta ei sen kummempia. Tajusin tällä viikolla, etten ollut käyttänyt tätä Abercrombien villapaitaa tänä talvena. Viime talvena tämä oli ehdottomasti mun käytetyimpiä villapaitoja tai vaatteita ylipäätään. Tämä on ihanaa puuvillaa, joten se tuntuu mukavalta ja lämpimältä. Rakastan myös tämän villapaidan tyyliä, sillä siitä tulee mieleen Ellesseen 80-luvun pingviini villapaita. Paidassa on tosiaan maailman söpöin pingviini, jolla on jopa laskettelulasit päässään. Tämän väri on aivan ihana, sillä se on harmaa, mutta sävyltään se on hyvin erilainen kuin mikään muu harmaa villapaitani. Sävy on todella vaaleanharmaa ja tuo paljon enempi mieleen valkoisen kuin mustan. Paidassa on punaiset sukset ja punainen väri toistuu myös hihoissa. Hihat ovat päältä harmaat, mutta sisäpuolelta punaiset. Mun kädet ovat sen verran lyhyet, että käännän aina hihani vähintään kerran. Tällöin tuo ihana punainen pääsee esille!

Mä harvoin luovun mun mekoista ja hameista, mutta nämä mittarin lukemat ovat kyllä siihen pakottaneet. Siinä vaiheessa kun negatiiviset asteet alkaa kaksilukuisella numerolla, on munkin pakko luovuttaa. Siispä vedin jalkaani Monkin farkut, jotka ovat ihanan korkeavyötäröiset ja suoralahkeiset. Alle piti tietenkin pukea vielä sukkahousut, sillä olen maailman palelevin ihminen. Mä vaan tunnen oloni niin paljon kotoisammaksi mekoissa ja hameissa, joten toivottavasti tämä talvi olisi pian ohitse.

Näin kylmässä kelissä oli pakko pukea ylle myös toppatakki sekä lämpimät asusteet. Tutut kengät pitävät varpaani kuivina ja lämpiminä, mutta niiden lisäksi mulla oli yllä myös Jack Wilssin neulottu "panta", Mulberryn kaulahuivi, joka turhan usein häviää Vuittonin shaalille ja jää hyllyyn, sekä Ted Bakerin ihanat hansikkaat, jotka ovat lämmittäneet sormiani jo muutaman vuoden verran. Olihan mulla toki aurinkolasitkin, sillä aurinko paistoi ihanasti, mutta ne jäivät tällä kertaa autoon kuvien ottamisen ajaksi.

No mutta, tällaista yksinkertaista talvisen arkipäivän asua tällä kertaa. Mites nautitteko te tästä kunnon talvesta, vai kaipaatteko jo kevättä?

Luitko jo nämä? Tuulisen päivän asua Lontoosta, Katsaus kevään tyyliin Trendealilla

Lontoo kuvina ja videona

Tullessani kotiin Lontoosta katsoin tietokoneella kamerani kuvia hyvin hämmentyneenä. Nämä ja pari videokuvauksen aikana otettua huonoa shottia olivat todella ainoat Lontoosta kameralla nappaamani kuvat, jos asukuvia ei siis lasketa. Ensimmäiset asukuvat löytyvätkin täältä! Kännykällä tuli tottakai kuvia napsittua ja niitä kannattaa käydä kurkkaamassa instagramista @sara.oona . Tajusin, etten myös pitkään aikaan ole tehnyt postausta arki- tai puhelinkuvista. Ehkäpä siis nyt keväällä olisi vaihteeksi sellaisen aika? Täytyy pitää tämä mielessä.

Näistä yllä otetuista kuvista kaksi ensimmäistä on otettu Columbia Roadin flower marketilta. Esillä oli ihania kukkia, mutta rehellisesti sanoen eniten tuli nähtyä muiden ihmisten selkiä. Marketilla oli nimittäin sellainen ryysis, että ihmismassan mukana oli vain pakko kulkea eteenpäin. Tämä yllä oleva kuva onkin napattu marketin viimeisestä kojusta, sillä siinä pääsi viimein pysähtymään. Columbia Roadilla sijaitsee kuitenkin myös paljon kivoja pieniä puoteja, jotka myyvät niin vintagea kuin kaikkea uuttakin tavaraa usein vähän tuntemattomilta tai paikallisilta merkeiltä. Näissä puodeissa sitten pyörittiin ja yhdestä niistä myös tuo ylin otos. Jos tuommoinen kastelukannu tai kukille tarkoitettu pieni suihkepullo löytyisi jostain kullan tai messingin värisenä, niin semmoisen ehdottomasti tahtoisin! Columbia Roadilta jatkettiin kohti Brick Lanea ja sen vintagen täyteisiä kellareita, mutta matkalla törmättiin myös tähän Hot Futures kauppaan. Heillä oli myynnissä mitä erikoisimpia aurinko- silmä- ja asustelaseja. Yhdet lasit tuolta myös mukaani tarttuivat ja niistä lisää maanantaina.

Vähän lisää ideaa mun reissusta saa kuitenkin katsomalla mun uusimman vlogin! Puhuin edellisessä vlogissa siitä, kuinka rakastan semmoisia pälättely vlogeja, mutta olisitte oikeasti kuulleet mun äänen. Ensimmäisenä päivänä en oikeastaan kuvannut mitään, sillä vointi oli vielä sen verran heikko ja ääntä ei juuri kulkenut. Ääneni oli tosi käheä sekä hiljainen ja omat korvani olivat lukossa, joten en kuullut omaa puhettani juuri lainkaan. Jouduin todella kysymään mun frendiltä, kuuleeko hän mun puhetta, sillä itse en saanut siitä selvää. Onneksi olo kuitenkin helpotti reissun aikana, joten jaksettiin vähän shoppailla ja kävellä kaupungilla. Kävin myös Rat Boyn keikalla, joka oli super hyvä, muttei videolla näy. Ostoksiakin tuli tehtyä ja niistä ensimmäinen osa on toteutettu videolla, joka löytyy täältä. Asusteisiin olisi tosiaan tarkoitus palata maanantaina, joten kannattaa pysyä kuulolla.

Luitko jo nämä? Tuulisen päivän asua Lontoosta, 4 Päivää Lontoossa videolla

Tuulisen päivän asua Lontoosta

Jacket - Jack Wills I Jumper - Abercrombie & Fitch I Dress - Jack Wills I Leggings - Abercrombie & Fitch I 

Sunglasses - Gucci I Earrings - Annie Eleanoora I Shawl - Louis Vuitton I Handbag - Mulberry I Shoes - Dr. Martens

Katsoitteko jo mun Lontoon ostokset videon? Jos katsoitte, niin sitten tunnistattekin tässä näkyvät mekon ja villapaidan. Jos ette ole videota vielä nähneet, niin sen pääsee katsomaan täältä. Olen aiemminkin puhunut siitä, kuinka mun Lontoon asut ovat tyypillisesti semmoisia "pyttipannu-asuja", sillä lähden yleensä reissuun tyhjällä laukulla tai korkeintaan yhden vaihtopaidan kanssa. Asuni syntyvätkin niistä palasista, jotka olen reissun aikana ostanut. Toisinaan tämä johtaa pieniin vaatekriiseihin, tai sellaiseen "no jos mulla olis se tai se vaate mukana, niin yhdistäisin sen tähän tai tuohon". Noh, toistaiseksi en ole joutunut Lontoossa alasti kulkemaan, mutta toisinaan se asujen keksiminen reissussa ei ole ihan helpoin tehtävä. 

Ihastuin tähän mekkoon todella kovasti ja tahdoin tietenkin vetää sen ylleni. Olin kuitenkin flunssan jälkeen vielä aika köhäinen ja vaikka lämpötila olisi muuten ollut varmasti ihan mukava, niin Lontoossa oli tuolloin aika kamala tuuli. Kuvistakin näkee kuinka hiukset ja helmat lepattaa. Vaikka mekko parhaiten pääsisi oikeuksiinsa yksinään, niin sen verran ohut se on, ettei tullut kysymykseenkään jättää villapaitaa kotiin. Pari kuvaa saatiin napattua ihan pelkässä mekossa, mutta olisi kiva päästä ottamaan siitä ehkä lisää kuvia, kun pelkässä mekossa pärjää ulkona kolmea minuuttia pidempään.

Koska vaihtoehdot mekon kaveriksi olivat melko rajatut, niin valitsin tämän Abercrombien villapaidan sen kanssa käytettäväksi. Neule on puuvillaneule, mutta puvillaneuleeksi se on aika muhkea ja pehmoinen. Villapaidassa on vähän sporttista varsity henkeä. Loppujen lopuksi se toimii mekon kanssa ihan hyvin ja tykkään tämän asun kerroksisuudesta. Mekon ja villapaidan päälle tosiaan vedin vielä takin ja huivin. Sukkahousuissa jalkani olisivat jäätyneet, joten onneksi mukaan tuli pakattua nämä leggingsit. 

Asusteiden kanssa mentiin aika vakkarilinjalla, sillä ne nyt olivat mitä oli mukana. Multa löytyy kaksi Vuittonin shaalia ja tyypillisesti niistä toinen on aina mukanani, mihin ikinä menenkin. Musta on tullut todella huono käyttämään mitään perinteisiä kaulahuiveja näiden tähden. Aurinkolaseinakin oli Guccin klassiset mustat isot lasit. Ne on helpoimmat pakata matkalle mukaan, sillä ne sopivat varmasti jokaisen asun kanssa. Reissusta tuli itseasiassa ostettua parit astetta persoonallisemmat lasit, jotka pääsevät blogissa esille vähän myöhemmin. Näistä Annie Eleanooran korviksista on tullut myös aika vakkarit ja pääsevätkin todella usein korviin. Olen harkinnut, että ostaisin kevääksi toiset samanlaiset, mutta vähän keväisemmässä värissä. Mulberryn Cara on mun vakio laukku reissuun, sillä sen saa myös repuksi. Vaikka laukku olisikin täynnä tavaraa, niin selkä ei tule kipeäksi yhtä helposti kuin Vuittonin Neverfullin kantamisesta. Onhan tämä myös ehkä vähän "turvallisempi" valinta, kun laukku ei ole täysin avonainen. Jalassa puolestaan Dr. Martensit, jotka ovat suurinpiirtein ainoat kengät, jotka on mun jalassa nähty sitten syksyn.

Ps. Mun arvonta on auki vielä iltaan asti! Käy osallistumassa täällä.

Luitko jo nämä? Kukkamekko ja ruututakki, Asuidea ystävänpäivään X 5

Kukkamekko ja ruututakki

Coat, Dress and Jumper - Jack Wills I Earrings - Annie Eleanoora I Shoes - Dr. Martens

Elli tuli käymään Helsingissä ja lähdettiin tietenkin asukuvia ottamaan. Oli erittäin tuulinen päivä, mutta muutamat onnistuneet asukuvat saatiin kuitenkin napsittua. Näistä kuvauksista pääsette kyllä varmasti näkemään aika paljon epäonnistuneita otoksia myöhemmin. Oltiin muuten Ellin kanssa vähän samiksia, sillä meillä oli molemmilla Jack Willsin takit ja myös aika matchaavat värimaailmat!

Mä haikailen jo kevään perään, joten lieventääkseni kaipuuta päätin pukea päälleni Jack Willsin kukkamekon, joka on kuitenkin värimaailmaltaan vielä talvisen tumma. Koska vielä ei ole ihan kesämekko-kelit, niin sen alle piti jonkinlainen paita löytää. Tyypillisesti olisin kenties valinnut kauluspaidan tai poolopaidan, mutta olin menossa kampaajalle, joten kaikenlaiset korkeat kaulukset olivat liian epäkäytännöllisiä. Tahdoin, että paidassa olisi jonkinlainen juju, joten valitsin asuun tämän Jack Willssin kimalteisen ohuen neuleen. Kimalle ei ole mun suurin suosikkini vaatteissa, mutta tässä paidassa se kuitenkin mielestäni toimii. Paita kimaltelee sen verta hillitysti, ettei se ole mielestäni liikaa. 

Mua aina vähän turhauttaa, jos koko asu koostuu yhden merkin vaatteista, mutta nyt kävi näin. Takkini löytyi nimittäin myöskin Jack Willssltä. Ostin tämän takin jo ennen joulua, mutta tuolloin se ei päässyt vielä kovin usein käyttöön, sillä sen värit ovat mielestäni melko keväiset. Oletankin takin saavan enempi käyttöä nyt kevättalvella, kunhan kelit tästä vähän lämpenisivät. Oon aiemminkin maininnut, että käytän usein kaupungilla kahta takkia ja niin oli nytkin. Eli tämä ruututakki on se, jossa ajan autoa ja liikun kaupungilla, mikäli en ole mihinkään kovin kauas autosta menossa. Sitten kun pitää olla ulkona vähän enempi, kuten näitä kuvia ottaessa, niin nappaan autosta tähän päälle vielä toppatakin. Toppatakissa on vaan mun mielestä inhottava ajaa ja sitten sisätiloissa tulee järkyttävän kuuma - siksi mulla kulkee tyypillisesti mukana kaksi takkia. 

Vierailin tosiaan viikonloppuna Lontoossa ja siellä lämpötilat oli +5 ja +10 asteen välillä sekä keväinen aurinko oli taivaalla. Kyllä oon aika kade, sillä kevät on ehdottomasti mun suosikki vuodenaika. Sais jo alkaa kevät täälläkin! No, enää 1,5 viikkoa, niin kevät ainakin kalenterin päiväyksen puolesta alkaa. Se, että koska se alkaa vai alkaako lainkaan on sitten ihan toinen asia. Multa löytyis jo niin paljon inspistä kevään asuihin ja lukuviikkojen asutkin kun pitäisi kuvata ennakkoon, niin ois se nyt kiva jos ulkona olis pikkasen lämpimämpi. Pidetään peukkuja pystyssä! 

Ps. Blogini synttäreiden kunniaksi käynnissä on arvonta! Siihen pääset osallistumaan täällä.

Luitko jo nämä? Asuidea ystävänpäivään  X 5, Viininpunainen ja vaaleanpunainen

Parhaat elokuvat tyttöjen iltaan

Minäkin menin sairastumaan siihen kauheaan flunssaan, joka on kiertänyt ympäri Suomea. Edellinen viikko meni siis korkeassa kuumeessa ja kun kuume viimein vähän helpotti, niin samantien Lontooseen. Konetta en tainnut avata kertaakaan viime viikon aikana, joten siitä syystä meni blogijutut vähän plörinäksi. Yritän nyt sitten tällä viikolla vähän kiriä postausten kanssa, joten jatketaan siis ystävänpäivä-teemalla! Mikä olisi parempaa, kun ystävänpäivänä tai ihan minä tahansa viikonloppuna käpertyä kaveriporukan kanssa viltin alle poppareiden kanssa ja pistää joku hyvä leffa pyörimään. Päätin kerätä tähän postaukseen mun lemppari leffat tyttöjeniltoihin, ja toivottavasti tästä löytyy jotain vähän jokaiselle!

NUORILLE JA NOSTALGIKOILLE

Wild Child

Muistan yhä kun tämä leffa ensimmäistä kertaa ilmestyi ja kaikki ikäiseni tytöt tahtoivat sen nähdä. Amerikkalainen Poppy on menettänyt äitinsä nuorena ja hän on hiukan hukassa ilman äitiään. Siispä Poppy pyrkii tekemään kaikennäköisiä temppuja saadakseen huomiota ja ehkä ärsyttääkseen isäänsä, joka viimein lähettää Poppyn sisäoppilaitokseen Englantiin. Alkuun Poppy taistelee vastaan ja yrittää kaikkensa päästäkseen pois sisäoppilaitoksesta. Hän pitää kaikkia koulun oppilaita täysinä juntteina, eivätkä kaikki koulun oppilaat suhtaudu häneen kovin positiivisesti. Huonetovereidensa avulla Poppy yrittää kaikkensa tullakseen erotetuksi, mutta ehkä prosessinsa hän saattaa huomata kuuluvansa kouluun.


Angus, Thongs and Perfect Snogging

Tämä leffa on niin täynnä nostalgiaa. Tätä leffaa verrattiin joskus lasten Bridget Jonessiksi, ja vertauskuva toimii ihan hyvin. Etenkin päähenkilöt ovat samankaltaisia hahmoja ja he referoivat ympärillään tapahtuvia asioita samankaltaisesti. Georgia Nicholson on 14-vuotias tyttö, joka ei ole tyytyväinen ulkonäköönsä, hänen perheensä on vähän hullunkurinen, eivätkä Georgian vanhemmat anna hänen järjestää tahtomiansa syntymäpäiväjuhlia. Koulussa aloittavat uudet kaksoset, joihin Georgia ja hänen paras ystävänsä Jas iskevät silmänsä. Jas alkaa seurustelemaan toisen veljen Tomin kanssa, kun taas Georgian ihastus Robbie alkaa seurustelemaan suositun Lindsayn kanssa. Samalla kun Georgia painiskelee poikia, kavereita ja syntymäpäiviä koskevien ongelmien kanssa, niin hänen isälleen tarjotaan töitä uudesta Uudesta-Seelannista. Angus on todella yksi mun kaikkien aikojen lemppari leffoja, koska se on ihan vaan niin legendaarinen.

KOMEDIAN KAVEREILLE

Legally Blonde

Legally Blonde on ehkä yksi mielestäni aliarvostetuimmista elokuvista jonka tiedän. Sitä pidetään turhana ja tyhjäpäiden bimbojen komediana, vaikka koko elokuvan pointtina on taistella tällaista mielikuvaa vastaan. Barbi-nukkea muistuttava Elle Woods on sisarkuntaan kuuluva tyttö, joka poikaystävä jättää hänet, sillä Elle ei ole tarpeeksi "vakavasti otettava". Näyttääkseen kykynsä Elle hakee Harvardin lakikouluun ja kaikkien odotuksien vastaisesti hän myös pääsee sisään. Vaikka Elleen suhtaudutaankin koulussa väheksyvästi hänen ulkonäkönsä ja kiinnostustensa tähden, niin hän tekee töitä ja ansaitsee paikkansa luokkansa parhaiden oppilaiden joukossa. Vaikka Elleen suhtaudutaankin negatiivisesti, niin hän ei alennu kiusaamaan muita, vaan hän pyrkii auttamaan muita hyljeksittyä. Hän ei alennu vihaamaan edes ex-poikaystävänsä kanssa kihlattuaan Viviania. Elle saattoi hakea Harvardin voittaakseen poikaystävänsä takaisin, mutta koulussa hän oppii kuinka elämässä on tärkeämpiäkin asioita, kuten ura ja ystävyys. Legally Blonde on siis elokuva tytöstä, Jon ei uskota, mutta joka ylittää kaikkien odotukset ja oppii myös uskomaan itseensä enemmän, eikä ikinä unohda olla ystävällinen.

Clueless

Jane Austenin teokseen perustuva ysäri-elokuvaklassikko. Clueless on moderni adaptio Jane Austenin Emmasta. Emma on klassinen kasvutarina ja tässä adaptiossa Emma eli Cher Horowitz asuu Beverly Hillsissä ja kuuluu koulunsa suosituimpiin ja rikkaimpiin oppilaisiin. Kouluun saapuu uusi tyttö  Tai Fraser ja Cher sekä hänen paras ystävänsä Dionne päättävät "adoptoida" Tain. Cher uskoo tekevänsä Taille palveluksen tehdessään tälle muodonmuutoksen ja opettaessaan Taita puhumaan ja käyttäytymään eri tavalla. Cher yrittää myös saada kaksi opettajaansa yhteen, parantaakseen kaikkien oppilaiden arvosanoja. Todellisuudessa Cher tekee "hyviä tekojaan" itsekkäistä syistä ja ainoa, joka pystyy näkemään mitään moitittavaa hänen käytöksessään on Cherin ex-velipuoli Josh. Clueless on kriitikoidenkin ylistämä komedia, joka on noussut kulttimaineeseen. Elokuvasta on jäänyt elämään monia lentäviä lauseita, kuten Cherin legendaarinen "as if". Elokuvassa lähes oman roolinsa tekevät siinä esiintyvät lukemattomat asukokonaisuudet, jotka inspiroivat vielä kaksi vuosikymmentä myöhemminkin. Myöskin Iggy Azalean "Fancy" musiikkivideo on inspiroitunut tästä elokuvasta.

LAATUDRAAMAA RAKASTAVILLE

An Education

Journalisti Lynn Barberin nuoruuteen sijoittuvassa draamassa ollaan taas rakastamallani 60-luvulla. Tarina tosiaan perustuu Barberin muistelmiin, mutta elokuvassa hän saa nimekseen Jenny Mellor. Jenny menestyy koulussa ja haaveilee pääsevänsä Oxfordin yliopistoon lukemaan kirjallisuutta. Matkalla kotiin orkesteri harjoituksista, Jennyn yllättää kaatosade. Hieman vanhempi mies pysähtyy autollaan hänen eteensä ja tarjoaa kyytiä. Jenny kieltäytyy kyydistä, mutta mies on hyvin huolissaan Jennyn sellosta, ja tarjoutuu kyyditsemään soitinta. Lopulta Jennykin istuu autoon ja tämä johtaa romanssiin hänen sekä häntä selvästi vanhemman, mutta hurmaavan Jackin kanssa. Jenny on valmis unohtamaan unelmansa yliopistosta tämän miehen vuoksi, josta hän ei loppujen lopuksi tiedä paljoa. Tämä on ehdottomasti yksi suosikkejani ikinä ja sen on käsikirjoittanut Nick Hornby, joka on myös toisen suosikkini Brooklynin takana. Näyttelijät ovat tässä myös erinomaisia valintoja ja erityisesti Carrie Mulligan on niin hyvä pääroolissa.

The Help

The Help on myöskin 60-luvulle sijoittuva kertomus, mutta tällä kertaa ollaan harvinaisesti Amerikan puolella. Elokuva perustuu samannimiseen kirjaan, jonka hahmot tai kertomukset eivät perustu tositarinoihin, mutta se ei tarkoita, etteivätkö ne voisi olla totta. Tarinassa liikutaan Jacksonissa, Mississippissä, jossa rotuerottelu on arkipäivää. Tummaihoisia pidetään alempiluokkaisina kansalaisina, eikä heitä saa päästää samoihin julkisiin tiloihin tai kulkuvälineisiin kuin vaaleaihoisia. Monet tummaihoisista naisista työskentelevät kotiapulaisina ja saavat päivittäin kokea rasistista ja ihmisarvoa alentavaa kohtelua emänniltään. Vastikään yliopistosta valmistunut Eugenia, lempinimeltään Skeeter, ajattelee Jacksonin muita kansalaisia vapautuneemmin ja on kyllästynyt ystäviensä rasistisiin ajatuksiin. Yhdessä kotiapulaisten Aibileen ja Minnyn kanssa Skeeter alkaa työstämään kirjaa kotiapulaisten taustoista ja tarinoista. Kotiapulaiset pelkäävät töidensä puolesta, eikä projekti tahdo alkuun lähteä käyntiin. Lopulta tarinoita alkaakin tulvia ja kirja todella saadaan valmiiksi. Tämä on tarina, joka antaa raapaisun kosketuspintaa sille, millaista elämä tummaihoisille on ollut 60-luvun yhdysvalloissa, mutta sen lisäksi tämä on tarina odottamattomista ystävyyssuhteista.


Luitko jo nämä? Asuidea ystävänpäivään X 5, A-Ö Lemppari tv-sarjat osa 3

Koira-paita ja karvatakki

Denim Jacket - Levi's I Jumper - Ted Baker I Trousers - Mango Suit I Beret - Global accessories I Glasses - Zara I Handbag - Mulberry I Shoes - Dr. Martens

Henkilökohtaisesti tykkäsin tästä asusta todella paljon, vaikka siinä onkin niin paljon mulle epätyypillistä mustaa. Oltiin yks lauantai lähdössä vanhempieni kanssa Sipooseen Gumbostrand Konst & Formiin katsomaan Caj Bremerin valokuvanäyttelyä. Jos paikasta sanon muutaman sanasen tähän alkuun, niin se oli kyllä todella mukava! Aika pitkään sai ajella kaartelevia ja kapeita pikkuteitä, kunnes päästiin paikalle. Mentiin sinne nimenomaan tuota Bremerin näyttelyä katsomaan, mutta galleriassa oli myös maalauksia näytillä, joissa aika monissa oli jonkilaista Suomi 100 -teemaa. Gallerian lisäksi rakennuksessa sijaitsi pieni putiikki, joka myi esimerkiksi Nikarin huonekaluja sekä taidekirjoja. Lisäksi rakennuksessa oli pieni Bistro, jota oli tarkoitus kokeilla, mutta keittiö ehti mennä kiinni kun kierrettiin vielä näyttelyä. Ehkä ensi kerralla päästään bistronkin makuja maistelemaan. Lisäksi samassa pihapiirissä oli vanha punainen puurakennus, jonka sisällä myytiin kaikenlaisia pienempiä ja isompia käsitöitä. Kaiken kaikkiaan paikka oli todella viihtyisä, ja siellä kannattaa kyllä piipahtaa jos Sipoon suunnalla liikkuu.

Takaisin asuun, tosin tuokin oli pientä alustusta tälle asulle. Mä nimittäin rakastan pukeutua kaikenlaisten teemojen mukaan ja yritän aina keksiä asuja, jotka sopisivat siihen tilaan tai paikkaan mihin olen menossa. Usein sovellan näitä teemoja vähän pilkettä silmäkulmassa, kuten nytkin. Päätin, että koska olen menossa taidetta katsomaan, niin minunhan tulee pukeutua kuin taiteilija! Baskeri oli siis pakollinen ja siitä lähdettiin liikkeelle. Tämän Leviksen takin varmasti tunnistattekin mun mitä tuli ostettua joulukuussa postauksesta. Tajusin muuten tässä viime viikolla, mistä idea tuommoisen vuorellisen farkkutakin ostamiseen on täytynyt tulla, kun aiemmin en ole farkkutakeista kamalasti välittänyt. Aloin nimittäin katsomaan Gillmore Girlis -sarjaa tänä syksynä. Nyt katsoessani sarjaa alusta asti uudestaan, tajusin että aika monelta hahmolta noita vuorellisia farkkutakkeja sarjassa löytyy ja etenkin Lorelailla on niitä useammassa värissäkin. Vaikka en ollut siihen aktiivisesti kiinnittänyt huomiota, niin tämä oli varmasti alitajuntaisesti minuun vaikuttanut. Koska takki oli aivan uusi, niin hirveä himohan se oli päälle laittaa. Nämä kuvat ovat parin viikon takaa, kun sää oli vielä nollan paikkeilla ja oltiin autolla liikenteessä, eli juurikaan ei tarvinnut ulkona vilpoitella. Ja yleisestihän minä olen ihminen joka usein pukeutuu kahteen takkiin päällekäin. Eli jos luvassa olisi ollut enempi ulkona liikkumista, niin olisin yksinkertaisesti pukenut toppatakkini tähän päälle. Aika usein talvella ja kevättalvella teenkin juuri niin, että sisätiloissa liikun ohuemmassa takissa, joka on "osa asuani" ja ulkona puen takin päälle vielä toppatakin. En kuitenkaan jaksa oottaa kelejä, kun ulkona pärjää jo ihan vaan tällä takilla! 

Olin edellisenä päivänä nähnyt töissä tytön, jolla oli vähän samankaltaiset housut jalassa kuin nämä. Mä jotenkin aina unohdan käyttää näitä housuja, koska yleisesti en ole kovinkaan housuihminen, enkä myös hirveästi välitä musta-valkoisuudesta. Nytpä päätin kuitenkin ottaa tilaisuudesta vaarin ja valitsin jalkaani kyseiset housut. Tosin en tajunnut sitä, ettei niiden kuvio välity kauhean hyvin kamerassa, joten tuo houndstooth-ruutu erottuu lähinnä tuossa toiseksi viimeisessä kuvassa. Koska housut olivat mustavalkoiset ja takkikin musta, niin asuun piti saada lisää väriä. Päätin sitten punaisen baskerin lisäksi valita punaisen paidan. Koska asusta puuttui vielä joku keskeinen it-factor, niin en päätynyt mihin tahansa punaiseen paitaan, vaan tähän Ted Bakerin koiraneuleeseen. Puhuin vähän tässä postauksessa siitä, kuinka Ted Bakerin kulta-aika on omasta mielestäni näillä näkymin takanapäin ja tämäkin paita taitaa olla kasiluokalta. Harmi vaan kun en muistanut ollenkaan ottaa tästä paidasta kuvaa selästä, nimittäin tuo koira on myös sillä selkäpuolella, mutta siltä puolelta ei nää koiran naamaa vaan selän. 

Asu oli jo pääpiirteiltään valmis, mutta päätin sitten mennä all-the-way mun taiteilijateeman kanssa, ja lisäsin nuo feikkilasit. Tiedän, että feikkilasit on vähän porukkaa jakava asia. Toistenmielestä ne on täysin turhia, mutta osa taas tykkää paljon. Itse kuulun tähän tykkäysleiriin, sillä aurinkolasien tapaan ne raamittavat kasvoja ja luovat kasvoille vähän lisää symmetrisyyttä - ilman että täytyy kävellä sisälläkin tummien linssien kanssa. Laukuksi nappasin tämän äidin kaapista lainatun Mulberryn, jota tuppaan käyttää semmoisissa asuissa, joissa koen omien laukkujeni tyylin olevan hieman liian "polished". Omia laukkujani esittelin muuten syksyllä täällä. Luotetut Dr.Martensin maiharit sopivat nekin ihan kohtuullisesti taiteilija-lookkiin ja voilá se oli valmis!

Feikkilasit - yay or nay? Entä oliko asu muuten mieleinen? 

Inspiroidutteko te koskaan pukeutumaan sen perusteella mihin olette menossa?

PS. Muistattehan, että täällä voitte jättää mulle kysymyksiä vielä huomiseen (29) iltaan asti!

Luitko jo nämä? Kiltti ja kis-kis-kissa-hattu, 5+1 tyylini kulmakivet

A - Ö Lemppari tv-sarjat osa 3

Nyt kun joulun jälkeen on taas palattu arkeen, niin palataan taas mun lemppari tv-sarjojen pariin. Varsinkin kun pakkanen paukkuu pihalla (tai sataa...), niin mikä mukavampaa kuin käpertyä ilalla viltin alle ja pistää joku mukava sarja pyörimään. Osan 1 löydätte tästä ja osan 2 täältä. Perjantaihan ei ole enää mun virallinen postauspäivä, mutta tämän postauksen syrjäytti keskiviikkona "Bloggaaminen - työtä vai pientä kirjoittelua nettiin" -postaus, jossa otin kantaa viimepäivien keskusteluun bloggaamisesta, työstä ja mainonnasta. Nyt kuitenkin taas tv-sarjojen pariin sopivasti perjantai-iltana! 

Saanko ensin kuitenkin kysyä, että miksi S-kirjaimella alkaa niin monia hyviä sarjoja? Mun oli kauhean vaikea päättää minkä otan tähän, etenkin jos en olisi huijannut näissä postauksissa käyttäen kaikenkielisiä nimiä. Muuten tässä olisi Silta, Sydämen asialla, Syrjäinen maa, Skam, Svenska hollywoodfruar sekä Stranger Things kaikki S-kirjaimen alla. Ehkä kaikki hyvät asiat vaan alkaa S-kirjaimella, kuten suklaa tai Sara V.. ;)

 M 

Making a Murderer

Kyseessä on vähän erilainen sarja, nimittäin Making a Murderer on Netflixin dokumenttisarja. Tämä on varmasti monille tuttu, sillä se on ollut aika kehuttu ja kohuttu. Dokumentissa seurataan Steven Averya, joka istui vankilassa 18 vuotta syytettynä seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja taponyrityksestä - teoista, joita hän ei ollut todellisuudessa tehnyt. Avery vapautui vankilasta, kun DNA-testit osoittivat hänen syyttömyytensä rikokseen. Kaksi vuotta vapautumisen jälkeen Avery pidätettiin jälleen ja tällä kertaa häntä syytettiin valokuvaaja Teresa Halbachin murhasta. Dokumentissa seurataan Averyn ja hänen veljenpoikansa Steven Dasseyn, jonka myös syytetään osallistuneen Halbachin murhaan, kuulusteluja sekä oikeudenkäyntejä. Halbachin tapauksessa on todella monia kummallisuuksia ja Averyn syyllisyydestä tai syyttömyydestä voitaisiin väitellä varmasti tuntikausia. Dokumentti maalaa selkeän kuvan Averyn syyttömyydestä, mutta todellisuudessa dokumentissa ei näytetä oikeudenkäyntejä leikkaamattomina, minkä tähden sen on sanottu antavan virheellisen kuvan todellisista tapahtumista. Dokumentti maalaa myöskin melko karmean kuvan Manitowoc Countyn (Wisconsin) poliisivoimista. Oli Avery sitten syytön tai ei, niin ainakaan selvää on se, että murhaa tutkineet poliisit toimivat tapauksessa hyvin epäoikeudenmukaisesti. Jos olet sarjan katsonut tai rupeat sitä nyt katsomaan, niin kerro toki mikä on sinun mielipiteesi tapauksesta!

 N 

Nuori Morse

Nuoresta Morsesta eli Endeavour Morsesta kirjoittelin mun kesäisessä postauksessa, jonka löydätte täältä. Kyseessä on ehdottomasti mun yksi suurimpia suurimpia sarjasuosikkeja, joten kannattaa tosiaan käydä kurkkaamassa tuo postaus!

 O 

Our Girl

Tämän löydätte myöskin tuolta samaisesta postauksesta kuin Morsen.

 P 

Peaky Blinders

Peaky Blinders on sarja, joka kertoo Birminghamissa riehuvasta gansteriklaanista. Sarjalla on etäinen pohja todellisuudessa. Peaky Blinders oli todellinen gansterijengi, joka oli aktiivinen Birminghamin alueella 1890-1910, kunnes se menetti asemansa toiselle klaanille. Sarjassa on säilytetty alkuperäisen klaanin pukeutumistyyli sekä nimi, mutta sarjan hahmot ovat keksittyjä ja se alkaa vuodesta 1919. Pari todellista hahmoa on kyllä päässyt sarjaan mukaan, mutta päähenkilöt ovat tosiaan kehiteltyjä. Sarjan keskeisin henkilö on Thomas "Tommy" Shelby, joka on palannut ensimmäisestä maailmansodasta traumatisoituneena. Peaky Blinders on tosiaan perhe, jengi ja bisnes ja kaikkea tätä johtaa Tommy. Ensimmäisellä kaudella kaupunkiin saapuu Winston Churchillin määräämä uusi poliisi, jonka on tarkoitus "siivota" kaupunki rikollisista, kommunisteista ja muista paheksutuista. Hänen tehtävänään on myös löytää varastettu aselasti. Ylipäätään sarjassa seurataan Blindersin klaanin elämää keskellä muuttuvaa ja teollistuvaa Britanniaa. On luokkasotaa, on jengisotaa, on korruptiota, salaisia sopimuksia, väkivaltaa, ja taistelua perheen johtajuudesta. Kyseessä on myös melko väkivaltainen sarja, joten tätä en suosittele ehkä ihan herkimmille, mutta ihan super hyvä tämä sarja on jos sitä viitsii katsoa. Aloin ihan kiinnostuksesta selata netistä sarjan ikärajoja. Aika mielenkiintoisesti Ranskassa sarjaa saa katsoa 10-vuotias, mutta siinä on jokin "varoitus" ja Britanniassa ikäraja vaihtelee kausien välillä k-15/18. Keskimääräisesti ikäraja tuntuu kuitenkin olevan k-16. Yksi mikä on aivan mieletön lisä on se, että vaikka kyseessä on sarja joka sijoittuu sadan vuoden taakse, on sen soundtrackina käytetty modernia musikkia. Tämä on ensimmäinen sarja jossa törmäsin tähän efektiin, mutta se toimii niin hyvin! Mikään ei ole coolimpaa kuin jokin toimintakohtaus, jossa on vanhoja aseita, hevosia, ihmisiä 1900-luvun alun vaatteissa ja taustalla soi Arctic Monkeys.

 R 

Ruotsin miljonääriäidit

Hahah, kyseessä on ainoa tosi-tv-sarja jota oikeasti seuraan ja oon kyllä tämän sarjan iso fani - kunhan sitä ei ota tosissaan. En henkilökohtasesti nää mitä hauskaa tai kiinnostavaa jossain paradise island tai big brother ohjelmissa on, kun niiden ideana on pelkkä ihmisten nöyryyttäminen. Vähän niinkuin modernia colosseum meininkiä. Vaikka miljonääriäideissäkin tulee välillä vähän pyöriteltyä silmiä ja naurettua niille hölmöyksille, niin se on kuitenkin semmoista hyväntahtoista hömppää, eikä niillä jutuilla yritetä satuttaa ketään. Lempparini on tietysti Maria Montazami, mutta Isabel Adrian on kanssa ollut kiva lisä niillä kausilla kun hän on ollut mukana. Reality kun kyseessä on, niin juonta ei oikeastaan ole. Mutta mikäli et ole sarjasta vielä kuullut, niin siinä seurataan ruotsalaisten naisten elämää Hollywoodissa/Los Angelesissa. Ruotsinkielinen nimihän on svenska hollywoodfruar, eli alkuperäisessä nimessä ei puhuta miljoonista eikä äideistä vaan hollywood-vaimoista. Sarjassa seurataan naisten elämää kaudesta toiseen, osa pysyy samoina ja osa vaihtuu vuosittain. Kyseessä on vaan mun mielestä paras hömppä-reality mitä voi olla.

 S 

Stranger Things

Kuten sanoin, tähän oli vaikea valita minkä sarjan esittelisin, sillä s-alkuisia sarjoja riittää. Päätin nyt kuitenkin tällä kertaa esitellä tässä Stranger Thingsin, sillä se on ehkä jotain vähän erilaisempaa kuin muut esittelemäni sarjat. Kyseessähän on todella suosittu sarja, joten se on varmaan jo monille tuttu, mutta anyways. Tässä sarjassa liikutaan vähän lähempänä nykypäivää kuin monissa muissa mun lemppareista, eli Stranger Things sijoittuu 80-luvulle. Draaman tai rikossarjan sijasta sarja yhdistelee scifiä ja ilmeisesti wikipedian mukaan myös kauhua, vaikka ilmeisen pelottavana en sarjaa pidä. Sarja saa alkunsa kun kuvitteellisessa Hawkinsin pikkukaupungissa nuori Will Byers katoaa. Tästä lähtee liikkeelle omituisten tapahtumien ketju, joihin liittyy myös telekineettisiä kykyjä omaava mysteerinen tyttö, joka on kuin ei tästä maailmasta. Stranger Thingsistä on mun mielestä aika vaikea kertoa sen enempää, paljastamatta liikaa sen juonesta tai selittämättä auki sen jokaikistä konseptia. Kyseessä on kuitenkin skifi-jännäri, jota suosittelen lämpimästi myös niille, jotka eivät välttämättä tieteis-genren faneja tyypillisesti ole. Sarja tosiaan sijoittuu 80-luvulle, joten mukana on tuon vuosikymmenen musiikkia ja estetiikkaa, sekä satoja populaarikulttuuriviitteitä, joista monet menevät kyllä multakin ohi.


BONUS

Musta tuntui tyhmältä tehdä yhdelle tv-sarjalle oma postaus, joten mainitsen tämän pariviikkoa sitten katsomani sarjan nyt tämän postauksen yhteydessä. Eli:

The End of the F***ing World

Tämä sarja ilmestyi Netflixiin 5.päivä tätä kuuta ja sen mainos popahti heti yläpalkkiin avatessani Netflixin. Ajattelin, että tuopa näyttää juuri sellaiselta indie-estetiikalta josta pidän. Yläpalkin kuvauksessa luki jotain sen tapaista kuin "Alyssa tahtoo lähteä etsimään isänsä ja James odottaa mahdollisuuttaan tavata Alyssan" tai niin minä luulin. Ajattelin, että vähänkö söpön kuuloinen, taidan katsoa. Sarja alkaakin sillä, että James analysoi olevansa psykopaatti ja jo ensimmäisten minuuttien sisällä näemme hänen tappavan naapurin kissan (SNIF) ja muita eläimiä. Ei ihan se mitä ajattelin. Menin takaisin ja luin kuvauksen uudestaan. No, siinähän luki, että James odottaa mahdollisuutta tappaa Alyssan. Kyseessä oli siis vähän erilainen sarja kuin mitä odotin, mutta erittäin hyvä sellainen. Sanotaanko, että tuo sarja oli aikamoinen vuoristorata. Sarjan päähenkilöt ovat tosiaan 17-vuotiaat Jamie ja Alyssa, jotka tapaavat koulussa. Molemmilla heistä on aika paljon ongelmia kotona ja Alyssa ehdottaa heidän karkaavan kotoa. Niinpä nuoret varastavat Jamien isän auton ja lähtevät karkuretkelleen, joka mutkien kautta muuttuu aika pian pakoretkeksi. En halua sen enempi paljastaa sarjan juonesta mitään, mutta genreltään se on musta komedia-draama. Itseeni musta huumori kyllä puree, mutta jos et ole kyseisen genren suosija, niin ehkä skippaisin tämän sarjan. Esimerkkinä sarjan huumorintajusta voidaan käyttää kohtausta, jossa molemmat päähenkilöt makaavat sängyssä. Alyssa ajattelee, kuinka turvalliseksi Jamie saa hänet olonsa tuntemaan. Samalla Jamie makaa Alyssan vieressä ja fantasioi päässään tämän tappamisesta. Yksi sarjan mielenkiintoisista puolista on juurikin se, että molemmat päähenkilöt toimivat sarjassa vuoroittain kertojina. Pääsemme kuuntelemaan molempien ajatuksia heidän päänsä sisältä, mikä korostaa hahmojen erilaisuutta. Sarjassa on kahdeksan jaksoa, jotka kestävät keskimäärin 20 minuuttia. Yllättävän paljon hahmokehitystä mahtuu myös tuohon noin kahteen ja puoleen tuntiin. Kaikki sarjassa on aivan sekaisin ja alkuun hahmotkin tuntuvat vastenmielisiltä, mutta sarjan lopuksi sitä huomaa pitävänsä siitä niin paljon. Jos musta komedia on siis yhtään sun juttusi, niin tämä sarja on ihan must-see.

Oliko tällä kertaa kaikki postauksen sarjat jo tuttuja-juttuja, vai kenties jotain katsottavien listalle?
Mikä on ollut sun lemppari sarja viimeaikoina?

Ps. Muistakaa että täällä voitte esittää mulle kysymyksiä vielä maanantai-iltaan saakka!

Luitko jo nämä? Video: Syksyn ja talven suosikit, 4 parasta bändiä, joista et ole koskaan kuullutkaan