Slider

Te kysyitte, minä vastasin

keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Ekan blogivuoden kunniaksi teillä oli viikko aikaa esittää mulle kysymyksiä, joihin tässä postauksessa vastaan. Meinasin jakaa tämän postauksen kahteen pätkään, mutta seuraava vapaa blogipäivä olisi ollut vasta parin viikon päässä, joten yhdellä postauksella mennään. Aika pitkä tästä siis tuli, mutta vähän sitä ryhmittämään jaoin nämä postaukset kategorioihin, jotta lukeminen olisi vähän miellyttävämpää. Kiitos kaikille kysymyksiä esittäneille!

Punainen poolopaita, gant harmaa jakku, punainen baskeri-5
Jumper - Dorothy Perkins I Jacket - Gant I Trousers - French Connection I Beret - Global Accessories


MATKUSTUS

- Unelmiesi matkakohde? 
Mulla on muutama paikka missä tahtoisin päästä käymään uudestaan kuten New York ja Namibia. Jos mietin kohdetta jossa en ole vielä käynyt, niin Islantiin sekä Norjaan tahtoisin kovasti ja myös itä-Eurooppa on mulle aika tuntematonta aluetta, joten sinne tahtoisin mennä kiertelemään enempikin esim. Puolaan ja sen naapurimaihin. 

- Missä maissa olet käynyt ja mikä oli lemppari matkakohde?
Olen käynyt: Ruotsissa, Tanskassa, Virossa, Puolassa, Ranskassa, Monacossa, Englannissa, Skotlannissa, Irlannissa, Hollannissa, Saksassa, Itävallassa, Italiassa, Vatikaanissa, Espanjassa, Portugalissa, Kiinassa, Kanadassa, USA:ssa ja Namibiassa. Osassa on tullut käytyä monta kertaa kuten briteissä ja Italiassa, mutta lemppari näistä on kuitenkin ehkä Namibia, sillä se oli niin erilainen kuin mikään muu paikka. Moneen näistä paikoista tahtoisin kyllä uudestaankin reissata, vaikka monta maata olisi vielä nähtävänä.

- Jos lähtisit kuukaudeksi ulkomaille, niin mihin maan osaan menisit?
No maanosista varmaan pysyttelisin Euroopassa. Jenkeissä on pari paikkaa missä tahtoisin käydä ja Afrikka kiinnostaa mua kyllä, mutta yleisesti maanosista kiinnostavin mulle on Eurooppa. Rakastan historiaa niin paljon ja eurooppalainen historiahan on meille tutuinta, joten on upeaa oppia niistä asioista lisää ja päästä näkemään niitä historiallisia paikkoja. Viettäisin kuukauden siis joko kiertäen ympäriinsä ehkäpä siellä Itä-Euroopassa tai sitten kiertäisin ympäri Britanniaa, sillä siellä on niiiiin paljon paikkoja joissa mun pitäisi käydä.

- Mihin matkakohteeseen voisit matkustaa aina uudestaan?
Noh, Lontoossa nyt tulee pyörittyä aika tiheään tahtiin, eikä toistaiseksi ole tullut kyllästyttyä. Italia on kyllä myös semmonen ihana maa, minne tulee palattua uudestaan ja uudestaan.

- Ranta- vai kaupunkiloma? Miksi?
Kyllä mä ennemmin valitsisin kaupunkiloman, sillä rakastan shoppailla ja käydä museoissa. Kaupungeissa on yleisesti niin paljon enempi tehtävää, kun taas rantalomat ovat tyypillisesti aika samanlaisia. Jos matkustan johonkin (yleensähän se on Lontooseen) parin kuukauden välein, niin vaikka yksi rantaloma vuodessa on ihan kiva (vaikkei välttämätön), niin en kyllä jaksaisi loikoilla lämmössä kahdeksan viikon välein. 

Punainen poolopaita, gant harmaa jakku, punainen baskeri-9

BLOGGAAMINEN

- Miksi just bloggaaminen?
Tätä vähän avasinkin edellisessä postauksessani. Eli mulla oli jo pitkään ollut semmoinen halu päästä jakamaan esimerkiksi asujani ja kirjoittamaan itseäni kiinnostavista trendeistä ja jotenkin hyödyntämään tätä kiinnostustani pukeutumiseen. Olin kokeillut Youtube-videoiden tekemistä, mutta videoilla pystyin vaan näyttämään jotain satunnaisia vaatekappaleita, varsinaisten asujen sijaan. Tai toki asuja voisi näyttää, mutta siihen tarvitsisi sitten jonkun toisen kameran taakse ja asukuvien ottaminen on yleensä nopeampaa ja helpompaa kuin lookbookkien kuvaaminen ja editointi. Lisäksi Youtubesta en oikeastaan löytänyt minkäänlaista yhteisöä itselleni. En seurannut ketään suomalaisia tubettajia, sillä en tiennyt kenestäkään, joka tekisi minua kiinnostavaa sisältöä. Minua seurasivat lähinnä 12-vuotiaat lapset, jotka valittivat puhevioistani, joten ympäristö ei ollut mitenkään inspiroiva. Siispä päätin siirtyä blogin puolelle, eikä kyllä ole kaduttanut. 

- Mikä on parasta bloggaamisessa?
Se kun joku oikeasti sanoo mun inspiroineen heitä tai jotain muuta ihanaa. Sillon tulee semmonen fiilis, että jes just tämän takia mä tätä teen. Parasta on myös se oma onnistumisen tunne, kun saa valmiiksi jonkun postauksen, johon on harvinaisen tyytyväinen.

- Mikä kamera sulla on käytössä?
Itselläni on Olympuksen Pen EP-l 7 ja siihen se perusobjektiivi, tosin paremman ostoa olen ajatellut. Sen lisäksi mulla on Canon 60D ja siihen pari objektiivia, joista tosin niissä kahdessa käytetyimmässä on automaattinen tarkennus rikki, joten niitä en hirveästi blogissa käytä. Itseäni se ei niin haittaisi niillä kuvata, mutta kameroihin tottumattomilla kavereilla se manuaalin käyttö voi olla asukuvia ottaessa hiukan hankalampaa ja lisäksi kamera on todella painava. Osa blogin kuvista on otettu myös kaverien kameroilla, jos oman kameran käyttö on ollut heille helpompaa. Ellin kanssa kuvataan aina Ellin kameralla, sillä hänellä on olympukseen parempi objektiivi!


- Mikä on huonoin puoli bloggaamisessa?
Se kun haluaa pysyä aikataulussa ja pitkänkin työpäivän tai todella huonon päivän jälkeen täytyy kuitenkin istua koneen ääreen ja ruveta kirjoittelemaan, vaikka ei huvittaisi tehdä yhtään mitään. Onneks näitä päiviä nyt ei ole ihan kovin usein! Tosin toisinaan myös äiti saattaa katsoa olkkarissa jotain hyvää sarjaa tai leffaa, mutta täytyy saada postaus valmiiksi ja kuunnella vain mun "työhuoneeseen" kantautuvia reploja.

Punainen poolopaita, gant harmaa jakku, punainen baskeri-4


MINÄ

-Asia jota kadut elämässäsi?
Hmm.. yleensä ehkä jokin saattaa hetkellisesti kaduttaa, mutta mieleeni ei tule mitään mikä olisi oikeasti jäänyt kaduttamaan. Ehkä kadun niitä vaatteita, jotka ovat jääneet täysin käyttämättä, sekä sitä, että ostettiin liput Adelen lauantain wembley keikalle (joka lopulta peruttiin) eikä perjantain keikalle, jonka hän esitti. Mutta tämä nyt on semmonen juttu mitä ei voitu mitenkään aavistaa puolta vuotta aiemmin joten ”c’est la vie”.

- Salainen paheesi
Mulla on paheita kuten vaikka karkkien syöminen (erityisesti nälkäisenä kun pitäisi todellisuudessa syödä ruokaa), mutta en usko minkään paheen olevan kovin salainen?

- Yksi asia jossa olet todella hyvä ja yksi asia jossa olet todella huono?
Olen todella hyvä muistamaan asioita. Muistan paljon tarinoita ja keskusteluja esimerkiksi lapsuudestani, joista lapsuuden kavereillani ei ole mitään muistikuvaa. Muistan myös töistä esimerkiksi kanta-asiakkaiden nimiä, tuotteiden numerokoodeja ja vastaavia juttuja, vaikka niitä todella harvoin tulisikaan käytettyä. Oikeasti etenkin jos joskus sanotte mulle mitään ääneen, niin hyvin todennäköisesti muistan sen aina.
Olen todella huono siivoamaan käyttämäni tavarat ja vaatteet paikoilleen.

- Mitkä koulut olet käynyt?
Ihan normaali peruskoulu (tai kai meilläkin joku kansainvälisyys painotus oli, kun projekteja oli vähintään yksi vuodessa) ja Helsingin Englantilaisen koulun lukio. 

- Mikä on sun pahin moka?
Kuten sanoin aiemmin, niin en ole semmoinen, joka kauheasti jäisi katumaan asioita tai vastaavaa. Lapsuuden teatteriharrastuksessa on myöskin tullut opittua, että moka on lahja, joten olen todella hyvä nauramaan itselleni. Niitä hauskoja kommelluksia aina sattuu, kuten se kun kompastumisen seurauksena pyörin kuperkeikkaa Pariisin Sacré-Coeurin rappusia alas, aiheuttaen suuren hiekkapilven ja raikuvat aplodit kaikilta paikalla olleilta turisteilta. Myöskin kontrolloimattomia naurunpurskahduksia on tietysti sattunut, useimmiten sillon kun pitäisi olla hiljaa. Paras paikka hysteeriselle naurukohtaukselle on esimerkiksi joulukirkon lavalla kesken kuoroesityksen.

- Mikä on sun suurin saavutus?
Suurimmat saavutukseni ovat varmaankin minun yo-tulokseni, vaikka eihän niillä todellisuudessa suurta merkitystä ole, mutta ylpeä olen kuitenkin. Toinen saavutukseni on se, että ostin ensimmäisen oman asuntoni 20-vuotiaana. Tosin tästä saavutuksesta en voi kiittää vain itseäni, sillä vaikka olinkin asuntoon omat palkkani säästänyt, niin eihän tämä koko juttu olisi ollut mahdollista ilman vanhempiani. Niin monet unohtavat toisten tehdeen heidän saavutuksensa mahdollisiksi ja taputtelevat itseään olkapäille kun ovat "self-made", mutta todellisuudessahan asiat eivät ole näin. Siitä hyvänä esimerkkinä toimii tämä sarjakuva. Mutta kyllä pidän muuten blogiani myöskin aika hyvänä saavutuksena!

- Mikä on paha tapasi?
Sanoisin varmaan tähänkin tuon, että en siivoa käyttämiäni vaatteita tai tavaroita paikoilleen... Etenkin vaatekriisin iskiessä saatan kokeilla vaikka kuinka montaa eri asua, jättäen kaikki vaatteet sitten siihen sängylleni. Postailin syksyllä siitä, miten säilytän vaatteeni ja sain ylistäviä kommentteja kaappini siisteydestä. Kyllä, minun vaatekaappini on aina siisti, kaikki viikattu ja väreittäin järjestetty, mutta mun sänkyni onkin aivan eri juttu.

Punainen poolopaita, gant harmaa jakku, punainen baskeri-3

- Missä olet 10 vuoden päästä?
Apuaaa, kauhean pelottava kysymys. Olen tuolloin 30, toivottavasti valmistunut yliopistosta, todennäköisesti oikiksesta, ja teen jo jotain oman alan töitä. Multa löytyy toivottavasti ainakin yksi koira (chihu) ja olisi se kiva jos vaatekaappia koristaisi pari luksus-laukkua lisää. Todennäköisesti asun tuolloin vielä mun syksyllä ostamassani asunnossa, mutta toivottavasti siinä kymmenen vuoden paikkeilla olisin jo valmis ostamaan isomman asunnon ja ehkä säilyttämään nykyisen sijoitusasuntona. Kauhean hankala miettiä mitä tapahtuu kymmenen vuoden kuluttua, kun samaan aikaan se tuntuu kauhean lyhyeltä ajalta, sillä puolet siitä tulee todennäköisesti kulumaan opiskellessa. Silti jos miettii aikaa kymmenen vuotta taaksepäin, niin onhan se aika kaukaista elämää.  Bloginkin tulevaisuudesta on kauhean vaikea sanoa. 10 vuoden päästä blogini täyttäisi 11 ja se tarkottaisi, että olisin kirjoittanut tätä blogia kolmasosan elämästäni. 11 vuotta bloggaamista tuntuu niin pitkältä ajalta, mutta toisaalta en ainakaan toistaiseksi nää mitään syytä tätä lopettaa. Aloitinhan ensimmäisen blogini ehkä 12-vuotiaana (se nyt oli mitä oli), ja vaikka aina sen olen jostain syystä lopettanut, niin uudelleen olen aina myös aloittanut. Tämä siis jää nähtäväksi!

- Jos sun pitäisi kuvailla itseäs kolmella adjektiivilla, mitkä ne olis?
Varmaankin määrätietoinen, tyylitietoinen (onko tämä adjektiivi?) ja lojaali.

- Mikä on sun motto tai paras elämänohje muille?
Mun 5-6 -luokkien opettaja oli sitä mieltä, että toisinaan vänkäsin vastaan vähän liian pitkään. Tähän totesin, että ei sitä sotaakaan voitettu luovuttamalla. Tämä on jäänyt elämään vähän semmoisena humoristisena lausahduksena, mutta olen aina ollut todella päättäväinen (ja jääräpäinen) ihminen, joten luovuttaminen ei oikein ole mun juttu. Se onkin usein myös elämänohjeeni kaikille, että jos jotain todella tahtoo, niin sen suhteen ei kannata luovuttaa. Itse olen hyvin määrätietoinen kuten tuossa yllä mainitsin ja kun itselleni jonkun tavoitteen asetan niin sitä kohti mennään ja täysillä. Esteet on tehty ohitettaviksi ja luovuttaminen luusereille (lukekaa pienellä huumorilla).

- Missä olet syntynyt?
Fyysisesti Helsingissä, mutta perheeni asui tässä samassa pikkukylässä, jossa olen koko elämäni elänyt. Etelä-Suomessa, pk-seudun perämetsissä siis.

- Kuinka pitkä olet?
Vähän yli 160cm, ehkä joku 162-163cm

- Missä näet itsesi 5 vuoden päästä?
Viiden vuoden päästä olen (toivottavasti) todennäköisesti yhä yliopistossa, tosin toivottavasti jo viimeisellä tai toiseksi viimeisellä vuodella. Sen lisäksi on kamalan vaikea sanoa mitään, koska suurin osa mun muista suunnitelmista, kuten isomman asunnon ostaminen sijoittuvat vasta vähän pidemmälle. Tässä vaiheessa olisi kiva, jos mulla olisi se koira ja vaikka pari laukkua, mutta opiskeluaikojen taloudellisesta tilanteesta on vähän mahdotonta mitään sanoa. Toivottavasti olisin käynyt jossain vaihdossa! Voisin hyvinkin kuvitella kirjoittavani blogia yliopistossa, sillä mitään syytä sen lopettamiseen en näe. 6 vuotta blogin kirjoittamista olisikin aikamoinen suoritus!

Punainen poolopaita, gant harmaa jakku, punainen baskeri-7

LEMPPARIT



-Paras ystäväsi?
Anri ja Maija ovat mun classic best friends, joiden kanssa tulee kaikista eniten aikaa vietettyä ja juttuja mietittyjä. Tutustuin Anriin ja Maijaan työskennellessäni lintsillä ja nää tytöt mun ”girl gang”, Anri ja Maija ovat vilahtaneet tässä postauksessa. Sonjaan tutustuin lukiossa, mutta nykyisin Sonja asustelee Lontoossa, joten tulee treffattua aina siellä käydessä ja hänen lomillaan Suomessa. Sontsa on ollut muutamassakin postauksessa kameran takana, mutta ei ole tainnut yhdessäkään postauksessa näkyä. Oon kuitenkin menossa Sonjan luokse kylään ensi kuussa, joten varmasti sitten hänet näette myös blogissa. Lisäksi yksi mun parhaista ystävistäni on brittiläinen Megan, johon tutustuin itseasiassa tumblrissa varmaan kasiluokalla, jolloin "nettikaveruus" oli vielä vähän vierasta. Ensimmäistä kertaa tavattiin sitten kun Meg asui vielä Oxfordissa ja menin sinne ysin jälkeen kielikurssille. Viimeksi Megin luona vierailin ihan blogin alkuaikoina ja hänen selkä vilahtaa pari kertaa täällä, haha. Tajusin tätä vastausta kirjoittaessani, että jaan someen todella harvoin kuvia ystävistäni! Jaan kuvia jutuista olen tehnyt heidän kanssaan tai laitan kuvia stooreihin tai yksityiseen snapchattiini, mutta pysyviä kuvia tulee harvoin ladattua. Ehkä tähän täytyy tulla muutos? 

-Lemppari leffa/leffat?
Näitä on aika monia ja niistäkin olen joskus postausta ajatellut kirjoittelevani. Muutama mainitsemisen arvoinen on The Imitation Game, An Education, Never Let Me Go, Brooklyn ja tietenkin Pride & Prejudice 2005.

- Lempiruokasi?
Rakastan burgereita, joten ravintolassa se on aina oma valintani. Kotona puolestaan varmaankin papukeitto. Pizza on tietenkin aina myös herkkua.

- Mikä on sun kaikkienaikojen lempiasu?
Toinen todella hyvä mutta hankala kysymys. Samaan aikaan on semmoisia asuja, jotka liittyvät vahvasti tiettyyn tilaisuuteen ja ovat siksi suosikkeja. Esimerkiksi mun Wanhojen mekko on aivan unelmainen, sillä teetätin sen yhdistellen osia neljästä erilaisesta häämekosta, jotka löysin netistä. Mun mekosta on pari kuvaa instagramissa täällä ja täällä. Toinen spesiaali mekko onkin yo-mekko. Olin etukäteen päättänyt, että mekon tulee olla valkoinen ja sitä oikeaa mekkoa etsittiin varmaan puolivuotta, kunnes näin mekkoni ja totesin, että tuo se on. Tara Jarmonin suunnittelema mekko on valkoista puuvillasta valmistettua pitsiä, siinä on hihat ja pari kerrosta kangasta, jolloin hameen helma on ihanan tuuhea ja liikkuu kauniisti. Sitä olisi ollut saatavilla myös sinisellä pohjalla valkoisin naruin, joka olisi varmaan ollut monikäyttöisempi, mutta tuo valkoinen miellytti minua enemmän. Kuva mekostani löytyy myöskin instagramissa täällä. Hei kertokaa muuten, kiinnostaisiko teitä lukea ja nähdä vähän lisää kuvia mun vanhoista tai valmistujaisista?

Mutta jos blogin puolella esitellyistä asuista pitäisi valita, niin ehkä ne olisivat nämä neljä: 1,2,3,4. Mun edellisessä postauksessahan nähtiin kaikki mun blogini asukuvat ja silloin mainitsin noista yhden sekä mun Vaatevarkaissa Vaahteramäessä suosikikseni, ihan vaan koska kyseessä oli mielestäni hyvä postaus ja todella hauska päivä. Jos mietitään asun kannalta niin sitten tosiaan ehkä nuo neljä. Tosin viime viikolla oli myös päällä yks todella kiva asu, josta en harmi vaan saanut silloin asukuvia. Täytyy vähän kysellä kavereilta, jos joku vois sen mulle kuvata... Ne ketkä seuraa mua instassa ja katsoo sieltä stooreja, niin tietää varmaan mistä asusta on kyse!

- Kaikkien aikojen lempibiisi?
Jos todella pitää sanoa kaikkien aikojen lempibiisi, eikä vaan joku recent favourite niin varmaankin Simon & Garfunkel Bridge Over Troubled Water tai Peter Sarstedtin Where Do You Go to My Lovely, jotka ovat biisejä joista olen pitänyt niin pienestä asti kuin muistan ne kuulleeni. Aloin miettimään musiikkia, jota olisin kuunnellut yli puolet elämääni eli vähintään kymmenen vuotta vanhoja biisejä, jotta se voisi todella olla kaikkien aikojen lempibiisi. Pitkäaikaisia suosikkeja ovat myös mm. Adelen biisit.


Punainen poolopaita, gant harmaa jakku, punainen baskeri-6

TYYLI

- Mistä ammennat inspiraatiota upeaan ja omannäköiseen tyyliisi? 
Niiiin monesta asiasta. Toisinaan bloggaajista/tubettajista, kuten Megan Ellaby, Olivia Purvis ja Sophia Rosemary. Myöskin Jenny Cipolettilla ja Blair Eadiellä on upea tyylitaju. Paljon inspiroidun myös katsomistani tv-sarjoista, jotka usein sijoittuvat 60-luvulle tai sen tuntumaan. Välillä inspiroidun sisustuksesta tai arkkitehtuurista tai esimerkiksi näkemästäni väriyhdistelmästä. Myös nettikaupat on hyviä paikkoja, esimerkiksi juuri nyt kutkuttaisi kovasti ostaa tämä neule, sillä se on kuvassa yhdistetty hameeseen, joka kaapistani jo löytyy (vaikka niin löytyy pari muutakin vaaleanpunaista villapaitaa...). Välillä selaan myös lehdistä tai pinterestistä itseäni inspiroivia kuvia. Inspiraatiosta kirjoittelin pikkuisen aloittaessani bloggaamista keväällä ja postaus löytyy tästä. Aiheesta riittäisi kyllä toiseenkin hiukan kattavampaankin postaukseen asiaa, joten pistetään se korvan taakse.

- Mitä on sun ostoslistalla just nyt?
Multa löytyy pari värillistä lappuhaalarimekkoa, mutta tahtoisin myös housut mieluiten vaaleanpunaisina ja ehkä jopa mustina. Kitten heels-kenkiä olen myös pitkään metsästänyt ja jotain leopardi-kuosissa. Korsin tennarit ovat myös suosikkejani, ja ihastuin juuri yhtiin uusiin, jotka ovat vakavan harkinnan listalla. Myös Vuittonin kuuden avaimen "lompakko" on tuolla listalla, pohdin vaan tottuisinko sitä käyttämään. Tahtoisin myös jonkun valkoisen slogan-paidan, jossa olisi punainen teksti. Muutenkin raidallisia ja kuviollisia paitoja kesäksi olisi ihan kiva. Kesäksi tahtoisin myös ehkä Ray-Banin aurinkolasit (en semmosia perus aviator vaan jotkut pyöreähköt) sekä Julia Roberts Notting Hill aurinkolasit.

- Jos saisit käyttää loppuelämäsi vain yhtä laukkua, mikä se olisi?
Haluaisin sanoa mun Mulberryn Cara laukun, mutta koska sitä en nahkansa tähden uskalla ulkoiluttaa sateessa (+se ei ole mikään valtavan iso), niin käytännöllisyyden tähden valitsisin varmaan Vuittonin Neverfull MM laukkuni. Se kestää säässä kuin säässä ja sinne myöskin mahtuu aika tavattoman paljon tavaraa. Laukkuni löytyvät täältä.

- Mikä laukku on sun ostolistalla seuraavana?
Varmaankin Mulberryn Darley keskikoossa. Nyt asunnoon ostamisen jälkeen tosin laukut saavat hetkeksi jäädä sivummalle, kun syksyllä on ehkä luvassa muutto ja huonekalujen hommaaminen. Tällä hetkellä laukusta ei hirveästi mitään kiinnostavia värejäkään ole, vaikka malli onkin aivan ihana. Rosewater sävy on netissä ihan nätti, mutta se pitäisi aina päästä näkemään livenä, jotta voisi antaa todellisen mielipiteen. Mua kuitenkin kiinnostaisi ostaa tuo laukku neutraalin sijaan ehkä jossain kirkkaammassa värissä, kuten sinisenä tai vihreänä. Täytyy siis odottella, mitä värejä valikoimaan tulee.

- Jos saisit pukeutua yhteen sävyyn vain, niin mikä se olisi?
Jos yksi väri, niin punainen. Jos yksi sävy, niin joko vaaleanpunainen tai semmoinen double decker red. Ehkä kuitenkin vaaleanpunainen olisi neutraalimpi ja sikäli helpompi valinta loppuelämäkseni.

- Miten kuvailisit sun tyyliä?
Vintagesta inspiroitunut, persoonallinen, quirky, usein aika tyttömäinen mutta ei aina, eri tyylejä/aikakausia/trendejä/hintaluokkia yhdistelevä. Mun mielestä olisikin hauska lukea, miten te kuvailisitte mun tyyliä, sillä itselleni se on hankalaa, etenkin jos siitä ei saa kirjoittaa kolmen sivun esseetä. Mä aina sanoon, että ei kannata laittaa itseään laatikkoon vaan pukeutumisenkin täytyy antaa muuttua päivästä ja vuodesta toiseen. Siitä huolimatta monista vaatteista ajattelen, että "tämä on niin mun tyylinen". 

- Mitä asua et enää ikinä pukisi päällesi?
Varmaan suurinta osaa 5-8 -luokkien asuista. Mitään asua, jossa on matalanvyötärön housut tai alaosa. Enkä varmaan muuten semmosia American Apparellin disco pants -housuja, jotka olivat trendikkäitä youtubessa ollessani lukion ykkösellä, ja itse käytin niitä niiiin paljon. Nyt ihan hirvittää. Jos kyseessä olisivat mattapintaiset pöksyt, niin ei olisi puoliksikaan niin paha, vaikka pillit housut ovatkin jo itselleni vähän out.

- Kallein vaatteesi/asusteesi/kenkäsi tms?
Kallein vaate on varmaan ollut wanhojen tai yo-juhlien mekko, jos takit lasketaan niin Burberryn trenssi. Kengistä kalleimmat ovat tainneet olla Minna Parikat, mutta kallein asia kaapissani on se Mulberryn Cara laukku, josta pullitin pari vuotta sitten nelinumeroisen summan. Siihen meni varmaan parin vuoden säästöt (minulla ei siis ollut ollut yhtäkään työpaikkaa tässä vaiheessa, vaan säästin viikkorahoista ja lahjaksi saaduista summista) ja olisihan laukku nyt näköjään ollut alennuksessa puoleen hintaan siitä mitä laukusta aikoinani maksoin, mutta en kyllä ole jäänyt mitenkään katumaan noita pennosia. Se on kauneimpia asioita kaapissani ja minusta aivan upea!

- Miten löydät inspiraation asuihin?
Puhuinkin jo vähän inspiraatiosta tuossa aikaisemmin, mutta yksittäisten asujen kohdalla se inspis lähtee yleensä jostain yksittäisestä vaatteesta. Yleensä mulla on siis mielessä tietty vaate, jota tahtoisin käyttää. Usein kyseessä on vaikka jonkin uusi vaate tai vaate joka ei ole vielä näkynyt blogissa, vaate jota en ole käyttänyt pitkään aikaan tai vaate joka sopii vallitsevaan lämpötilaan tai ehkä näin somessa kuvan vastaavasta vaatteesta ja muistin sen oman vaatekappaleen sieltä kaapin pohjalta. Sitten kun olen valinnut sen yksittäisen vaatteen, niin voin lähteä rakentamaan asua sen ympärille. Mietin yleensä millainen fiilis minulla on päivästä, onko se hyvä vai huono, olenko itsevarma vai kaipaanko vähän extramukavuutta. Usein se loppuasu syntyy sen oman fiiliksen sekä päivän agendan perusteella. 

- Onko jollain vaatteilla sulle tunnearvoa? Jos niin millä?
No onhan nuo rippi/wanhat/yo-mekot sellaisia, että niitä tulee säilytettyä, vaikka kauheesti ei ole tullut käytettyä uudestaan. Rippimekkoa käytin vielä ysin päättäreissä, ja yo-mekkoani tulen varmasti vielä tulevaisuudessa käyttämään, kunhan tulisi sopivia tilaisuuksia. Wanhojen mekosta en sitten osaa sanoa, mutta se oli vaan niin upeeta saada teettää se oma unelmien mekko, että siitä olisi hankalaa luopua. Moniin vaatteisiin liittyy myös paljon muistoja, kuten Ted Bakerin paitaan jossa on possuja. Se oli mun ensimmäinen vaatteeni Ted Bakerilta ja samalla Lontoon reissulla palattiin vielä kauppaan ostamaan myös mulle rakas Bakerin viitta, joka oli mun 15-v synttärilahja. Myös Vuittonin ekan laukkuni ostin itselleni 15-v lahjaksi. Mulberryn Cara oli puolestaan lahja yo-tuloksista, syntymäpäivästä ja ensimmäisestä oikeasta työpaikasta. Monet vaatteet muistan myös niihin liittyvistä matkoista ja esimerkiksi että "tämän mekon ostin, kun menin ensimmäistä kertaa Megin luo Aberdeeniin". Sehän voisi olla hauska idea esitellä näitä vaikka blogissakin! Keikkapaitoja löytyy myöskin, sekä jotain peruskoulun kansainvälisyysprojektien paitoja.


Punainen poolopaita, gant harmaa jakku, punainen baskeri

SEKALAISET

- Jos saisit vuorokauteen pari lisätuntia, mihin käyttäisit ne?
Todennäköisesti nekin vierähtäisivät blogin kanssa puuhaillessa, nimittäin siihen ei koskaan tunnu olevan tarpeeksi aikaa. Olisi ihana saada joka päivä pari tuntia lisää blogin päivittämiseen, niin ehtisi postailla vähän useamminkin.

- Mitä jokaisen ihmisen pitäisi tehdä edes kerran elämässään? 
Varmasti hyvin monia asioita. Mutta pari asiaa, joita suosittelen kaikille ovat lukeminen, matkustaminen ja yksinolo. Kaksi näistä on ihan ilmaista ja onnistuu varmasti kaikilta. Lukeminen on niin mieltä avartavaa ja kehittävää, että sitä ei koskaan tulisi unohtaa tai aliarvioida. Yksin oleminen on myöskin mun mielestä hyvin tärkeää, sillä tiedän monia keille se on hyvin vaikeaa. Mun mielestä on ihanaa viettää aikaa yksin ja käydä vaikka yksin leffassa tai syömässä tai lähteä vaikka yksin Berliiniin viideksi päiväksi, kuten tuli kerran tehtyä. Matkustaminen kannattaa myöskin aina, jos vaan on siihen mahdollisuus.

-Milloin muistat ensimmäisen kerran kuulleesi feminismistä?

Ysiluokalla lukemisen ja luovankirjoittamisen kurssilla! Meiän teema oli sukupuoli ja opettajamme kertoi meille feminismistä ja aatteen historiasta. Ajattelin tuolloin, että wau olisinpa saanut elää silloin kun olisin voinut todella ajaa muutosta ja tasa-arvoisempaa maailmaa. Onnekseni ja harmikseni olen sen jälkeen oppinut kuinka paljon parannettavaa meillä vielä on tasa-arvon puolesta.

- Mikä on sun must have -kosmetiikkatuote?
Ihoni kuivuu niin helposti, joten kosteusvoide. Ilman Eucerinin kasvovoidetta en voisi elää.

- Mitä sarjoja seuraat tällä hetkellä?
Netflixistä aloin juuri kattomaan Skinssiä, ja olen nyt tokalla tuotantokaudella. Pari mitä Netflixistä katson vähän epäaktiivisemmin on The Confession Tapes ja 70's Show, josta osan jaksoista olen jo aikoinaan telkkarista nähnyt. YLE:ltä katson tällä hetkellä Siltaa ja uutta sarjaa Epäilyksen polttopiste: Tennison.

- Mikä on kirja, jonka luit viimeksi?
Vaikka sitä lukemista niin ylistänkin, niin olen viimeaikoina ollut siinä tavattoman huono. Viimeisin lukemani kokonainen kirja taitaa olla syksyllä lukemani Agatha Christien Hercule Poirot sarjaan kuuluva Aikataulujen arvoitus. Mun todella pitäisi lukea enemmän ja tahtoisin lukea enemmän, mutta en tiedä mitä lukea enkä siten saa mitään aikaiseksi. Tästä mulla on suunnitteilla blogipostaus, kunhan saisin vähän setvittyä ajatuksiani ensin.

Toivottavasti tykkäsitte kyssäreistä ja vastauksista ja opitte tuntemaan mua nyt vähän enemmän! Kiitokset vielä kaikille kysymyksiä esittäneille :)

Luitko jo nämä? Sara V - 1 V, miten blogi on muuttanut elämääni?, Bloggaaminen - työtä vai pientä kirjoittelua nettiin?

Sara V - 1 V, miten blogi on muuttanut elämääni?

maanantai 29. tammikuuta 2018

Kirjoitin ensimmäisen postaukseni tähän blogiin tasan vuosi sitten. Se kipinä kirjoittaa blogia oli tosin kutitellut minua jo pidempään. Ensimmäisiä blogejani aloitin kirjoittamaan jo joskus 12-13 -vuotiaana. Muistin juuri vanhat tunnukseni bloggeriin ja pääsin ihailemaan nyt yksityistä blogiani juurikin seiska- ja kasiluokilta. Laatukamaahan se oli "tänään olin kaverin kanssa ja sit syötiin karkkia ja katottiin Harry Potteria kunnes sen piti lähtee ja sit saatoin sen kotiin. Sen jälkeen katoin vielä ite vähän Potteria ja datasin mesessä" mukana pari kuvaa, jotka parhaassa tapauksessa eivät edes liittyneet postaukseen. En oikeastaan tiedä, miksi edes blogia tuolloin kirjoitin. Ehkä se oli trendikästä. Oma blogini oli kuitenkin kuin lähinnä päiväkirja parilla kuvalla höystettynä. Vuosi sitten kuitenkin perustin jälleen kerran uuden blogin puhtaalta pöydältä. Olin tehnyt Youtube-videoita jo jonkin aikaa, mutta se ei enää niin paljoa innostanut, eikä se tuntunut ihan omalta suunnalta. Muoti ja tyyli oli kuitenkin se, mikä minua ajoi sosiaaliseen mediaan ylipäätänsä sotkeutumaan. En kuitenkaan kokenut että pystyin ilmaisemaan tätä intohimoa videolla. Mulla oli oikein semmoinen vahva halu ja kutina päästä esittelemään asuja ja trendejä muille ja mulla oli vahva tunne, että blogi onkin se oikea väline siihen.



Mitä blogi on tuonut elämääni?

Ainakin ystäviä. Tämä ehkä yllätti itsenikin! Blogini kautta olen päässyt tutustumaan muihin ihaniin bloggaajiin, osaan ruudun välityksellä, mutta osaan myös ihan kasvotusten. Erityisesti tahtoisin mainita vielä muutaman henkilön. Ensimmäisenä mainitsisin Ellin, jonka kanssa ollaan paljonkin yhteydessä lähes päivittäin ja kasvotustenkin ollaan päästyjo muutaman kerran tapaamaan. Tarun kanssa tulee kans jutskattua, ja olisi ihana päästä joku päivä mittaamaan! Ja vielä tahtoisin mainita kaikki meidän pikkujoulujen tytöt, tällä porukalla toivottavasti mitataan uudemmankin kerran. Myöskin Facebookin ehdotetut kaverit ovat yllättäen täyttyneet tutuilla blogi-naamoilla.



Uutta inspiraatiota. Mua ainakin blogi inspiroi monellakin saralla (saralla, hahah). Bloginkirjoittaminen inspiroi mua yrittämään enemmän oman tyylini kanssa. Olen kirjoittanut aiemminkin, etten koskaan ole tyylini kanssa "valmis" tai siihen tyytyväinen. Bloginkirjoittaminen kuitenkin kannustaa mua keksimään uusia asuja ja yhdistelmiä kaiken aikaa. Blogini inspiroi mua yrittämään myös muitakin uusia asioita, kuten uutta kosmetiikkaa tai ravintoloita. Etenkin Lontoossa kun on niin paljon mahdollisuuksia, niin viimeisimmän vuoden aikana on tullut kokeiltua lisää uusia paikkoja, jotta niistä voisi blogiinkin kirjoitella. Helposti nimittäin käy niin, että Lontoon reissutkin ovat ihan rutiininomaisia ja tulee käytyä samoissa kaupoissa sekä ravintoloissa. Myös Helsingissä uusien paikkojen tutkiminen on alkanut kiinnostaa yhä enemmän. Oltiin mun ystävän kanssa bussissa yksi päivä, kun totesin, että joku katu näytti hyvältä asukuvien ottamiseen. Ystäväni vaan nauroi ja totesi, että "that's such a Sara thing to say". Asioita huomaa ajattelevansa ja katsovansa uudella tavalla. Mistä saisikin aikaiseksi postauksen, ja oi miten tuosta saisi nätin kuvan. Uuteen inspiraatioon liittyy myös ehkä uusi rohkeus - rohkeus kokeilla uusia asioita ja esimerkiksi lähteä mukaan blogimiitin kaltaisiin tapahtumiin.



Mitä blogi on minulta vienyt?

AIKAA. Rupesin tuossa syksyllä miettimään, että mitä ihmettä tein kaikella ajallani ennen kuin aloitin blogia kirjoittamaan? Etenkin marraskuussa oikeastaan kaikki vapaa-aikani työn ja avoimen ulkopuolella meni bloginkirjoittamiseen. Blogikirjoitusten suunnitteluun, kuvaamiseen ja kirjoittamiseen menee todella niin paljon enemmän aikaa kuin helposti voisi olettaa. Lisäksi täytyy välillä tehdä niitä kiinnostavia juttuja, kuten käydä ravintoloissa tai showroomeissa, jotta niistä voisi kirjoittaa. Olen kuitenkin nauttinut tästä bloginkirjoittamisesta niin paljon, etten kadu siihen kuluvaa aikaa lainkaan. Jos yhtäkkiä saisin jostain lisää aikaa, niin varmasti uhraisin senkin blogini parantamiseen, sillä aikaa ei koskaan tunnu olevan riittävästi.



Mitä ensimmäiseen vuoteen on mahtunut?

Tammikuussa bloggaaminen vasta alkoi, joten kummia ei ehtinyt tapahtumaan. Helmikuussa kärsin siitä, ettei minulla oikeastaan ollut kuvamateriaalia. Maaliskuussa kävin Lontoossa ja ystäväni luona Aberdeenissä, joten niistä tuli postailtua (1,2,3,4). Leikkasin myös hiukseni lyhyiksi ensimmäistä kertaa vuosiin. Postasin myös ensimmäiset asukuvani, palellen minihameessa lumisateessa.

Huhtikuussa blogini siirtyi lukulomalle, joten postaukset olivat lähinnä ajastettuja. Leivoin Kinderkakun, ostin uutta kosmetiikkaa, unelmoin luksuslaukuista, ja sain toteutetuksi blogini toiset asukuvat.

Toukokuussa kärsittiin vielä lukulomasta, joten ajoitettujen postausten kuvasaldo oli niukkaa. Kirjoittelin vinkkejä turhien ostosten välttämiseen, ostin Vuittonin Tahitienne Bandeaun, pääsin ulos pääsykokeista ja sain viimein kuvattua uusia asukuvia.

Kesäkuussa leivoin skonsseja sekä Victoria Sponge -kakkua, ostin Block-lampun, ja napsin parit todella kivat asukuvat (1,2).

Heinäkuussa tuli postattua Lontoon reissulta niin Harry Potter -studioilta, Peggy Porschenin kahvilassa, Suomessa tuli taas käytyä kesäisessä Kehla Stall Cafessa ja vietettyä ihania illanistujaisia ystävien kanssa. Päätin myös puhua blogissani tärkeästä asiasta, eli itseluottamuksesta ja kehonkuvasta. Heinäkuun päätti vielä 13 faktaa tyylistäni tagi. Ihanasti myös kesästä alkaen asukuvia on tullut säännöllisemmin ja enenevissä määrin.

Elokuussa jatkettiin vielä Lontoon postauksilla, kun kirjoittelin Farm Girl Cafesta ja julkaisin asukuvia Notting Hillistä. Esittelin teille osan mun astiakokoelmastani ja myöskin laukkujani esittelevä postaussarja alkoi. Löysin myöskin kaikkien aikojen parhaan kalenterin, ja tämä vinkki oli pakko jakaa muillekin!



Syyskuussa oltiin taas etsimässä inspiraatiota sesongin vaihtuessa, ja kirjoittelinkin syksyn inspiksestä, lemppari tubettajistani sekä Blair Waldorfin tyylistä. Laukkujani esiteltiin kahdessa postauksessa (1,2). Osallistuin myös elämäni ensimmäiseen blogimiittiin.

Lokakuussa puolestaan palattiin taas Lontooseen ja blogissa tuli muun muassa esiteltyä ostoksia tuolta reissulta ja käytyä läpi mun tyypillinen päiväni Lontoossa. Postailin Lushin lemppareistani ja osallistuin heidän joulun pr-tapahtumaan. Osallistuin myös ensimmäistä kertaa elämässäni I Love Me -messuille. Lokakuu oli blogin kanssa mun vuoden aktiivisin postauskuukausi ja 100 postausta tuli blogissa täyteen!

Marraskuun aikana päästiin puolestaan naureskelemaan mun epäonnistuneille asukuville. Kyseinen postaus sai paljon positiivista palautetta, ja jatkoa on varmasti luvassa vielä kevään aikana! Marraskuussa kokeiltiin myös uusia kasvonaamioita ja esiteltiin niitä meikkipussin ikuisia vakkareita. Kirjoittelin laihuuden merkityksestä  ja aloitin mun lemppari tv-sarjoja käsittelevän postaussarjan.

Joulukuussa oli paljon jouluuun liittyviä postauksia, kuten lahjaideoita sekä osallistuin bloggaajien pikkujouluihin. Sain myös valmiiksi mun käsinneulotun jättiviltin ja vierailin ensimmäistä kertaa elämässäni Porvoossa. Vaikka lupauksista en sinänsä välitä, niin seitsemän tavoitetta annoin itselleni vuodelle 2018.

Tammikuussa päästiin kurkkaamaan joulukuun ostoksia, jaoin 5 oppiani pukeutumisesta, toteutin suosikit-postauksen vähän uudella tavalla, esittelin tyylini kulmakivet, kokeilin uutta kosmetiikkaa, ja otin kantaa siihen, onko bloggaaminen pelkkää raapustelua nettiin vai ehkä jopa todellista työtä.

Paljon on tähänkin vuoteen mahtunut, mutta toivottavasti seuraavaan vuoteen vielä enemmän! Itse huomaan kyllä blogissani kehitystä noista ensimmäisistä kuukausista, mutta vielä on tämä tuotos kaukana siitä, mitä sen todella toivoisin olevan. Mutta suunta on toivottavasti oikea ja eteenpäin mennään. Omasta mielestäni parasta ensimmäisessä vuodessa on ollut se, kuinka moni oikeasti jaksaa mun blogia lukea ja jättää aina niin ihania kommentteja. Ette tiedä miten ihanaa on kuulla jonkun todella sanovan, että inspiroin heitä - se on aivan uskomattoman hyvä fiilis! Aloitin blogini saadakseni jakaa inspiraatiota pukeutumiseen ja löytääkseni itselleni paikan oman intohimoni valjastamiseen. Siispä teidän ihanat kommentit aina muistuttavat mua juuri siitä miksi blogini aloitin.

Omia suosikkipostauksiani ovat todennäköisesti olleet mielipidepostaukseni, sillä ne ovat olleet postauksia, joiden julkaisu on aina hiukan epäilyttänyt, mutta tyypillisesti ne ovat päätyneet minun luetuimpiin postauksiin. Myöskin asukuvani ovat olleet niitä omia lemppareita, kun ne yleensä eniten myös muissa blogeissa kiinnostavat. Tätä postausta kuvittavatkin kaikki ensimmäisen vuoteni aikana ilmestyneet asukuvat. Hauskasti muuten huomaa tuon sävymaailman muutoksen kesän muuttuessa syksyksi. Kaikki muut kuvat ovat aikajärjestyksessä, paitsi nuo kaksi viimeistä. Jos mun täytyisi valita asukuvapostauksistani kaksi suosikkia, niin lopulta ne olisivat varmaankin nämä kaksi. Suosikkien valitseminen oli ihan älyttömän hankalaa, mutta näihin päädyin. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään asuista, vaan siitä koko postauksesta ja kokemuksesta.




Vasemmalla olevat kuvat ovat minun Vaatevarkaissa Vaahteramäellä -postauksesta. Tämä postaus oli yksi suosikeistani sen tähden, että mun mielestä asu ja kuvauspaikka menivät postauksessa niin saumattomasti yhteen. Meillä oli myös hirvittävän hauska päivä ystäväni kanssa näitä ottaessa, kun päästiin kahvilaan syömään kakkua, paettiin välillä sadetta pakoon, syötiin autossa isot kasat irtokarkkeja ja pyörittiin pellossa. Tältä päivältä tuli myös aika paljon niitä epäonnistuneita asukuvia, joita löytyy ylempänä linkatusta postauksesta.

Toinen lempparini oli tämä Vaaleanpunainen farkkumekko -postaus, jonka kuvat otti ihana Elli kun ekaa kertaa treffattiin Lontoossa. Tykkäsin asusta todella paljon ja se oli mun mielestä todella hyvä välikauden asu. Lisäksi Lontoon kadut ovat upeita ja nämä muistuttavat myöskin aina siitä, kun ekaa kertaa Ellin kanssa tavattiin. Meillä on ollut tästä ekasta tapaamisesta asti aina niin paljon puhuttavaa, että oikeestaan aina jää juttu kesken. Tällöin käytiin myös Peggy Porschen -kahvilassa kakkua syömässä, joten selvästi kakulla on maaginen korrelaatio asukuvien laatuun.

Tahtoisin kuitenkin kiittää kovasti teitä kaikkia lukijoita ensimmäisestä vuodesta! Kannattaa pitää silmät auki, sillä odottelen vielä yhä postipakettia, jonka jälkeen blogissa on luvassa pientä arvontaa. Toivottavasti olette tykänneet blogistani tähän asti, ja postausideoita tai muita ehdotuksia saa aina esittää.

Mites muuten, mitkä ovat olleet teidän suosikkipostauksenne vuoden ajalta? Entä parhaat asukuvat?
TallennaTallenna

Koira-paita ja karvatakki

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Levis karvavuorellinen farkkutakki, punainen baskeri, ted baker neule koira-3 Levis karvavuorellinen farkkutakki, punainen baskeri, ted baker neule koira-11 Levis karvavuorellinen farkkutakki, punainen baskeri, ted baker neule koira-5 Levis karvavuorellinen farkkutakki, punainen baskeri, ted baker neule koira-13 Levis karvavuorellinen farkkutakki, punainen baskeri, ted baker neule koira-10 Levis karvavuorellinen farkkutakki, punainen baskeri, ted baker neule koira-6 Levis karvavuorellinen farkkutakki, punainen baskeri, ted baker neule koira-14 Levis karvavuorellinen farkkutakki, punainen baskeri, ted baker neule koira-8

Denim Jacket - Levi's I Jumper - Ted Baker I Trousers - Mango Suit I Beret - Global accessories I Glasses - Zara I Handbag - Mulberry I Shoes - Dr. Martens


Henkilökohtaisesti tykkäsin tästä asusta todella paljon, vaikka siinä onkin niin paljon mulle epätyypillistä mustaa. Oltiin yks lauantai lähdössä vanhempieni kanssa Sipooseen Gumbostrand Konst & Formiin katsomaan Caj Bremerin valokuvanäyttelyä. Jos paikasta sanon muutaman sanasen tähän alkuun, niin se oli kyllä todella mukava! Aika pitkään sai ajella kaartelevia ja kapeita pikkuteitä, kunnes päästiin paikalle. Mentiin sinne nimenomaan tuota Bremerin näyttelyä katsomaan, mutta galleriassa oli myös maalauksia näytillä, joissa aika monissa oli jonkilaista Suomi 100 -teemaa. Gallerian lisäksi rakennuksessa sijaitsi pieni putiikki, joka myi esimerkiksi Nikarin huonekaluja sekä taidekirjoja. Lisäksi rakennuksessa oli pieni Bistro, jota oli tarkoitus kokeilla, mutta keittiö ehti mennä kiinni kun kierrettiin vielä näyttelyä. Ehkä ensi kerralla päästään bistronkin makuja maistelemaan. Lisäksi samassa pihapiirissä oli vanha punainen puurakennus, jonka sisällä myytiin kaikenlaisia pienempiä ja isompia käsitöitä. Kaiken kaikkiaan paikka oli todella viihtyisä, ja siellä kannattaa kyllä piipahtaa jos Sipoon suunnalla liikkuu.

Takaisin asuun, tosin tuokin oli pientä alustusta tälle asulle. Mä nimittäin rakastan pukeutua kaikenlaisten teemojen mukaan ja yritän aina keksiä asuja, jotka sopisivat siihen tilaan tai paikkaan mihin olen menossa. Usein sovellan näitä teemoja vähän pilkettä silmäkulmassa, kuten nytkin. Päätin, että koska olen menossa taidetta katsomaan, niin minunhan tulee pukeutua kuin taiteilija! Baskeri oli siis pakollinen ja siitä lähdettiin liikkeelle. Tämän Leviksen takin varmasti tunnistattekin mun mitä tuli ostettua joulukuussa postauksesta. Tajusin muuten tässä viime viikolla, mistä idea tuommoisen vuorellisen farkkutakin ostamiseen on täytynyt tulla, kun aiemmin en ole farkkutakeista kamalasti välittänyt. Aloin nimittäin katsomaan Gillmore Girlis -sarjaa tänä syksynä. Nyt katsoessani sarjaa alusta asti uudestaan, tajusin että aika monelta hahmolta noita vuorellisia farkkutakkeja sarjassa löytyy ja etenkin Lorelailla on niitä useammassa värissäkin. Vaikka en ollut siihen aktiivisesti kiinnittänyt huomiota, niin tämä oli varmasti alitajuntaisesti minuun vaikuttanut. Koska takki oli aivan uusi, niin hirveä himohan se oli päälle laittaa. Nämä kuvat ovat parin viikon takaa, kun sää oli vielä nollan paikkeilla ja oltiin autolla liikenteessä, eli juurikaan ei tarvinnut ulkona vilpoitella. Ja yleisestihän minä olen ihminen joka usein pukeutuu kahteen takkiin päällekäin. Eli jos luvassa olisi ollut enempi ulkona liikkumista, niin olisin yksinkertaisesti pukenut toppatakkini tähän päälle. Aika usein talvella ja kevättalvella teenkin juuri niin, että sisätiloissa liikun ohuemmassa takissa, joka on "osa asuani" ja ulkona puen takin päälle vielä toppatakin. En kuitenkaan jaksa oottaa kelejä, kun ulkona pärjää jo ihan vaan tällä takilla! 

Olin edellisenä päivänä nähnyt töissä tytön, jolla oli vähän samankaltaiset housut jalassa kuin nämä. Mä jotenkin aina unohdan käyttää näitä housuja, koska yleisesti en ole kovinkaan housuihminen, enkä myös hirveästi välitä musta-valkoisuudesta. Nytpä päätin kuitenkin ottaa tilaisuudesta vaarin ja valitsin jalkaani kyseiset housut. Tosin en tajunnut sitä, ettei niiden kuvio välity kauhean hyvin kamerassa, joten tuo houndstooth-ruutu erottuu lähinnä tuossa toiseksi viimeisessä kuvassa. Koska housut olivat mustavalkoiset ja takkikin musta, niin asuun piti saada lisää väriä. Päätin sitten punaisen baskerin lisäksi valita punaisen paidan. Koska asusta puuttui vielä joku keskeinen it-factor, niin en päätynyt mihin tahansa punaiseen paitaan, vaan tähän Ted Bakerin koiraneuleeseen. Puhuin vähän tässä postauksessa siitä, kuinka Ted Bakerin kulta-aika on omasta mielestäni näillä näkymin takanapäin ja tämäkin paita taitaa olla kasiluokalta. Harmi vaan kun en muistanut ollenkaan ottaa tästä paidasta kuvaa selästä, nimittäin tuo koira on myös sillä selkäpuolella, mutta siltä puolelta ei nää koiran naamaa vaan selän. 

Asu oli jo pääpiirteiltään valmis, mutta päätin sitten mennä all-the-way mun taiteilijateeman kanssa, ja lisäsin nuo feikkilasit. Tiedän, että feikkilasit on vähän porukkaa jakava asia. Toistenmielestä ne on täysin turhia, mutta osa taas tykkää paljon. Itse kuulun tähän tykkäysleiriin, sillä aurinkolasien tapaan ne raamittavat kasvoja ja luovat kasvoille vähän lisää symmetrisyyttä - ilman että täytyy kävellä sisälläkin tummien linssien kanssa. Laukuksi nappasin tämän äidin kaapista lainatun Mulberryn, jota tuppaan käyttää semmoisissa asuissa, joissa koen omien laukkujeni tyylin olevan hieman liian "polished". Omia laukkujani esittelin muuten syksyllä täällä. Luotetut Dr.Martensin maiharit sopivat nekin ihan kohtuullisesti taiteilija-lookkiin ja voilá se oli valmis!

Feikkilasit - yay or nay? Entä oliko asu muuten mieleinen? 
Inspiroidutteko te koskaan pukeutumaan sen perusteella mihin olette menossa?

PS. Muistattehan, että täällä voitte jättää mulle kysymyksiä vielä huomiseen (29) iltaan asti!

A - Ö Lemppari tv-sarjat osa 3

perjantai 26. tammikuuta 2018

Nyt kun joulun jälkeen on taas palattu arkeen, niin palataan taas mun lemppari tv-sarjojen pariin. Varsinkin kun pakkanen paukkuu pihalla (tai sataa...), niin mikä mukavampaa kuin käpertyä ilalla viltin alle ja pistää joku mukava sarja pyörimään. Osan 1 löydätte tästä ja osan 2 täältä. Perjantaihan ei ole enää mun virallinen postauspäivä, mutta tämän postauksen syrjäytti keskiviikkona "Bloggaaminen - työtä vai pientä kirjoittelua nettiin" -postaus, jossa otin kantaa viimepäivien keskusteluun bloggaamisesta, työstä ja mainonnasta. Nyt kuitenkin taas tv-sarjojen pariin sopivasti perjantai-iltana! 

Saanko ensin kuitenkin kysyä, että miksi S-kirjaimella alkaa niin monia hyviä sarjoja? Mun oli kauhean vaikea päättää minkä otan tähän, etenkin jos en olisi huijannut näissä postauksissa käyttäen kaikenkielisiä nimiä. Muuten tässä olisi Silta, Sydämen asialla, Syrjäinen maa, Skam, Svenska hollywoodfruar sekä Stranger Things kaikki S-kirjaimen alla. Ehkä kaikki hyvät asiat vaan alkaa S-kirjaimella, kuten suklaa tai Sara V.. ;)

 M 



Making a Murderer

Kyseessä on vähän erilainen sarja, nimittäin Making a Murderer on Netflixin dokumenttisarja. Tämä on varmasti monille tuttu, sillä se on ollut aika kehuttu ja kohuttu. Dokumentissa seurataan Steven Averya, joka istui vankilassa 18 vuotta syytettynä seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja taponyrityksestä - teoista, joita hän ei ollut todellisuudessa tehnyt. Avery vapautui vankilasta, kun DNA-testit osoittivat hänen syyttömyytensä rikokseen. Kaksi vuotta vapautumisen jälkeen Avery pidätettiin jälleen ja tällä kertaa häntä syytettiin valokuvaaja Teresa Halbachin murhasta. Dokumentissa seurataan Averyn ja hänen veljenpoikansa Steven Dasseyn, jonka myös syytetään osallistuneen Halbachin murhaan, kuulusteluja sekä oikeudenkäyntejä. Halbachin tapauksessa on todella monia kummallisuuksia ja Averyn syyllisyydestä tai syyttömyydestä voitaisiin väitellä varmasti tuntikausia. Dokumentti maalaa selkeän kuvan Averyn syyttömyydestä, mutta todellisuudessa dokumentissa ei näytetä oikeudenkäyntejä leikkaamattomina, minkä tähden sen on sanottu antavan virheellisen kuvan todellisista tapahtumista. Dokumentti maalaa myöskin melko karmean kuvan Manitowoc Countyn (Wisconsin) poliisivoimista. Oli Avery sitten syytön tai ei, niin ainakaan selvää on se, että murhaa tutkineet poliisit toimivat tapauksessa hyvin epäoikeudenmukaisesti. Jos olet sarjan katsonut tai rupeat sitä nyt katsomaan, niin kerro toki mikä on sinun mielipiteesi tapauksesta!

 N 

Nuori Morse

Nuoresta Morsesta eli Endeavour Morsesta kirjoittelin mun kesäisessä postauksessa, jonka löydätte täältä. Kyseessä on ehdottomasti mun yksi suurimpia suurimpia sarjasuosikkeja, joten kannattaa tosiaan käydä kurkkaamassa tuo postaus!

 O 

Our Girl

Tämän löydätte myöskin tuolta samaisesta postauksesta kuin Morsen.

 P 



Peaky Blinders

Peaky Blinders on sarja, joka kertoo Birminghamissa riehuvasta gansteriklaanista. Sarjalla on etäinen pohja todellisuudessa. Peaky Blinders oli todellinen gansterijengi, joka oli aktiivinen Birminghamin alueella 1890-1910, kunnes se menetti asemansa toiselle klaanille. Sarjassa on säilytetty alkuperäisen klaanin pukeutumistyyli sekä nimi, mutta sarjan hahmot ovat keksittyjä ja se alkaa vuodesta 1919. Pari todellista hahmoa on kyllä päässyt sarjaan mukaan, mutta päähenkilöt ovat tosiaan kehiteltyjä. Sarjan keskeisin henkilö on Thomas "Tommy" Shelby, joka on palannut ensimmäisestä maailmansodasta traumatisoituneena. Peaky Blinders on tosiaan perhe, jengi ja bisnes ja kaikkea tätä johtaa Tommy. Ensimmäisellä kaudella kaupunkiin saapuu Winston Churchillin määräämä uusi poliisi, jonka on tarkoitus "siivota" kaupunki rikollisista, kommunisteista ja muista paheksutuista. Hänen tehtävänään on myös löytää varastettu aselasti. Ylipäätään sarjassa seurataan Blindersin klaanin elämää keskellä muuttuvaa ja teollistuvaa Britanniaa. On luokkasotaa, on jengisotaa, on korruptiota, salaisia sopimuksia, väkivaltaa, ja taistelua perheen johtajuudesta. Kyseessä on myös melko väkivaltainen sarja, joten tätä en suosittele ehkä ihan herkimmille, mutta ihan super hyvä tämä sarja on jos sitä viitsii katsoa. Aloin ihan kiinnostuksesta selata netistä sarjan ikärajoja. Aika mielenkiintoisesti Ranskassa sarjaa saa katsoa 10-vuotias, mutta siinä on jokin "varoitus" ja Britanniassa ikäraja vaihtelee kausien välillä k-15/18. Keskimääräisesti ikäraja tuntuu kuitenkin olevan k-16. Yksi mikä on aivan mieletön lisä on se, että vaikka kyseessä on sarja joka sijoittuu sadan vuoden taakse, on sen soundtrackina käytetty modernia musikkia. Tämä on ensimmäinen sarja jossa törmäsin tähän efektiin, mutta se toimii niin hyvin! Mikään ei ole coolimpaa kuin jokin toimintakohtaus, jossa on vanhoja aseita, hevosia, ihmisiä 1900-luvun alun vaatteissa ja taustalla soi Arctic Monkeys.

 R 



Ruotsin miljonääriäidit

Hahah, kyseessä on ainoa tosi-tv-sarja jota oikeasti seuraan ja oon kyllä tämän sarjan iso fani - kunhan sitä ei ota tosissaan. En henkilökohtasesti nää mitä hauskaa tai kiinnostavaa jossain paradise island tai big brother ohjelmissa on, kun niiden ideana on pelkkä ihmisten nöyryyttäminen. Vähän niinkuin modernia colosseum meininkiä. Vaikka miljonääriäideissäkin tulee välillä vähän pyöriteltyä silmiä ja naurettua niille hölmöyksille, niin se on kuitenkin semmoista hyväntahtoista hömppää, eikä niillä jutuilla yritetä satuttaa ketään. Lempparini on tietysti Maria Montazami, mutta Isabel Adrian on kanssa ollut kiva lisä niillä kausilla kun hän on ollut mukana. Reality kun kyseessä on, niin juonta ei oikeastaan ole. Mutta mikäli et ole sarjasta vielä kuullut, niin siinä seurataan ruotsalaisten naisten elämää Hollywoodissa/Los Angelesissa. Ruotsinkielinen nimihän on svenska hollywoodfruar, eli alkuperäisessä nimessä ei puhuta miljoonista eikä äideistä vaan hollywood-vaimoista. Sarjassa seurataan naisten elämää kaudesta toiseen, osa pysyy samoina ja osa vaihtuu vuosittain. Kyseessä on vaan mun mielestä paras hömppä-reality mitä voi olla.

 S 


Stranger Things

Kuten sanoin, tähän oli vaikea valita minkä sarjan esittelisin, sillä s-alkuisia sarjoja riittää. Päätin nyt kuitenkin tällä kertaa esitellä tässä Stranger Thingsin, sillä se on ehkä jotain vähän erilaisempaa kuin muut esittelemäni sarjat. Kyseessähän on todella suosittu sarja, joten se on varmaan jo monille tuttu, mutta anyways. Tässä sarjassa liikutaan vähän lähempänä nykypäivää kuin monissa muissa mun lemppareista, eli Stranger Things sijoittuu 80-luvulle. Draaman tai rikossarjan sijasta sarja yhdistelee scifiä ja ilmeisesti wikipedian mukaan myös kauhua, vaikka ilmeisen pelottavana en sarjaa pidä. Sarja saa alkunsa kun kuvitteellisessa Hawkinsin pikkukaupungissa nuori Will Byers katoaa. Tästä lähtee liikkeelle omituisten tapahtumien ketju, joihin liittyy myös telekineettisiä kykyjä omaava mysteerinen tyttö, joka on kuin ei tästä maailmasta. Stranger Thingsistä on mun mielestä aika vaikea kertoa sen enempää, paljastamatta liikaa sen juonesta tai selittämättä auki sen jokaikistä konseptia. Kyseessä on kuitenkin skifi-jännäri, jota suosittelen lämpimästi myös niille, jotka eivät välttämättä tieteis-genren faneja tyypillisesti ole. Sarja tosiaan sijoittuu 80-luvulle, joten mukana on tuon vuosikymmenen musiikkia ja estetiikkaa, sekä satoja populaarikulttuuriviitteitä, joista monet menevät kyllä multakin ohi.


BONUS

Musta tuntui tyhmältä tehdä yhdelle tv-sarjalle oma postaus, joten mainitsen tämän pariviikkoa sitten katsomani sarjan nyt tämän postauksen yhteydessä. Eli:



The End of the F***ing World

Tämä sarja ilmestyi Netflixiin 5.päivä tätä kuuta ja sen mainos popahti heti yläpalkkiin avatessani Netflixin. Ajattelin, että tuopa näyttää juuri sellaiselta indie-estetiikalta josta pidän. Yläpalkin kuvauksessa luki jotain sen tapaista kuin "Alyssa tahtoo lähteä etsimään isänsä ja James odottaa mahdollisuuttaan tavata Alyssan" tai niin minä luulin. Ajattelin, että vähänkö söpön kuuloinen, taidan katsoa. Sarja alkaakin sillä, että James analysoi olevansa psykopaatti ja jo ensimmäisten minuuttien sisällä näemme hänen tappavan naapurin kissan (SNIF) ja muita eläimiä. Ei ihan se mitä ajattelin. Menin takaisin ja luin kuvauksen uudestaan. No, siinähän luki, että James odottaa mahdollisuutta tappaa Alyssan. Kyseessä oli siis vähän erilainen sarja kuin mitä odotin, mutta erittäin hyvä sellainen. Sanotaanko, että tuo sarja oli aikamoinen vuoristorata. Sarjan päähenkilöt ovat tosiaan 17-vuotiaat Jamie ja Alyssa, jotka tapaavat koulussa. Molemmilla heistä on aika paljon ongelmia kotona ja Alyssa ehdottaa heidän karkaavan kotoa. Niinpä nuoret varastavat Jamien isän auton ja lähtevät karkuretkelleen, joka mutkien kautta muuttuu aika pian pakoretkeksi. En halua sen enempi paljastaa sarjan juonesta mitään, mutta genreltään se on musta komedia-draama. Itseeni musta huumori kyllä puree, mutta jos et ole kyseisen genren suosija, niin ehkä skippaisin tämän sarjan. Esimerkkinä sarjan huumorintajusta voidaan käyttää kohtausta, jossa molemmat päähenkilöt makaavat sängyssä. Alyssa ajattelee, kuinka turvalliseksi Jamie saa hänet olonsa tuntemaan. Samalla Jamie makaa Alyssan vieressä ja fantasioi päässään tämän tappamisesta. Yksi sarjan mielenkiintoisista puolista on juurikin se, että molemmat päähenkilöt toimivat sarjassa vuoroittain kertojina. Pääsemme kuuntelemaan molempien ajatuksia heidän päänsä sisältä, mikä korostaa hahmojen erilaisuutta. Sarjassa on kahdeksan jaksoa, jotka kestävät keskimäärin 20 minuuttia. Yllättävän paljon hahmokehitystä mahtuu myös tuohon noin kahteen ja puoleen tuntiin. Kaikki sarjassa on aivan sekaisin ja alkuun hahmotkin tuntuvat vastenmielisiltä, mutta sarjan lopuksi sitä huomaa pitävänsä siitä niin paljon. Jos musta komedia on siis yhtään sun juttusi, niin tämä sarja on ihan must-see.

Oliko tällä kertaa kaikki postauksen sarjat jo tuttuja-juttuja, vai kenties jotain katsottavien listalle?
Mikä on ollut sun lemppari sarja viimeaikoina?

Ps. Muistakaa että täällä voitte esittää mulle kysymyksiä vielä maanantai-iltaan saakka!

Luitko jo nämä? Video: Syksyn ja talven suosikit, 4 parasta bändiä, joista et ole koskaan kuullutkaan

BLOGGAAMINEN - työtä vai pientä kirjoittelua nettiin

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Onko bloggaaminen työtä, levis raitapaita, monki mom jeans-2
T-Shirt - Levi's I Jeans - Monki I Earrings - Annie Eleanoora (via Weecos)

Blogimaailmassa on viime päivinä kuohunut. Jos kuitenkin olet elänyt kiven alla, niin kohu lähti liikkeelle brittiläisen some-vaikuttajan Elle Darbyn otettua yhteyttä Irlantilaiseen hotelliin, tarjoten some näkyvyyttä vastineeksi ilmaisesta yöpymisestä. Kohteliaan kieltäytymisen tai viestin ignooraamisen sijaan, hotellinomistaja latasi kuvan sähköpostista facebookkiin. Darbyn videon mukaan alkuperäisessä screenshotissa hänen nimensä oli sutattu niin ohuesti, että kirkkaalla näytöllä se oli selvästi luettavissa kuvasta ja näin internet pääsi hänen hännilleen. Darby sai osakseen suuren määrän vihaa, mutta hotellikaan ei lopettanut pelkkään viestin julkaisemiseen. Hotelli painatti myös paitoja, jotka ivailivat bloggaajan kustannuksella ja nyt lähettivät hänelle miljoonien laskun  hotellin hänelle tuomasta "julkisuudesta". Mikäli haluatte aiheesta lisää tietoa, niin siitä on suomeksi kirjoittanut ainakin ilta-sanomat täällä ja täällä. Kohusta olisi ainesta moneenkin keskusteluun ja blogikirjoitukseen, kuten muun muassa nettikiusaamisesta keskustelemiseen. Tällä kertaa kuitenkin päätin keskittyä siihen, kuinka "bloggaaminen ei ole oikeaa työtä".

Minusta on pöyristyttävää, miten ennakkoluuloisesti ja kapeakatseisesti bloggaajiin ja muihin sosiaalisessa mediassa työskenteleviin vaikuttajiin yhä suhtaudutaan. Tämänkin kohun aikana on saanut lukea useita kommentteja siitä, kuinka kyseinen tyttö on pelkkä vapaamatkustaja ja ettei bloggaaminen tmv vaikuttaminen ole todellinen työ. Voi kuule, jos vaan nämä ihmiset tietäisivät, kuinka paljon työtä blogin ylläpitäminen tarkoittaa, tai kuinka paljon työtä ylipäätänsä tarvitaan, että pääsee siihen asemaan, jossa sosiaalinen media voi sinut elättää. Jotta voisit kirjoittaa blogipostauksen - saatikka usean viikossa useamman vuoden ajan, tarvitset idean ja ne eivät saa koskaan loppua. Yleensä blogipostauksen tekeminen vaatii postauksesta riippuen suunnittelua, taustatietojen tutkimista, kuvien ottamista, kuvien editointia, tekstin kirjoittamista, tekstin editointia ja postauksen valmistuttua julkaisun mainostamista. Se saattaa kuulostaa helpolta, mutta kaikki jotka blogia kirjoittavat, tietävät varmasti toisin. 

Onko bloggaaminen työtä, levis raitapaita, monki mom jeans-3
Sanotaan, että olet töissä tunnetussa naistenlehdessä - onneksi olkoon, sinulla on aikuisten oikeasti ihan oikea työ! Kirjoitat lehteen vaikkapa muodista ja kosmetiikasta. Kyseessä on yhä ihka oikea työ. Sanotaan, että lehden sijaan julkaisetkin artikkelisi omassa blogissasi. Noh, sehän on pelkkää pientä raapustelua internetissä. Tuo naistenlehti on todennäköisesti ollut olemassa jo ennen sinun työpanostasi siihen ja se tulee myös olemaan olemassa ilman sinua. Sait todennäköisesti valmiin lukijakunnan, tai ainakin sinun juttusi saatetaan lehdestä lukea, vaikkei ostaja lehteä sinun tähtesi käteensä poiminut. Blogisi sen sijaan on olemassa vain niin pitkään, kuin sinä teet töitä sen eteen, eikä sitä tulla lukemaan muiden tähden. Sinun on tullut luoda blogillesi pohja ja ulkonäkö. Olet saanut niska hiessä tehdä töitä raahataksesi etenkin ne ensimmäiset lukijat blogiisi. Kirjoittaessasi blogia ei sinulla etenkään alkuaikoina varmasti ole toimituksen kaltaista tiimiä takanasi. Ei ole ammattivalokuvaajia tai visualisteja jotka sommittelevat ja ottavat kuvasi. Ei graafikkoja, jotka muokkaavat blogisi ulkoasua tai postausten layouttia. Ei muita, joiden kanssa brainstormata ideoita tai luoda kokonaisuutta. Ei muita, jotka voisivat antaa palautetta teksteistäsi ennen julkaisua, eikä ketään, joka voisi tekstit esilukea ja tarkistaa kirjoitus- ja asia virheiltä. Jos sinun työpanoksesi on huono, ei blogiasi kukaan lue. Jos lehdessä työpanoksesi on huono, niin todennäköisesti sitä luetaan siitä huolimatta. Sinulla ei ole takanasi markkinointitiimiä tai -rahoitusta. Sinulla ei ole samanlaisia apu- ja tukiverkostoja kuin tyypillisillä työpaikoilla. Sinulla on tuskin käytössäsi samanlaisia kuvapankkeja tai arkistoja, kuin toimittajilla. Kaikki pitää osata tehdä itse ja usein "oikean työn" ohessa. Sen ensimmäisen rahapalkan eteen tulee nähdä kuukausia töitä, että joku tahtoisi todella tehdä yhteistyötä blogisi kanssa ja maksaa siitä sinulle. Ja ensimmäinen rahapalkka ei ole mitään satoja euroja. Se, että ylipäätänsä pääsee semmoiseen asemaan, että voi itsensä blogilla elättää, tarkoittaa, että on jo tehnyt tavattomasti työtä. Miksei se silti muka olisi oikeaa työtä?

Onko bloggaaminen työtä, levis raitapaita, monki mom jeans
Tarkoituksenani ei ole sanoa, että kaikki muu työ, kuten journalismi, on kauhean helppoa, vaan korostaa sitä, kuinka paljon työtä se vie, että voisi blogilla itsensä elättää. Vaikka bloggaaminen ei olisikaan perinteistä työtä, ei se tarkoita, ettei se olisi sen vähempää työtä. Monille blogi on pelkkä harrastus, mutta se ei tarkoita, ettei se voisi osalle olla ammatti. Vaikka blogin aloittaminen rahanhimo silmissä harvoin kannattaa, niin harrastuksesta voi kuitenkin kehittyä ammatti. Kuten Elli kirjoitti blogissaan, on urheilukin osalle harrastus ja osalle ammatti. Miksei urheilijoilta kysytä, että miksi he eivät tee oikeaa työtä? Yhteistyöt ja sponsoroinnit ovat monelle varmasti tuttuja juurikin urheilumaailmasta, joten jatketaanpa hiukan tämän vertauksen kanssa. Brändit maksavat tavattoman suuria rahasummia urheilujoukkueille, saadakseen logonsa näkyviin stadionille. Esimerkiksi jalkapallojoukkue Arsenal tienaa vuosittain noin 30 miljoonaa puntaa yhteistyöstään Puman kanssa, joka valmistaa pelaajien peliasut sekä fanituotteita. Me kaikki varmasti ymmärrämme miten kyseinen yhteistyö toimii; Puma maksaa Arsenalille, jotta Arsenal esittelisi heidän tuotteitaan. Tästä seuraa, että Arsenalin fanit ostavat Puman tuotteita, tuottaen rahaa Pumalle. Vaikka blogiyhteistöissä yleensä puhutaankin vähän pienemmistä summista, niin samaa mallia voidaan soveltaa myös niihin. Mainostaja tarjoaa bloggaajalle palveluitaan, tuotteitaan ja mahdollisesti myös rahallista korvausta, riippuen tyypillisesti blogin suuruudesta. Bloggaaja kirjoittaa palvelusta tai tuotteesta ja hänen lukijakuntansa kiinnostuu asiasta, ehkä ostaen tuotteen tai palvelun. Bloggaajakin on yrittäjä ja kyseessä on bisnes-sopimus, josta molemmat hyötyvät. Vastaavankaltaista kauppaa on ollut olemassa niin pitkään, kuin jonkinlainen julkkiskulttuurikin on ollut olemassa. Tahtoisin vielä tässä sivussa huomauttaa siitä, että hyödykkeiden hinta on niiden tuottajalle huomattavasti niiden markkinahintaa alhaisempi. Jos tuote X maksaa kaupassa 20€ sen materiaalikustannukset voivat olla vaikka 2€, jotka yritys menettää antaessaan tuotteen ilmaiseksi. Jos bloggaajan kaksi seuraajaa ostavat tuotteen, on yritys jo tehnyt voittoa, verrattuna siihen, että bloggaaja olisi maksanut tuotteesta tai jättänyt sen täysin ostamatta.

Onko bloggaaminen työtä, levis raitapaita, monki mom jeans-4
Viimeiseksi vielä tahtoisin puhua vähän siitä, kuinka blogiyhteistyöt ovat mainoksia. Usein ne ovat blogiin tarkkaan valikoituja mainoksia. Bloggaaja valitsee itselleen sopivat yhteistyöt bloginsa aihepiirin ja lukijakunnan perusteella. Yleensä oikean kohderyhmän tavoittaminen voi blogimainoksella olla hyvinkin helppoa ja toimivaa. Kosmetiikkablogia kirjoittava henkilö tekee yhteistyön uuden kosmetiikkamerkin kanssa, tai tiettyyn harrastukseen keskittyvä blogi tekee yhteistyötä harrastusvälineitä toimittavan liikkeen kanssa. Mainosten kohdistaminen blogien kautta on varsin tehokasta. Perinteisten medioiden kuten lehtien ei oleteta antavan mainostilaa ilmaiseksi, joten miksi bloggaajien oletetaan näin tekevän? Blogiyhteistyö on myös yritykselle usein kannattavaa. Itse uskoisin toimivani paljon todennäköisemmin blogiyhteityön kuin perinteisen paperisessa lehdessä olleen mainoksen perusteella. Jos vaikka käytetään hotellia esimerkkinä, kuten Darbyn tapauksessa, niin voisin hyvinkin kuvitella varaavani hotellin sen perusteella, että siitä on jossain blogissa kirjoitettu. Sen sijaan varaisinko hotellin nähtyäni siitä mainoksen vaikka hesarissa? Tuskin. Bloggaajien mainokset perustuvat yleensä kokemukseen tuotteesta tai palvelusta (vaikka heille siitä maksettaisiinkin), kun taas perinteinen mainos on pelkkä mainos. Vaikka en itse henkilökohtaisesti tunnekaan sitä bloggaajaa ruudun toisella puolella, niin hyvän bloggaajan ja hänen lukijakuntansa välillä on tyypillisesti jonkinlainen luottosuhde. En uskoisi, että suosikkibloggaajani kehuisi tuotteen maasta taivaisiin, mikäli hän ei siitä olisi pitänyt. Ehkä positiivinen kuvani kaikista isoista bloggaajista on pelkkää harhakuvaa ja he todella juoksevatkin vain rahan perässä (tuskin), mutta siitä huolimatta, luottaisin heidän sanaansa enemmän kuin merkin omaan mainokseen. Täten blogiyhteistyöt voivat etenkin nuoria kuluttajia tavoitettaessa, olla todella tehokkaampia kuin perinteiset mediat. Siitä huolimatta bloggaajien oletetaan työskentelevän ilmaiseksi, vaikka eiväthän he mitään oikeaa työtä teekään, vaan kirjoittelevat vaan vähän internettiin.

Voiko bloggaaminen sinusta olla työtä? 

Ps. Multa ilmestyy ensiviikolla Q&A -postaus, ja kysymyksiä voitte esittää täällä!


CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan