Slider

3 asua pikkujouluihin

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Asu 1: Paita, hame, takkikengät, korvakorut, choker, kaulakoru, baskeri  Asu 2: Mekko, kengät, korvakorut, rannekoru, laukku  Asu 3: Jumpsuit, kengät, laukku, korvakorut


Pikkujoulukausi on käsillä, joten nyt on aika keräillä vähän inspoa pikkujoulujen asuihin! Päätin heti alkuun tehdä kolme asua ja kaikki mahdollisimman erityylisiä. Tykkään kuitenkin itse kaikista näistä todella paljon ja voisin itse pukeutua niistä kaikkiin. Käydäämpä asut läpi yksi kerrallaan.

Ensimmäisen asun ideana oli olla rento asu, joka sopisi casuaalimpiin pikkujouluihin tai vaikka jossain pubissa pidettäviin juhliin. Idea asusta lähti liikkeelle tästä Jack Willsin paidasta, joka itseasiassa löytyy jo vaatekaapistani. Tahdoin yhdistää sen nahkahameeseen ja alkuperäinen ideani oli tämä Asoksen hame, mutta Asoksesta on vaikea tallentaa kuvia Polyvoreen, joten täytyi etsiä korviketta. Löysin Topshoppia selatessani tämän valkoisen nahkahameen, jonka väri kiinnosti minua heti, vaikka nuo remmit ovatkin aika isot. Tässä vaiheessa kaipasin asuun näyttäviä kenkiä. Aluksi ajattelin sock bootseja tähän asuun, mutta ne näyttivät ihan liian kapeilta ja kepoisilta noiden isojen remmien rinnalla. Mieleeni tupsahti Clarcksin saappaani, ja tahdoin jotain saman mallista. Neutraalinväriset saappaat tuntuivat liian näkymättömiltä tähän asuun ja silloin minulla välähti. Leopardisaappaat. Etsin täydellisiä kaikkialta ja löysin tämän parin J.Crewlta. Mä niiiiin tahtoisin nuo kengät itselleni, mutta tuo lähes 500€ hintalappu vähän tökkii. Jospa pudotettais perästä yksi nolla pois niin kuulostais sopivalta. Asu jossa tapahtuu jo näin paljon, ei voi vaan jäädä tähän. Se pitää tehdä loppuun asti ja niin lisäsin mukaan asusteita. Päähän yksinkertainen musta baskeri ja vähän kultaisia koruja mukaan. Noista kaulakoruista tuo paidan päällä oleva kaulakoru on semmoinen choker ketju ja toinen laskeutuu sitten vähän alemmas. Rakastan tähtiä kaikissa koruissa ja erityisesti korviksissa, joten nämä olivat aivan täydelliset. Löysin korut J&CO nimiseltä merkiltä, jonka valikoimaan ihastuin heti. Tähän asuun tahdoin lisätä myös takin, sillä tämä on rennompi asu eikä pelkkään sisällä seisomiseen. Vaikka eihän tuolla takilla oikeasti Suomessa pärjää, mutta jos sitä ei kauheasti tarvitse ulkona kuitenkaan seikkailla. Farkkutakki on Topshopista ja juuri tuollaisesta olen pari viikkoa haaveillut. Hiukan houkuttaisi tuo pistää tilaukseen, mutta mulla on niin leveät hartiat ja tuo kropattu pituus on niin tarkkaa, että tahtoisin päästä takkia sovittamaan ensin. Tähän asuun yhdistäisin punaiset huulet ja vähän glitteriä, niin voilá!

Seuraavaksi tahdoin tehdä erittäin klassisen asun. Tätä Jack Willsin mekkoa olen ihaillut jo niin monta kertaa, mutta multa löytyy jo ihan liikaa pikkumustia. Jos vielä jonkun ostaisin niin sitten kyllä tämän. Musta ei ole mun pukeutumisen ykkösvärejä, mutta tyylikäs pikkumusta toimii. Pikkumustasta tykkään kyllä kaikista eniten jos siinä on mesh-kangasta, kuten tässä. Äh, se on niin upea että ihan heikottaa, haha. En tahtonut tähän clutch laukkua, mutta tahdoin sen olevan mahdollisimman pieni. Muistin Victorian (Inthefrow) vlogista hänen maailman söpöimmän minikokoisen Strathberryn laukun, joten suuntasin heidän nettisivuilleen. Mulla oli jo valmiiksi visio punaisesta laukusta, joten tämä sopi ajatukseen täydellisesti. Kengiksi tahdoin ehdottomasti kitten heel-kengät. Koska tämän asun oli tarkoitus olla mahdollisimman klassinen, niin tahdoin pysyä mustassa värissä, kun tuosta punaisesta tulee jo sopivasti särmää. En tahtonut ihan pelkistettyjä kenkiä, vaan hain jotain yksityiskohtaa kuten rusettia tai vastaavaa. Törmäsin Nordströmillä näihin söpöihin pompom-yksilöihin, jotka ovat mielestäni ihanan klassiset pienellä persoonallisella lisällä. Vielä hiukan koruja kaipasin ja helmet olivat ainoa mahdollisuus. Korvikset ovat semmoisesta nettikaupasta kuin Pearl Paradise. Näiden jälkeen mulla oli vielä tunne, että ranteet kaipaavat jotain. Michael Kors on yksi lempparimerkeistäni kun puhutaan koruista, joten suuntasin vielä sinne ja löysin tämän rannekorun. Siinä oli nuo helmet jotka sopivat niin hyvin korvakoruihin, mutta siinä on hiukan persoonallisempi ote. Tähän asuun tekisin eyeliner flickin (jos osaisin) ja jonkun ihanan vintage-kampauksen!

Kahteen ensimmäiseen mulla oli aika selkeä visio, mutta tämä oli vielä vähän enempi auki. Tiesin tahtovani, että viimeinen olisi eniten "chic" ja vähän modernimpi jos kukaan saa kiinni tästä ideastani. Mulla oli vaan idea siitä fiiliksestä, mutta mitä se käytännössä olisi oli vielä vähän auki. Sitten näin Jack Wilssin sivulla kaksi kaunista jumpsuittia ja tiesin viimeisen olevan jumpsuit. Koska käytin Willsiä jo kahdessa edellisestä niin näkyvästi esillä, että tahdoin jotain muuta. En myöskään tahtonut mustaa, sillä kollaasissa oli jo musta mekko, enkä mustasta kauheasti välitä. Punainen oli mun luonnollinen värivalintani. Mulla oli vielä auki Nordströmin sivu, joten lähdin sieltä metsästämään punaista jumpsuittia. Näin tämän ja tiesin, että tuo on se minkä tarvitsen. Koska jumpsuitissa on niin paljon väriä ja se tulee nilkkaan asti, niin tahdoin neutraalimmat kengät. Gianvito Rossin pleksi kengät ovat yksiä mun unelmakengistä, ja ne ovat niin tyylikkäät. Siispä päätin valita Rossin kengät neutraalissa nudessa. Tähän asuun tahdoin ehdottomasti clutch laukun. Saadakseni sitten vähän lisää väriä ja asennetta lähdin metsästämään värikästä laukkua. En tiedä mistä nämä välähdykset tulevat, mutta mieleeni vain tupsahti Alexander McQueen. McQueenin nettisivuilta bongasin heti tämän turkoosin clutchin ja se oli mielestäni juuri sopiva kontrasti punaiseen. Korujen suhteen päätin heti, että asu kaipaa yhden ison statement tyylisen korun. Koska kyseessä on olkaimeton asu, niin päädyin korviksiin. Svarowski tarjosi nämä simppelit, mutta näyttävät korvakorut viimeistelemään tämän asun. Tähän puolestaan tekisin lämpimillä sävyillä smokey eye meikin ja viimeinenkin asu on complete.

Kuinka moni teistä vain katsoi kuvat ja skippasi tekstin? Hahaha, innostun aina vaan kirjoittelemaan tällaisista, vaikken tiedä kuinka monia niitä kiinnostaa katsoa.

Saitteko te kenties inspistä teidän asuihin?
Millainen olis sun täydellinen asu pikkujouluihin?

Joulun parhaat lahjat - yli 50€

maanantai 27. marraskuuta 2017

Aalto maljakko 251mm Ultramariini, Urban Decay Naked Heat -paletti, Villa Stockmann Notte-pussilakana, Michael Kors lompakko, Hugo Boss The Scent for Her lahjapakkaus, Mulberry Continental Card holder, Ted Baker hansikkaat, Marshall bluetooth-kuulokkeet, Sandqvist Stig -reppu, Villa Stockmann viltti, Gant Fairisle Christmas -villapaita, Michael Kors sormus, Tory Burch Fleming-laukku, Gant hansikkaat, Burberry Thomas Bear avaimenperä, Shepherd Emmy-tohvelit, Dr. Martens 1461-kengät, Mulberry ruutuhuivi, Cap Horn kylpytakki, Svarowski Haven-kaulakoru, Club Monaco Eleesa-villapaita, Paco Rabanne Invictus lahjapakkaus, Louis Vuitton Dreamonogram Bandeau, Downton abbey Complete Box, Gant Chester-kello
Taas on se aika vuodesta kun blogit täyttyvät kaikennäköisillä jouluaiheisilla postauksilla ja täytyihän minun mahtavana joulufriikkinä hypätä mukaan tähän junaan. Päätin siis toteuttaa blogissani kolmiosaisen lahjaideoita sisältävän sarjan. Perinteisen miehelle/naiselle jaottelun sijaan päätin jakaa lahjaideat budjetin mukaan. Monet lahjaideoista on aika sukupuolineutraaleja ja tällä tavoin postaukseen mahtuu myös enempi ideoita. Päätin aloittaa tästä yli 50€ kategoriasta, sillä voisin kuvitella, että isoimmat lahjat tulee yleensä ensimmäisenä hankittua. Kaikki tämän kollaasin tuotteista sijoittuvat jonnekin 50 ja 500 euron välille. Skaala on aika suuri, mutta seuraavissa hintaa on sitten rajattu tosiaan hiukan tarkemmin. Lisää ideoita on siis tulossa ja niistä löytyy varmasti jotain jokaisen budjetille! 
Muutamat näistä ovat sellaisia oikeita klassikko lahjoja, että niiden vastikkeita löytyy kaikista hintaluokista. Kannattaa tosiaan pysyä kuulolla. Pehmoiset paketit kuuluvat jouluun yhtä olennaisesti kuin joulukuusi. Löytyi sisältä sitten villapaita, pehmoinen huivi, lämpöinen viltti tai kenties silkin sileä kylpytakki on pehmeä paketti kuusen alla aina osuva valinta. Lompakot, korut, kellot ja hansikkaat ovat puolestaan lahjoja, jotka tuovat heti mieleeni joulun ja joita on meidän perheessämme useasti annettu. Olin viime jouluna Stockmannilla joululahjoja pakkaamassa ja yksi eniten lahjaksi annettuja tuotteita oli ehdottomasti Shepherdin tohvelit. Eikä ihme, sillä ne ovat aivan ihanan pehmoiset. Toinen hyvin suosittu lahja oli kosmetiikan lahjapakkaukset, sillä niitä löytyy myös jokaiselle budjetille. Näiden klassikoiden lisäksi sujauttelin kollaasin kaikkea muuta mukavaa, jotka toivottavasti ilahduttaisivat mahdollisimman monia jouluaattona.
Jokainen joululahja-kollaasi kertoo varmasti aika paljon siitä kollaasin tekijästä. Itsekin kokosin näihin vain asioita joita itse tahtoisin saada tai antaa. Pari juttua tästä kollaasista itsekin omistan ja useampikin näistä on ehdottomasti minun haave-listallani, vaikkei välttämättä ihan sillä realistisimmalla lahjalistallani. Eniten näistä itse haaveilen tuosta Mulberryn huivista, Tory Burchin laukusta, Vuittonin bandeausta ja tuo Mulberryn lompakko olisi todella kätevä kaikille korteille! Myös tuo Urban Decayn Naked Heat on alkanut aivan erityisesti houkuttamaan, mutta pohdiskelen vain kuinka paljon tulisin näitä punertavia sävyjä käyttäneeksi. Toisaalta kyseessä olisi kerrankin paletti jossa on erilaisia sävyjä niihin verrattuna mitä multa jo löytyy.

Minkä näistä kollaasin tuotteista toivoisit eniten itsellesi? 
Entä löytyikö jotain, mitä tahtoisit ehdottomasti jollekin antaa? Kenelle?

Tykkäätkö jo blogistani facebookissa? Jos et, klikkaa tästä!

A-Ö lemppari tv-sarjat osa 2

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Alottelin viikko sitten uuden sarjan, jossa esittelen lemppari tv-sarjojani. Tänään oli suunnitteilla eräs toinen postaus, mutta kiireessä en sitä kerennyt toteuttamaan. Niinpä tv-sarjoilla jatketaan tänäkin sunnuntaina. Tällä kertaa mukana on myös pari sarjaa, joita esittelin jo aikaisemmin kesällä kirjoittamassani postauksessa. Niistä en rupea uudestaan kirjoittelemaan, vaan ne kaikki löytyvät täältä. Aakkosten ensimmäinen osa puolestaan löytyy täältä. Ja hei, loin blogilleni facebook-sivut! Niiden kautta pysytte aina kärryillä siitä, mitä blogin puolella tapahtuu. Tykätkää blogistani facebookissa tästä.

 F 

Foylen Sota

Foylen sodasta kirjoittelinkin jo kesällä, eli siitä pääsette lukemaan klikkaamalla tästä. Samassa postauksessa kirjoittelin myös Full House sarjasta, joka on yksi niitä harvoja komediasarjoja, joista tykkään.

 G 



Grantchester

Grantchesterissä on samankaltaista tunnelmaa kuin Foylen sodassa tai nuoressa Morsessa. Sarja sijoittuu 50-luvulle ja päähenkilönä sarjassa seurataan pappina työskentelevää Sidney Chambersia. Sarjan alussa Chambers on vakuuttunut ettei itsemurhaksi todettu kuolemantapaus itsemurha ollut ja hän alkaa itse tutkimaan tapausta häiriten erityisesti Inspector Geordie Keatingin työtä. Sidney Chambers on nuori ja alkoholisoitunut pastori, joka kantaa harteillaan toisen maailmansodan traumoja. Pastorina Sidney saa kuitenkin monet avautumaan hänelle poliisia herkemmin ja hän pyrkii myös ymmärtämään ihmisiä paremmin. Sarjan edetessä Chambersin ja Keatingin molemminpuoleinen kunnioitus kasvaa ystävyydeksi ja yhdessä he jatkavat rikosten selvittelyä. Rikosten lisäksi sarjassa seurataan hahmojen henkilökohtaista elämää. Sidneyllä on omat sydämenhuolensa, alkoholiongelma, sekä riidat taloudenhoitajansa kanssa. Geordiella puolestaan ei aina suju kotona ihan yhtä rauhallisesti. Tämä kaikki tapahtuu onnistuneessa 50-luvun tunnelmassa ja mukaan sekoittamaan pakkaa lisätään vielä esimerkiksi tummaihoisia, homoseksuaaleja ja saksalaisia hahmoja. Sarja on pyörinyt YLE:llä ja sen kolmas tuotantokausi on tulossa ensi vuonna, eli YLE:n voisi kuvitella sarjan uusivan ensi vuoden aikana.

Katso myös: Gillmore Girls, Gossip Girl

 H 


Heartbeat

Jos katsot kaikki sarjat aina liian nopeasti, niin tässä olisikin vähän enemmän katsottavaa. Heartbeat eli Sydämen asialla sarjaa on nimittäin tuotettu 18 tuotantokautta ja jaksoja on kokonaisuudessaan 372. Pituudeltaan jaksot ovat noin 50 minuuttia, eli koko sarjaan voi upottaa 18 600 minuuttia eli 310 tuntia. Itsehän olen nähnyt sarjan kokonaan ainakin kahdesti tai kolmesti ja osia siitä sitäkin enemmän. Kyseessä on 60-luvulle sijoittuva sarja, jossa seurataan kuvitteellisen Ashfordlyn kaupungin ja Aidensfieldin kylän elämää. Keskiössä on Ashfordlyn poliisiasema ja sarjan päähenkilönä toimii Aidensfieldin kyläpoliisi. Poliisi ei tosin pysy samana läpi 18 tuotantokauden vaan sarjassa ehditään seurata muistaakseni viiden eri kyläpoliisin elämää. Ensimmäinen kausi käsittelee paljolti kyläposiili Nick Rowanin ja hänen vaimonsa Katen suhdetta, mutta ensimmäisen kauden jälkeen fokus siirtyy enempi poliisiasemalle sekä kylään. Kyseessä on kevyt iltapäiväsarja, eli rikokset tai ohjelman sävy ei ole kovin synkkä tai vakava. Kyläpoliiseilla on myös lähes aina suhde johonkin terveydenhuollon henkilöön, kuten terveyssisareen tai tohtoriin. Rikosten lisäksi sarjassa siis seurataan myös kyläläisten suhdekiemuroita ja muuta elämää. Kylän pubi onkin yksi sarjan keskeisimpiä tapahtumapaikkoja ja siellä aina hierotaan kauppoja tai levitetään huhuja. Vaikka kyse on kuvitteellisesta kylästä, niin tuo pubi on oikeasti olemassa ja sinne olisi tarkoitus vielä joskus matkata.

 I 



Isot ja pienet

Olen aiemmin todennut harvoin pitäväni komediasarjoista. Full House on yksi niitä harvoja joista olen tykännyt, mutta mun aivan suosikkini on kyllä Isot ja pienet eli Outnumbered. Kyseessä on brittiläinen perhekomedia, jossa seurataan keskiluokkaisen Brockmannin perheen elämää länsi-Lontoossa. Perheeseen kuuluu historianopettajana toimiva isä Pete, osa-aikaisena sihteerinä toimiva äiti Sue ja lapset Jake, Ben sekä Karen. Jake on lapsista vanhin ja tehty murrosikäisistä hormooneista sekä sarkastisista kommenteista. Vanhimpana lapsena hän on aina ensimmäisenä tekemässä ja kokemassa asioita, aiheuttaen usein stressiä vanhemmille. Toinen poika Ben on puolestaan lapseksi  valtavan kokoinen, hyperaktiivinen ja aina utelias tietämään lisää kaikesta. Nuorimmainen Karen on myöskin aina kyselemässä liikaa kysymyksiä ja kritisoimassa kaikkea. Hän myös pitää itseään yleisesti kaikkia parempana. Sarjan vahvuus on sen aitoudessa. Isot ja pienet erottuu muista siten, että   se ei perustu suoraan käsikirjoitukseen vaan kyseessä on puoliksi improvisoitu sarja. Sarjan ohjaajat tahtoivat saada sarjaan aidon perheen tuntua ja niin etenkin lapsinäyttelijöiden vuorosanat ja toimet ovat improvisoituja, samoin kuin vanhempien reaktiot näihin. Lapsethan sanovat ja tekevät mitä oudoimpia asioita, ja se välittyy sarjasta aidosti. Sarjan arkipäiväiset tapahtumat ovat kaikille tuttuja, ja sen aito huumori hulvatonta. Tämä on semmoinen komedia, jota jaksaa katsoa uudestaan ja uudestaan, eivätkä sen vitsit käy tylsiksi.

 J 



Jane Austen's Pride & Prejudice (1995)

Haha, huijasin hiukan ja iskin tuohon alkuun tuon Jane Austen's sillä en saanut päähäni yhtään J-kirjaimella alkavaa tv-sarjaa. Ylpeys ja ennakkoluulo perustuu ehkä Austenin tunnetuimpaan klassikkoon kertoen tarinaa Mr. Darcysta ja Elizabeth Bennetistä. Ensivaikutelma Mr. Darcysta on, että hän on ylpeä snobi, joka ei ikipäivänä voisi Elizabethiä viehättää. Elizabeth tai Lizzy kuten häntä kutsutaan on viidestä sisaresta toiseksi vanhin. Sarjassa ja kirjassa keskiössä on Bennetin perheen elämä 1800-luvun alussa. Perheen tyttäret eivät voi periä, eli heidän äitinsä yrittää pakonomaisesti heitä naittamaan, etteivät he jäisi tyhjänpäälle isän kuoltua. Avioliiton ja rakkauden lisäksi tarinan teemoja ovat vauraus ja luokka sekä itsetietoisuus ja itsensä kehittäminen. Aiemmassa osassa puhuin jo Jane Austenin Emmasta, joka on myös yksi suosikki adaptioitani. Emma, sekä P&P vuosien 1995 ja 2005 adaptiot muodostavatkin suosikkieni TOP kolmosen. Kuusiosaisena sarjana tämä BBC:n tuottama adaptio pystyy seuraamaan alkuperäistä tarinaa tarkemmin ja myös puvustukseen sekä muihin yksityiskohtiin on panostettu huomattavasti. Ehdoton klassikko, joka kaikkien tulisi katsoa.

 K 

The Keepers

Tästä sarjasta kirjoittelin myös tuolla kesän postauksessa. Jos kaipaatte linkkiä vielä kolmannen kerran samassa postauksessa, niin linkki on teille tässä.

Katso myös: Kampen om Tungtvannet

 L 



Larkrise to Candleford

Larkrise to Candleford on edellisessä osassa esitellyn Call the Midwifen kaltaisesti muistelmiin perustuva tv-sarja. Larkrise on Englannin Oxfordshiressä sijaitseva pieni kylä, joka sijaitsee rikkaamman Candleford nimisen markkinakaupungin kupeessa. Sarja sijoittuu 1800-luvun lopulle ja sen maailmassa kuljetaan Larkisen ja Candlefordin välillä. Kaksi sarjan selkeintä päähenkilöä on Candlefordin postitoimistoa pitävä Dorcas Lane, moderni ja itsenäinen nainen tuona aikana ja Laura Timmins, Dorcasin siskontytär. Laura Timmins on myös sarjan kertoja ja alkuperäinen tarina perustuu hänen (oikeasti Flora Timms) päiväkirjoihin. Lauran perhe asuu köyhemmässä Larkrisen kylässä, mutta hänen tätinsä antaa hänelle mahdollisuuden tulla postitoimistoon töihin ja muuttaa Candlefordiin asumaan. Sarjassa seurataankin varakkaamman pikkukaupungin sekä köyhän maanviljelyllä elävän kylän rinnakkaiseloa. Molemmat paikat ovat täynnä omalaatuisia ihmisiä ja hahmot kuljettavat sarjaa eteenpäin. Myös ajalla on pieni merkityksensä tarinankerronnassa, kun kaupunki modernisoituu kellon myötä ja huhutaan myös junaradasta. Larkrise to Candleford on kevyt ja lämminhenkinen sarja, jossa parasta ovat sen hahmot.

Oliko tällä kertaa mukana teidän lemppareita?
Vai olivatko kenties vielä teille tuntemattomia nämä kaikki?
Luithan muuten jo aakkosten ensimmäisen osan?

Tykkää blogistani myös facebookissa tästä!

Punaisessa paitamekossa

lauantai 25. marraskuuta 2017















Yksi mun kaikkien aikojen lempivaatteita on yksi Jack Willsin paitamekoista ja tänä talvena he toivat jälleen paitamekon, mutta tällä kertaa hiukan erimallisena. Ihastuin tähän malliin todella paljon. Tää on mielestäni ihanan rento ja löysä malli, mutta samalla siisti. Tämän kaltaiset mekot ovat mun aivan suosikkeja, sillä ne ovat niin helpppoja vaatteita arkeen. Mekko kun ei tarvitse ylä- tai alaosaa kaverikseen ja se on tarpeeksi siisti töihin tai kouluun, mutta samalla siinä on niin mukava olla kun se ei mistään kiristä tai purista. Kuinka moni on muuten lukenut tuon mun blogin kuvauksen? Se alkaa sanoilla "röyhelöitä, mekkoja, ruutukuosia ja villapaitoja." Kirjottelin ja pohdin tätä kesällä veljeni tyttöystävän kanssa ja hän heitti tuon ruutukuosin litaniaan mukaan. Mietin siinä vaiheessa, että omistankohan nyt oikeasti niin paljon ruutua, että sen voi tuossa mainita. Noh, sillon toki elettiin kesää, jolloin ruutuja on mun vaatekaapissa vähän vähemmän. Nyt syksyllä oon välillä naureskellut tuolle kesäiselle pohdinnalle, ruutua kyllä löytyy kaapista ja runsaasti. Toisinaan sitä on itsekin sokea tällaisille oman tyylinsä kulmakiville!

Mulla ei oo pariin talveen ollut Uggien lisäksi mitään muita talvikenkiä. Uggit ovat toki maailman rennoimmat kengät, mutteivat ne aivan siisteimmät tai loskakelejä pitävimmät kengät. En vaan oo tykännyt mistään talvikengistä ja tää Timberland trendi ei oo yhtään ollut mun juttu. Nämä viimeisimmät talvet ovat nyt muutenkin vähän olleet mitä ovat olleet, mutta varpaani olen onnistunut jäädyttämään turhan ohutpohjaisissa kengissä. Siitä ei kuitenkaan enää huolta, sillä tänä syksynä koin valaistuksen! Kävin kesällä Dr. Martensin liikkeessä Lontoossa ja katsoin jotain söpöjä tennareita siellä, mutten niitä sillä kertaa päätynyt ostamaan. Ehkä se sitten kuitenkin jäi jotenkin mielen takaosaan kutkuttelemaan, kun tänä syksynä keksin ostavani Dr. Martensit talvelle. Päädyin Serena nimiseen malliin, joka on mattapintaista nahkaa ja sen sisässä on ihanan pehmoinen karvavuori. Oon näillä nyt pari viikkoa tallustanut, ja oon super tyytyväinen! Nämä pitävät jalat kuivina ja lämpiminä, eivätkä muuten ole hiertäneet lainkaan. Mun kengänkoko on tyypillisesti 37, mutta joskus harvoin myös 38. Näistä päädyin tuohon 38 kokoon, sillä pienemmässä koossa nuo saumat hiukan painoivat. Ne varmasti mukautuisivat käytössä, mutta ajattelin, että eihän siitä haittaa ole, jos kenkiin mahtuu tarvittaessa paksumpikin sukka. Suosittelen näitä kenkiä kyllä kovasti!
Näistä asukuvista saan kiittää jälleen ihanaa Elliä, jonka kanssa miitattiin Lontoossa ja käytiin ävhän kuvailemassa! 

Mikä on teidän arjen luotettavin asu tai yhdistelmä?

Asukuvia iPhonella itahämärissä

tiistai 21. marraskuuta 2017

Ilmottelinkin jo aiemmin tällä viikolla kärsiväni pienistä teknillisistä ongelmista. Jostain syystä kuvien tuonti tietokoneeseeni ei toimi normaalisti, eikä toimi vieläkään. Monia keinoja on käytetty ja nyt sain tekohengitystä tyhjentämällä dropboxini ja käyttämällä sitä väliaikaisena järjestelynä. Huomenna olisi tarkoitus kuitenkin ottaa yhteyttä Appleen, sillä kyllähän näiden laitteiden pitäisi keskenään pelata täydellisesti. Näiden ongelmien tähden mulla ei siis ole nyt ollut kuvamateriaalia blogia varten käytettävänä, joten pari postausta on jäänyt välistä. Toivottavasti huominen puhelu Applen kanssa kuitenkin selvittäisi asian!

Vertailin tämän mun uuden iPhone 8+ ja entisen iPhone 5S:n kuvanlaatua aikaisemmassa postauksessa. Uusi puhelin pääsi testiin myös Lontoossa, kun kuvailtiin sillä asukuvia. Näiden joukosta löytyy myös muutama Olympus Pen ep-l7 kameralla otettu kuva, joten näitäkin laitteita pääsee tässä postauksessa hiukan vertailemaan. Sen verran täytyy vielä taustoittaa, että näitä otettiin illalla kujalla, jolla oli yksi katuvalo. Harkitsin jo koko asukuvien unohtamista, kun valoa oli enää niin vähän, eikä asukaan mikään kunnollinen. Kuvat tuli kuitenkin napsittua, ja päätin julkaista nämä nyt sitten enempikin tämän puhelin aspektin tähden kuin mitenkään super onnistuneen asun. Reissaan tyypillisesti Lontooseen tyhjällä matkalaukulla, joka täyttyy sitten reissun aikana. Asut eivät siis tästä syystä ole mitenkään ennalta harkittuja vaan kasattu niistä vaatteista mitä käytössä sillä hetkellä on. 
















Coat - Jack Wills / Jumper - Jack Wills / Dungarees - Jack Wills / Handbag - Mulberry / Glitter socks - Topshop / Shoes - Clarks

Tämmöisiä head to toe Jack Wills asuja mulla esiintyy arkena aika usein "vahingossa", mutta blogikuvia ottaessani yritän yleensä tuoda asuihin vähän jotain vaihtelua haha. Nyt oli kuitenkin vaan Willsin takki mukana ja siellä lähinnä tuli shoppailtua, eli se pääsi nyt dominoimaan mun asua. Puhuin aiemmin siitä kuinka glitter ei oikein ole mun juttu, mutta nyt ihastuin glitter-sukkiin! Mun mielestä ne on aika hauska tapa ujuttaa pieni pala kimalletta arkipäiväiseenkin asuun. Normisti oisin varmaan nuo haalarin lahkeet käärinyt, mutta nyt piti suojella nilkkoja tuulelta. Tästä tuli tämmönen ihan kiva arkiasu, vaikka se syntyikin siitä ettei muuta puettavaa ollut.

Noh, osaatteko te siellä sanoa, mitkä näistä oli kännykällä ja mitkä kameralla kuvattuja? Nämä kuvat on järjestetty niin, että joka toinen kuva on kamerasta ja joka toinen kännykästä. Ensimmäinen kuva on siis Olympuksella otettu ja viimeinen iPhone 8+ puhelimella. Mun on itse vaikea valita, kummasta jäljestä tykkään itse enemmän. Mun mielestä molemmat kamerat onnistuvat eri osa-alueilla paremmin. Olympus on iPhonea tarkempi, minkä huomaa erityisesti kasvoista ja haalarin pinnasta. Värejähän näissä on säädetty aika paljonkin kiitos keltaisen katulampun ja tuon haalarin sävy on tästä muuttunut ehkä eniten. Haalari on mukana tässä videolla, mistä sen oikean sävyn näkee parhaiten. iPhone kuitenkin onnistui nuo oikeat sävyt säilyttämään paremmin kuin Olympus. Ehkä kiitos Live-tilan, olivat hämärässä napatut iPhone kuvat vähempi tärähtäneitä kuin Olympus kuvat. Kummalla lähtisin ensi kerralla kuvailemaan? Hämärällä kuvaisin varmaan iPhonella ihan sen tähden, että kuvat ovat tärähtäneitä harvemmin. Tahtoisin päästä vertailemaan vielä päivänvalossa otettuja asukuvia, vaikka kyllä enempi tulen yhä kameraa blogikuvissa todennäköisesti käyttämään. 

Kummat kuvat oli teistä paremmat, kameran vai puhelimen?
Entäs mitä tykkäsitte tämänkertaisesta asusta?

A-Ö lemppari tv-sarjat

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Blogeissa on viimeaikoina näkynyt jonkin verran "elämäni aakkoset" tai "harrastuksen x aakkoset" tyylisiä postauksia, mutta tämä idea on pyörinyt mielessäni jo oikeastaan kesästä saakka, kun kirjottelin sen hetken katsotuimmista sarjoista. Postaukseen löydätte täältä. Mieleeni muistui tuolloin vuosia vanha  Fleur de Forcen kehittelemä Youtube-tagi A-Z of Beuty, josta ajattelin tehdä TV-sarja version. Olen vaan niin huono kertomaan lemppareistani sutjakkaasti ja sujuvasti, että päätin nyt jälkikäteen jakaa tämän neljään osaan, jottei postaukset ihan kolmen kilometrin mittaisiksi kasvaisi. Tästä siis sopivasti katsottavaa pimeneviin iltoihin!

 A 



Agatha Christie's Marple
Agatha Christien Neiti Marple on varmasti monelle ennestään tuttu hahmo. Suosikki adaptioni vanhan neidin seikkailuista on kuitenkin ITV:n tuottama sarja. Sarjassa on kuusi tuotantokautta ja jaksoja yhteensä 23. Viimeinen kausi on kolmiosainen, vaikka aiemmissa kausissa jaksoja oli aina neljä. Pituudeltaan jaksot ovat monille dekkareille tyypillisesti 90 minuuttia pitkiä, eli ne ovat niin sanottuja TV-elokuvia. Ensimmäiset kolme tuotantokautta päähenkilöä esitti Geraldine McEwan ja hänen jälkeensä rooliin astui Julia McKenzie. Alkuun tämä näyttelijänvaihdos tuntui pahalta iskulta itselleni, mutta sittemmin on siihen tullut totuttua. McEwan tulee aina olemaan minulle se aito ja oikea Neiti Marple, mutta McKenzie sopii rooliin myös hyvin. Sarjan kuusi ensimmäistä jaksoa ovat adaptioita Christien Marplesta kertovista kirjoista ja loput tarinat syntyivät niin Marplesta kertovista tarinoista, kuin Christien muista töistä. Neiti Marple on hahmona lämminhenkinen ja hyväntuulinen englantilainen vanhempi neiti, josta kukaan ei koskaan uskoisi pahaa. Pehmeän kuorensa alla Marple on kuitenkin erittäin tarkkasilmäinen ja selvittää niin murhat kuin varkaudet. Kyseessä on aika pehmeä dekkarisarja, eikä niinkään nopeatempoinen trilleri. Christien Poirot sarjaan verrattuna ovat Marplet minusta hiukan kepeämpiä ja lämminhenkisempiä.

Katso myös: Arne Dahl


 B 



Bron / Broen
Bron eli suomalaisittain Silta on ruotsalaista ja tanskalaista yhteistyötä. Tällä kertaa luvassa ei ole Marplen idyllisiä englantilaisia pikkukyliä, vaan harmaata ja tiivistahtista skandi-trilleriä. Enempää sarjaa spoilaamatta lähtee se käyntiin, kun Kööpenhaminaa ja Malmöta yhdistävältä Juutinrauman sillalta löytyy kahteen osaan leikattu ruumis. Ruumis on aseteltu aivan rajaviivalle, jolloin toinen puoli on Ruotsissa ja toinen Tanskassa. Murhaaja käyttää mediaa saadakseen julkisuutta ja kutsuu itseään salanimellä totuusterroristiksi. Hän tahtoo kiinnittää ihmisten huomion yhteiskunnallisiin epäkohtiin, kuten lapsityövoimaan ja eriarvoistumiseen. Tästä lähtee liikkeelle rikosten vyyhti, jota Malmön ja Kööpenhaminan poliisivoimat joutuvat yhdessä selvittämään. Sarjan johtava päähenkilö on ruotsalainen rikostutkija Saga Norén, jolla on jonkinasteinen autistinen häiriö tai Aspergerin oireyhtymä. Norén on erittäin omistautunut työlleen, mutta hänen sosiaaliset taitonsa ovat heikot. Norénin hahmo tuo sarjaan lisää kiinnostavia sävyjä sekä tarjoilee toisinaan myös hiukan huumoria muutoin aika synkkään sarjaan. Sillasta on tällä hetkellä ilmestynyt kolme tuotantokautta. Sarjan päättävä neljästuotantokausi alkaa televisiossa taas 1.tammikuuta 2018. Sarjan ensimmäinen tuotantokausi oli mahtava ja ihanan erilainen. Arvasin oikeastaan murhaajan aika ajoissa, mutta se ei katselukokemusta heikentänyt. Toinen kausi oli hyvä, mutta ensimmäinen kausi oli ollut niin uusi ja fresh, ettei toinen kausi ihan sen tasolle noussut. Kolmas kausi sen sijaan oli mielestäni sarjan paras, joten innolla odotan mitä viimeinen kausi tuo tullessaan! Sarjan menestyksestä kertoo sekin, että siitä on tehty myös jenkkiläinen USA:n ja Meksikon välille sijoittuva versio, Britannian ja Ranskan väliseen tunneliin sijoittuva versio ja suunnitteilla on ilmeisesti Venäläinenkin adaptio, joka sijottuisi Venäjän ja Viron rajalle. 

Katso myös: Broadchurch, Bletchley Park
 C 

Call the Midwife
Hakekaa kätilö on BBC:n tuottama 1950 ja 1960-lukujen vaihteeseen sijoittuva draamasarja. Sarjassa seurataan kätilöitä, jotka asuvat Nonnatus-luostarissa köyhällä Poplarin alueella itäisessä Lontoossa. Alkunsa sarja saa kun juuri kätilöksi valmistunut Jenny Lee saapuu Poplariin ja Nonnatus Houseen. Tosiasiassahan sarja perustuu Jennifer Worthin (synt. Jennifer Lee) muistelmiin. Muistelmat nousivat Britanniassa bestsellereiksi ja 2012 niitä seurannut sarjakin nousi BBC:n menestyneimmäksi uudeksi sarjaksi sitten vuoden 2001. Jaksoissa seurataan tiiviisti luostarissa asuvien kätilöiden työtä sekä yksityiselämää. Sarjassa yhdistyy sopivasti lämminhenkinen periodidraama sekä yhteiskunnalliset teemat, kuten paikalliset yhteisöt, köyhyys, keskenmenot, prostituutio ja muut vastaavat. Monet jaksot ovat kyllä aikamoisia tunnelatauksia kaikkine teemoineen, syntymisineen ja kuolemisineen. Kiitän välillä sarjaa katsoessani onneani siitä, etten itse elä sarjan raskasta arkea. Joskus historiaan sijoittuvat sarjat ovat aina niin onnellisia ja kukkaisia, ettei niitä kaikkia ongelmia tule edes ajatelleeksi. Call the Midwife kuitenkin rakentaa minusta ihanan realistisen kuvan sodanjälkeisestä köyhän alueen yhteisöstä ja sarja tuntuu todellisemmalta kuin monet muut vastaavat. Ehkä se johtuukin siitä, että sen hahmot ovat pitkälti todellisia ja perustuvat niihin ihan oikeisiin ja aitoihin päiväkirjoihin ajalta. 

Katso myös: The Crown

 D 



Downton Abbey
Ah, niin upea Downton Abbey. Downton Abbey saa alkunsa 15.04.1912 kun uutinen Titanicin uppoamisesta leviää. Sarjassa Downton Abbey on Yorkshiressä sijaitseva kartano tiloineen, jota asuttaa Crawleyn perhe. Perheen kolmesta lapsesta yksikään ei kuitenkaan ole poika ja suvun oletettu perijä Patrick Crawley hukkui Titanicilla. Lainsäädännöllisistä syistä kukaan tytöistä ei voi periä, joten koko heidän omaisuutensa on menossa kaukaiselle sukulaiselle Matthew Crawleylle. Tämä asetelma antaa alkunsa mitä kiinnostavimmille suhdekiemuroille sekä juonittelulle. Juonittelua ja muita kiemuroita seurataan niin yläkerrassa perheen kesken kuin alakerrassa palvelijoiden välillä. Downton Abbey sijoittuu mielestäni yhteen modernin historian kiinnostavimmista ajanjaksoista, sillä niin paljon muuttuu lyhyessä ajassa. Sarjan kuuden kauden aikana näemme kuinka maailma ajautuu sotaan, vanhat Crawley-perheen kaltaiset suvut menettävät valtansa, naiset alkavat hitaasti mutta varmasti hakemaan paikkaansa yhteiskunnassa ja elämä siirtyy suurista taloista tehtaisiin ja maaseudulta kaupunkiin. Jos saisin katsoa lopun elämääni vain yhtä tv-sarjaa, olisi se varmasti Downton Abbey. Se on ainoita sarjoja, joka pystyy kannattelemaan yli kymmentä tärkeää henkilöä omine tarinoineen. Downtonin olen katsonut läpi varmasti yli kymmenen kertaa, osaan suurimman osan vuorosanoista jo ulkoa ja QuizUp pelissä olen Suomen kaikkienaikojen paras pelaaja (tasoni on 73!) ja kansainvälisessä listauksessa olen top 200 pelaajan joukossa. Tämän sarjan fanitukseen on siis muutama tunti uponnut ja kahteen näyttelijäänkin olen Lontoossa törmännyt!

 E 



Emma
Okei, Emma ei sinänsä ole ihan TV-sarja TV-sarja, mutta muita E:llä alkavia sarjoja en keksinyt ja Emma on mun ihan lemppari. Nyt puhutaan siis vuoden 2009 Emmasta, joka on neliosainen adaptio Jane Austenin samannimiseen kirjaan. Tarinan keskiössä on siis Emma Woodhouse niminen tyttö. Emma on nuorempi kahdesta sisaresta, joista vanhempi on jo mennyt naimisiin ja muuttanut Lontooseen. Heidän äitinsä kuoli Emman ollessa pieni lapsi, eikä hänen isänsä koskaan oikein toipunut siitä. Isä on usein hyvin hermostunut, eikä tahdo päästää Emmaa pois läheltään. Emman kasvatti hänen kotiopettajattarensa, josta tosin tuli Emmalle enemmänkin kuin toinen sisko. Tarinan alkaessa Emma on kuitenkin jo kasvanut ja Miss Taylor on menossa naimisiin. Kyseessä on siis klassinen kasvutarina, kun snobimaisen teinin on aika varttua aikaiseksi. Kirja toki kertoo tarinan paljon paremmin, mutta kyseessä on silti yksi suosikki adaptioitani. Romola Garai ja Jonny Lee Miller sopivat erinomaisesti Emman ja Mr. Knightleyn rooleihin. Sarja on esteettisesti kaunista katsottavaa ja sen musiikki on myös kaunista korville. Mielestäni kyseessä on hiukan modernimpi ja kevyempi adaptio, kuin esimerkiksi alla oleva vuoden 1995 Ylpeys ja Ennakkoluulo. 

Oliko teidän lemppareita näissä ekoissa aakkosissa? 
Vai löysittekö kenties uutta katsottavaa syksyksi?


Teknisiä ongelmia

perjantai 17. marraskuuta 2017

Mä en tiedä mikä yhteys-ongelma mun tietokoneessa ja tässä uudessa puhelimessa on, kun jostain syystä tämä ei koskaan tuo kaikkia kuvia tähän tietokoneelle. Nytkin yli sadasta kännykällä otetusta asukuvasta 25 näkyy koneellani. Näitä ongelmia on nyt sitten riittänyt. Yritin kysellä asiasta applen support sivulla, mutta se taas ei jostain ihmeellisestä suostunut julkaisemaan kysymystä. Yritin nyt kirjautua koneella icloudiin, mutta se vaatii tuplavarmennusta sähköpostilla, eikä se koodi vaan sähköpostiini tupsahda. Eikä sitä löydy myöskään roskapostista. Uutta pyydettäessä iCloud sanookin "tapahtui tuntematon virhe".

Osaisko joku teistä auttaa ja sanoa mikä on vikana? 

Edellisenkin postauksen kuvat jouduin nimittäin lähettämään sähköpostilla tietokoneelleni. Ah niin ihanan vanhanaikainen sähköposti... Siinä vaiheessa kun lähetettäviä kuvia on tuo sata, niin se ei kuitenkaan enää ihan yhtä hyvin pelitä. Nyt kuitenkin rättiväsyneenä jätän tämän taistelun tekniikkaa vastaan ja yritän saada nämä asukuvat ulos viikonlopun aikana. Ensi viikolla mulla on muutenkin vähän enempi aikaa blogijutuille, joten toivottavasti pääsen tosiaan normaaliin rytmiin ja saan nämä mun tekniset ongelmatkin selvitettyä. 

Hauskat perjantait ja viikonloput kaikille!

Vertailussa iPhone 8+ ja 5S kamerat

keskiviikko 15. marraskuuta 2017




iPhone 5S:säni palveli minua pitkään ja uskollisesti, mutta nyt sen korvasi uusi tulokas iPhone 8+. Uutta puhelinta etsiessäni tiesin pysyväni Apple-perheessä. Vertailin muutamia malleja ja päädyin tähän. Tärkeimpinä ominaisuuksina pidin suurta muistia ja hyvää kameraa. Tässä siis teille muutama kuva, joissa pääsette vähän vertailemaan näiden kahden eroja. Vasemmalla on aina iPhone 8+ ja oikealla 5S. Kaikki kuvat ovat editoimattomia, enkä myöskään näytöllä käyttänyt mitään säätimiä tai erikoisempia tarkennuksia.
Teknisiä tietoja halavalle 5S-mallissa megapikseleitä oli 8 ja aukko oli f /2.2. Sen sijaan 8+ -mallissa pikseleitä löytyy 12 niin lajakuva- kuin telekamerassakin. Laajakuvakamerassa aukko on f / 1.8 ja telekamerassa f / 2.8. Uudesta mallista löytyy myös kaikenlaisia hienouksia, joita ei aikaisemmassa ollut. Näitä ovat esimerkiksi muotokuvatila, live-tila, optinen kuvanvakain, parannettu sävyjentoisto ja monet muut uutuudet sekä parannukset. Näihin voi kukin tahtonsa mukaan tutustua paremmin Applen sivuilta.
Oon ollut todella tyytyväinen tähän uuteen puhelimeen ja sen kameraan. Moni ystävänikin on jo  huomannut suuren eron aikaisempiin kuviin. Uuden puhelimen kuvat ovat ensinnäkin huomattavasti tarkempia. Näistä kuvista tämän huomaa erityisesti tuosta ensimmäisestä kuvasta niin hyvin. Puhelinta on siis pidetty aivan samassa kohdassa kuvan ottamiseen Jopa maton "karvat" erottuvat sekä ei ehkä parhain juttu, mutta liat myös. Kyseessä on eteisen matto, joten siitä tepastellaan aika useaan myös kenkäsiltään vaikka avaimia hakemaan. Tuosta ensimmäisestä kuvasta pystyin myös spottaamaan pari hiusta tai muuta karvaa, joita oikeanpuolimmaisesta kuvasta erota.
Selfie-kamerassa on myös huomattava ero. En tiedä onko tuossa vitosessa voinut vielä jotain likaa olla, sillä tätä katsoessani tuli ihan sellainen "oliko se nyt noin huono?". Huomattavasti epätarkempi se kuitenkin on ja värit ovat myös heikommat. Vaikka selfie-kamera voisi uudessakin olla aina parempi, niin onhan se nyt huomattava parannus tuohon rakeiseen vitoseen. Tiedättekö sen fiiliksen, kun ootte tyytyväisiä, kun ette paremmasta tiedä. Nyt katson tätä vitosella otettua kuvaa ihan kauhun vallassa, sillä niin epätarkka ja pikselöitynyt se on. Napsin nämä kuvat äkkiä aamulla ennen töihin lähtöä, joten ihan hehkeimmilläni en niissä ole. Otsatukkanikin on aivan ylikasvanut mallistaan, mutta onneks ens viikolla pitäis taas keritä kampaajalle.
Kukkakuvassa puolestaan terälehdet ovat tarkemmat ja myös tausta on tarkempi. Tietysti epätarkka tausta voi olla nätti efekti, mutta ongelma on, jos kamera ei pysty tarpeeksi eri pintoihin tarkentamaan. Näitä kuvia alkuperäiseen malliin verratessani, on 8+ onnistunut alkuperäiset värit ja sävyjen vaihtelut paremmin säilyttämään.
En tiedä miksi tuosta pihalla otetusta kuvasta tuli vitosessa näin tumma. Ja kyllä, meillä on pihallamme muumitalo. Nyt on vaan se rumin aika vuodesta taas, kun kaikki vihreä on kuollut ja lumi on vielä poissa. Näitä kuvia on tuon valotuksen takia hiukan huonompi vertailla, mutta esimerkiksi tuota maalipintaa tutkiessa niin erottaa kasista paremmin nuo lankkujen rajat, kun taas vitosessa ne sekoittuvat yhdeksi siniseksi sutuksi. Myös suihkulähteen vasemmassa alanurkassa oleva jään vaaleampi kohta erottuu 8+ kamerassa selkeästi kun taas vanhemmassa kamerassa se näyttää vain pikse-sotkulta. Näissä kuvissa on muuten molemmissa käytetty hiukan zoomia.
Sitten vielä jäljellä hämärässä huoneessa otettu kuva. Kasia on kai erityisesti kehuttu hämärässä otetuista kuvista, eikä syittä. Vaikka kyllä joo, ainahan kamera voisi olla parempi, mutta tämä on kuitenkin kännykkäkamera. Etenkin isot valkoiset pinnat kuten seinä tai tyynyn kukka ovat paljon rakeisempia tuossa oikeanpuoleisessa kuvassa ja reunat selkeämpiä.
Kaiken kaikkiaan olen ollut tyytyväinen puhelimen kameraan sekä muihin ominaisuuksiin! Mulla on mahdollisesti myös perjantain asukuviin tulossa pientä vertailua tämän kännykän ja Olympus E-PL7:n välillä. Saas nähdä mitä tuleman pitää!

Suositteko te kännykkää vai kameraa kuvien ottamiseen?
Millaisia välineitä teillä on käytössänne?
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan