Slider

13 faktaa tyylistäni

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Näin tämmösen postauksen aikaisemmin Millan blogissa ja päätin nyt itsekin toteuttaa. Tässä vähän lisää faktoja tyylistäni sekä minusta, muutamien kännykkälaatuisten asukuvien kera. Toivottavasti tykkäätte postaukesta!

Kaikista vaatemerkeistä ykkössuosikkini on Jack Wills ja sitä on varmasti suhteellisesti eniten vaatekaapissani.

Käytän paljon mieluummin hameita ja mekkoja kuin housuja tai farkkuja.

Mun mielestä musta on aivan liian synkkä väri pukeutumiseen (oikeastaan kaikkeen), joten käytän sitä todella vähän. Mustat farkut ovat ainoa poikkeus!

Rakastan takkeja ja tykkään että niitä on paljon erilaisia. Jos asusteiden sijaan tahdon sijoittaa johonkin vaatteeseen niin sijoitan yleensä takkiin.



En nykyään oikeastaan shoppaile Suomessa. Saatan silloin tällöin ostaa yksittäisen jutun Stokkalta, tai jos tulee kaverien takia käytyä jossain kaupoissa. 90% vaatteistani ostan kuitenkin matkoilta tai ulkomaalaisista nettikaupoista (=Jack Willsin nettisivuilta)

Pidän todella paljon perinteisestä toimistotyylistä. Kotelomekot, kynähameet, kauluspaidat ja jakut saavat minut huokailemaan haikeasti. Erityisesti Brook's Brothers on ihailemani merkki, jonka näyteikkunoiden edessä haikailen.

Muodin vuosikymmenistä suosikkini on 60-luku. 50-luku on vahva kakkonen!

Oon todella huono ostamaan kenkiä ja ostan niitä todella vähän ainakin suhteessa ostamieni vaatteiden määrään. Toivoisin usein omaavani vähän isomman kenkäkokoelman. Kengissä meen kuitenkin mukavuus tyylin edelle ja uusien kenkien sisäänajaminen on aina yks työmaa.



Vähän liittyen edelliseen, jos jostain tykkään ja se mulle sopii, niin saatan ostaa tuotteen monena kappaleena. Tämä liittyy edelliseen siten, että esimerkiksi hyväksi toteamani Michael Korsin Keaton tennarit omistan kahdessa kuosissa ja molemmat ovatkin jo blogissa useaan vilahtaneet (x,x). Myös Jack Willsin villapaitoja ja mekkoja multa löytyy samaa mallia monessa värissä tai printissä.

Ehkä suurin tyyli-ikonini ikinä on Gossip Girlin Blair Walrdorf. Toinen esikuvani on myös Margo & Me blogin Jenny Cipoletti. Muutoin haen paljon inspiraatiota Instagramista, 60-luvusta ja erityisesti 60-luvulle sijoittuvista tv-sarjoista.

Omistan niin paljon vaatteita, että pidän vain puolet kaapissani kerrallaan. Kaksi kertaa vuodessa järjestän niin sanotun "sesongin vaihdoksen" eli laitan kesä- ja kevätvaatteet kaappiin ja syys- sekä talvivaatteet laatikoihin sängyn alle tai toisinpäin.


Mun tyylillä on kaks univormua. Syys-talven univormu on kauluspaita ja villapaita (yleensä Jack Wills) housujen kanssa ja kevät-kesä univormuni on Jack Willsin kesämekko collegen tai villapaidan kanssa.

Saan usein "visioita" jostain vaatteista tai asusteista joita tahtoisin ja metsästän niitä vaikka vuosia kunnes löydän "sen oikean". Haaveilin punaisista T-bar kengistä varmaan nelosluokasta lähtien, kunnes löysin täydelliset ysiluokan jälkeisenä kesänä. Keltasesta sadetakista rupesin haaveilemaan kutosella. Ostin aikoinaan perus Luhdan sadetakin, mutta en oikein käyttänyt sitä. Viimein lukion kakkosella löysin Petit Bateun kauniin takin. Myönnän, että mua hitusen harmittaa kun keltasista sadetakeista on tullut niin suuri ilmiö, ja nyt kaikilta sellainen löytyy!

Mites on, oletteko samoilla linjoilla vai täysin eri mieltä näistä asioista? 
Toivottavasti teillä kaikilla on ihan huippu viikonloppu!

Peggy Porschen cakes London

tiistai 25. heinäkuuta 2017








Lontoon reissulla oli pakko käydä Peggy Porschen cakes kahvilassa. Tää kahvila on erittäin kaunis ja niin söpön vaaleanpunainen! Kahvila sijaitsee lähellä Victorian asemaa, todella rauhallisella seudulla. Suunnattiin tänne meiän viimeisenä päivänä, jolloin sää oli mitä mahtavin. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpöä oli vähintäänkin 20 astetta, mahdollisesti enemmänkin. Ainoa haittapuoli tässä säässä oli kuvien ottamisen vaikeus! On se niin kauheeta, kerrankin ois aurinkoista ja lämmintä, mutta kuvien tähden ois saanut edes vähän pilviä ja varjoa olla. Oli vaikea saada ulkoa kuvia jotka eivät olleet ylivalottuneita, mutta tässä nyt näistä parhaimmat. Mun asustani oon jo julkaissut aiemmin kuvia tässä postauksessa. 
Tarjolla oli erilaisia kakkuja ja kuppikakkuja. Kaikki olivat niin nättejä ja itse valitsin Lemon, Rasberry and Rose kakun, joka oli mahdollisesti parasta kakkua mitä olen ikänäni syönyt! Ehdottomasti tahtoisin tuon kakun ohjeen. Kahvilassa myydään myös heidän omia kirjoja, ja ensi kerralla täytyy kyllä tutkia jos jostain niistä löytyisi ohje. Tein itse ihan omasta päästä yks päivä vähän samankaltasta kakkua ja sekin oli tosi herkullista. Sen ohje tulee varmaan kanssa jossain välissä tänne blogiinkin. Teekin oli aivan erityisen hyvää, kun sai pitkästä aikaa juoda teetä oikein oikeasta teekupista. Teekupista nautittu tee on aina parempaa kuin mukista juotuna. Suosittelen kahvilassa vierailemaan jos Lontoossa reissaatte!

Viimeaikojen katsotuimmat

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017



Endeavour Morse - suomeksi nuori Morse on esiosa Colin Dexterin kirjoihin perustuvalle ITV:n klassikkosarjalle. Sarja seuraa nimikkohenkilö Morsen nuoruusvuosia poliisivoimissa. Morse on luonteeltaan erityislaatuinen poliisi ja hänen tapansa tutkia ja lähestyä rikoksia poikkeaa muista. Siviilinä hän on hyvin melankolinen, kuuntelee klassista musiikkia ja tyypillisesti melakoliseksi poliisiksi juo myös paljon alkoholia. Morsen innostus klassiseen musiikkiin tuodaan sarjassa vahvasti esille soundtrackillä, joka on mahtavaa kuultavaa. Sarja alkaa vuodesta 1965 eli sijoittuu yhteen suosikki vuosikymmenistäni ja sarja onnistuu luomaan 60-luvun tunnelman hyvin ja erityisesti vaatteet ovat kauniita. Sarjan jaksot kestävät 90minuuttia eli ovat ikäänkuin TV-elokuvia. Yhtä tapausta lukuunottamatta jokainen jakso keskittyy yhteen rikokseen, mutta hahmojen yksityiselämä kehittyy jaksosta toiseen ja usein joka kaudella on myös jokin taustalle kulkeva teema tai punainen lanka, joka yhdistää jaksoja. Jaksoissa käsitellään hyvin erilaisia rikoksia, kaikki aina yhtä kiinnostavia. Sarja on ollut ehdoton suosikkini heti ilmestymisestä alkaen! Sarja on pyörinyt YLE:llä, joka yleensä näyttää kaikki kaudet uusintana, ennen uusimman kauden alkua.


The Keepers - tätä sarjaa en missään nimessä suosittele kaikille. Kyseessä on Netflixin hyytävä dokumenttisarja, jossa pyritään selvittämään 60-luvulla kuolleen Cathy Cesnik nimisen nunnan murhaa. Murhaa selvittävät Cesnikin entiset oppilaat ja he uskovat murhan liittyvän katolilaisen koulun hyväksikäyttötapausten peittelyyn. Itse olen hyvin kiinnostunut rikoksesta ja oikeudesta, enkä pienestä hätkähdä, mutta kuten sanoin The Keepers on todella hyytävä. Sarjassa kerrotaan kuvottavia tositarinoita hyväksikäytöstä, eikä sarja ole kevyttä iltakatsottavaa. Silti se on erittäin koukuttava ja herättää katsojassa tiedonjanon; mitä Cathy Cesnikille todella tapahtui?  Netflixin Making a Murderer on myös erinomainen dokumenttisarja, mutta The Keepers menee vielä syvemmälle ja on paljon karmivampi kuin Making a Murderer.



Full House - valtava kontrasti edelliseen suosikkiin. Full House on amerikkalainen komediasarja, jonka ensimmäinen jakso on alunperin ilmestynyt jenkeissä vuonna 1987. Full House on minulle erikoinen suosikki, sillä harvoin pidän komediasarjoista. Full Housessa siis seurataan Tanner perheen arkea. Tannerin perhe ei kuitenkaan ole tavallinen ydinperhe vaan sarja saa alkunsa perheen äidin kuoltua auto-onnettomuudessa. Ninpä taloon muuttavat kuolleen äidin veli Jesse Katsopolis sekä perheen isän Danny Tannerin paras ystävä Joey Gladstone, jotka pyrkivät parhaansa mukaan auttamaan Dannya selviämään arjestaan kolmen tytön kanssa. Lämminhenkinen perhekomedia joka  saa nauramaan ääneen ja sopii kaikenikäisille. Kuten sanoin, harvoin lämpiän komedioille, mutta Full Housen huumori oikeasti toimii. Sarjaa on kahdeksan tuotantokautta ja 192 jaksoa, eli katsottavaa riittää.



Our Girl - sarjan kaksi ensimmäistä jaksoa olivat alunperin ymmärtääkseni elokuva, jota jatkettiin TV-sarjalla. Ensimmäisellä tuotantokaudella seurataan päähenkilönä Molly Dawes nimistä köyhästä perheestä tulevaa nuorta naista, joka värväytyy armeijaan ja lähtee lääkintämiehenä komennolle Afganistaniin. Ensimmäinen kausi käsittelee Mollyn ihmissuhteita sekä sopeutumista armeijaan ja Afganistaniin. Ensimmäisestä tuotantokaudesta pidin erityisesti sen pää trion Mollyn, "Smurffin" ja Jamesin persoonien tähden. Toisella tuotantokaudella sarjan päähenkilö vaihtuu ja Mollyn sijaan siinä seurataan Georgia Lanen elämää armeijassa. Lane on myös lääkintämies, joka lähtee humanitaariselle komennukselle Keniaan ja hänellä on toki omat ihmissuhde draamansa, mutta se ei ole toisella kaudella kiinnostavinta. Toisella kaudella sarja menee syvemmälle armeijan toimintaan ja se on hätkähdyttävän tätä hetkeä. Kausi nimittäin käsittelee myös terrorismia ja sen leviämistä sekä torjuntaa Euroopassa. Toisen kauden viimeisimpiä jaksoja katsoin henkeä pidätellen ja viimeaikaisten tapahtumien vuoksi sarjaa oli erittäin jännittävää ja mielenkiintoista seurata - vaikka totta kai se on fiktiota, eikä varmasti aivan todenmukaista. 


Gossip Girl - armeijan tytöistä siirrytään New Yorkin eliitin tyttöjen pariin. Gossip Girl on varmasti monille tuttu sarja ja itselleni se oli ehkä ensimmäisiä "nuorten sarjoja" joita aloin seuraamaan. Gossip Girl on mielestäni ehdottomasti 2000-luvun teinihömppäsarjojen klassikkoja. Sarjassa tosiaan seurataan New Yorkin Upper East Sidella asuvien eliitti nuorten elämää ja suhdekiemuroita. Elämää sekoittaa entisestään mysteerinen Gossip Girl joka jakaa verkkosivuillaan juoruja ja skandaaleja nuorista sekä heidän perheistään. Perinteistä teinihömppää, jota jaksaa kuitenkin seurata muutamien kiinnostavien hahmojen tähden sekä tietenkin kaikista tärkeimmän – vaatteiden tähden. GG vilisee muotitalojen kauneimpia luomuksia ja upeita asukokonaisuuksia. Gossip Girlistä lempihahmoni ovat ehdottomasti Chuck ja Blair, joista jälkimmäinen onkin ollut tyyli-ikonini sarjan ensihetkistä alkaen.


Foyle's War - vastaa tyyliltään ja genreltään eniten ensimmäisenä mainittua Endeavour Morsea ja sarjan taustoja selvittäessäni sainkin selville sen astuneen alkuperäisen Morse sarjan ohjelmapaikalle Morsen loputtua. Foylen sota sijoittuu 40-luvun Englantiin toisen maailman sodan ajalle. Sarja seuraa  komissaario Foylen omaa taistelua kotirintamalla rikollisia vastaan. Vaikka sarja ei sijoitu rintamalle, on sota vahvasti läsnä sarjassa. Sarjan osittaisena tarkoituksena onkin kai ollut rikkoa idyllistä kuvaa sota-ajan Britanniasta kansana joka ryhdistäytyi ja taisteli yhdessä pahaa ja tuhmaa Saksaa vastaan ja näyttää, että brittienkin joukosta löytyi aivan yhtä paljon rikollisia sekä murhaajia, joita sota ei pysäyttänyt rikoksia tekemästä tai jotka jopa sotaa pyrkivät rikollisissa kuvioissaan hyödyntämään. Sarjan jaksot vaihtelevat 90-120 minuutin välillä, eli nekin ovat ikään kuin TV-elokuvia. Morsen tavoin jokaisessa jaksossa seurataan uutta rikosta ja uusia tapahtumia, vaikka sarjassa kulkee myös punaisia lankoja läpi jaksojen ja päähenkilöiden yksityiselämä (joka kyllä jää tässä sarjassa hiukan pienemmälle huomiolle) jatkuu loogisena jaksosta toiseen.

Mulla on jo suunnitteilla toinen vähän laajempi tv-sarjoja koskeva postaus, joka varmaan ilmestyy blogin puolelle vähän syksymmällä. Jos kiinnostaa mitä sarjoja seurailen, niin tulevat postaukset löytyvät tagin "sarjat" alta. Viikonloppu on hurahtanut töissä ja muissa menoissa ihan hujauksessa! Nyt ois mulla pari päivää taas vapaata edessä, mutta tekemistä taas riittää.

Miten teidän viikonloppu on sujunut ja onko teillä erityisiä suunnitelmia tulevalle viikolle?Ja onko muuten postauksen sarjat teille tuttuja?

Kuvat googlesta

Lontoon ostokset videolla

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Moikka kaikille! Mitäs teidän perjantaihin kuuluu? Mulle kuului tunti ylitöitä, mutta ei se kyllä haitannut kun meiän päivät on muutenkin aika lyhyitä. Venähtipä taas tästäkin syystä postauksen julkaiseminen iltaan asti, mutta tässä se kuitenkin olisi! Videolla siis vähän esittelyä mun Lontoon reissun ostoksista. Toivottavasti tykkäätte videosta :)

Itse metsästän aina parhaita tarjouksia, joten jos teillä on vielä kesän parhaat löydöt hakusessa, niin kannattaa käydä hyödyntämässä Shophop.fi sivustolta löytyvät Zalandon tarjoukset! Tajouksiin pääsette klikkaamalla tästä.*

Yhteistyössä Shophop.fi kanssa.

200 vuotta Austenia

tiistai 18. heinäkuuta 2017



Kirjoittaessani tätä ulkona jyrähtelee ukkonen ja vettä sekä rakeita tulee kuin saavista kaatamalla. On siis täydellinen sää käpertyä peiton alle hyvän kirjan tai elokuvan äärelle. Tänään on täydellinen päivä syventyä Jane Austenin maailmaan, sillä onhan tänään kulunut 200 vuotta rakastetun kirjailijan kuolemasta. Olen tehnyt aikaisemmin videon, jossa puhuin vähän Austenista ja sen löydätte täältä. Tahdoin kuitenkin kirjoitella Austenista hiukan myös tänne blogin puolelle. Oma Jane Austen innostukseni alkoi ollessani 10-vuotta vanha. Tulin koulusta kotiin ja siskoni oli juuri aloittanut katsomaan vuoden 1995 versiota Ylpeydestä ja ennakkoluulosta. Kävelin olohuoneeseen kesken ensimmäisen tanssiaiskohtauksen, kiinnostuin samantien ja loppu on historiaa.
Jane Austen eli vuosina 1775 – 1817 eli hän kuoli jo 41 vuotiaana.  Elämänsä aikana Austenilta julkaistiin neljä teosta: Järki ja tunteet (1811), Ylpeys ja enakkoluulo (1813), Kasvattitytön tarina (1814) ja Emma (1815). Kuolemansa jälkeen häneltä on julkaistu vielä kaksi teosta Viisasteleva Sydän (1817) sekä Neito vanhassa linnassa (1817). Kuuden romaanin lisäksi Austenilta on julkaistu myös kirjekokoelmia sekä keskeneräisiä töitä. 1800-luvulla naisten kirjoittamista ei katsottu hyvällä ja monien naiskirjailijoiden tapaan Austen ei julkaissut kirjojaan omalla nimellään vaan peitenimellä "A Lady".


Järki ja tunteet käsittelee sisarusten Elinor ja Marianne Dashwoodin keskinäistä suhdetta, sekä heidän muita ihmissuhteitaan. Ylpeys ja ennakkoluulo on teoksista ehdottomasti kuuluisin ja kertoo Elizabeth Bennetistä sekä hänen perheestä ja Lizzyn suhteesta koppavaan Mr. Darcyyn. Kasvattitytön tarina on teoksista ainoa jota en ole itse lukenut. Se kertoo köyhästä Fannysta, joka lähetetään kasvamaan rikkaiden sukulaisten perheeseen. Emma kertoo Emma Woodhousesta joka on rikas ja hiukan snobimainen nuori tyttö, joka on päättänyt naittaa kaikki tuttavansa, mutta hyvin päättäväinen ettei itse koskaan mene naimisiin. Viisasteleva sydän puolestaan kertoo Annesta joka torjui rakastamansa miehen, sillä miestä ei pidetty tarpeeksi hyvänä hänen perheelleen. Vuosia myöhemmin sama mies palaa Annen elämään rikastuneena kapteenina. Neito vanhassa linnassa oli oikeastaan Austenin ensimmäisenä kirjoitettuja teoksia ja kertoo Catherine Morlandista ja hänen astumisesta seurapiireihin. Northanger Abbey on ennenkaikkea satirisoi aikakauden suosittuja goottilaisia romaaneja.


Monet Austenin kirjat eivät kuitenkaan ole vain rakkaustarinoita kuten monet kuvittelevat vaan satiireja yhteiskunnasta, joka loppujen lopuksi ei ehkä olekaan muuttunut niin paljoa kahdessasadassa vuodessa. Ihmiset ovat yhä ydimmiltään samanlaisia, käyttäytyvät samalla tavalla ja kamppailevat samojen ongelmien kanssa; vaikeat perheenjäsenet, kuka on aito ystävä, mihin heidän varansa riittävät ja löytävätkö he koskaan kumppania? Tämä onkin yksi syistä miksi Austenin kirjat ovat yhä relevantteja kaksisataa vuotta niiden kirjoittamisen jälkeen ja miksi ne koskettavat meitä yhä uudelleen ja uudelleen. Ironian ja rakkaustarinoiden lisäksi kirjat ovat myös täynnä huumoria.

Austenin teokset pysyvät ajankohtaisina ja vaikkei kirjaan olisi tarttunut, on joku Austen adaptio varmasti jokaiselle tuttu. Klassisten suoraan kirjaan perustuvien adaptioiden lisäksi muun muassa hittielokuvat Clueless ja Bridget Jones Diary perustuvat Austenin teoksiin. Moderneja adaptioita ovat lisäksi Youtubessa ilmestyneet Lizzie Bennet Diaries ja Emma Approved. Etenkin ylpeydestä ja ennakkoluulosta löytyy lukemattomia versioita kuten zombie-versio Pride and Prejudice and Zombies, koirien ympärillä pyörivä Unleashing Mr. Darcy, bollywood versio Bride and Prejudice sekä mormoonien yhteiskuntaan sijoittuva Pride and Prejudice a Latter-Day Comedy. Kaikista englantilaisista kirjailijoista ainoastaan Shakespearin teoksia on adaptoitu enemmän kuin Austenin kirjoja.


Jokaiselle löytyy varmasti oma suosikki Austen kirja ja adaptio. Oma suosikkini kirjoista on yleensä juuri se mitä viimeisimpänä olen sattunut lukemaan. Ajattelin ensin sanoa Emman ja Ylpeyden ja ennakkoluulon suosikeiksini, mutta rakastan myös Viisastelevaa sydäntä ja Northanger Abbey on ehkä kaikista hauskin ja koomisin kaikista teoksista. Myös Järki ja tunteet tulee aina olemaan erityinen sillä se oli ensimmäinen lukemani Austen. Jos saisin kuitenkin lukea vain yhtä Austenia loppuelämäni, valitsisin ehkä kuitenkin Emman. Kuten kuvista huomaatte, kirjoista ei myöskään voi koskaan olla liian montaa painosta. Aloin viime vuonna keräilemään noita ylimmän kuvan kangaspäällysteisiä kappaleita. Niiden lisäksi suosikkini on kahdessa alimassa kuvassa mukana oleva Järki ja tunteet, jonka sain englantilaiselta ystävältäni joululahjaksi. Kirja on painettu englannissa vuonna 1968 ja siinä on ihana vanhan kirjan tuntu ja tuoksu. Klassisista adaptioista parhaimmat ovat mielestäni Emma 2009, Ylpeys ja Ennakkoluulo 1995 sekä 2005. Muita suosikkejani ovat edellämainitut Clueless, Bridget Jones Diary, Lizzie Bennet Diaries ja Austenland joka on eräänlainen parodia Austen fanaatikoista ja kirjojen maailmasta. Valehtelisin jos väittäisin etten koskaan tahtoisi astua edes viikoksi Austenin aikakauteen.

Mites te lukijat, löytyykö teidän joukosta ketään Jane Austen faneja?

Kehonkuva ja itseluottamus

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017


shirt - Jack Wills / trousers - J.Crew / bag - Louis Vuitton / shoes - Michael Kors

Olen jo pitempään tahtonut kirjoittaa itseluottamuksesta ja kehonkuvasta. Alkuperäinen  teksti oli hyvin positiivinen ja keskittyi itseluottamuksen löytämiseen. Itseluottamus on kuitenkin ailahteleva ominaisuus, eikä se ole mitenkään pysyvä tai stabiili. Toisinaan itseluottamuksen voi kadottaa ja toisinaan taas löytää. Tällä hetkellä oma itseluottamukseni kulkee vuoristorataa. Aloitettuani jälleen bloggaamaan, on omaa kehoa tullut katsottua tietokoneen ruudulta tarkemmin kuin pitkään aikaan. Toisinaan ajattelen, että enhän minä nyt tuollaista kuvaa voi blogiin pistää tai tuollaista asua käyttää, kun minähän näytän siinä lihavalta. Toisaalta ajattelen, että mitäs sitten? Mitäs sitten jos joku tuntematon pitää minua lihavan näköisenä? Miksi sillä olisi mitään merkitystä minulle?

Minua on usein elämäni aikana kehuttu itseluottamuksestani, mutta totuus on, ettei sitä aina löydy.  Yleensä paras tapa minulle vahvistaa itseluotttamustani, on tehdä jotain, mihin itseluottamukseni ei tunnu riittävän. Yhtäkkiä huomaankin, että kaikki on ihan okei ja maailma ei olekaan lakannut olemasta. Pukeudun usein vaatteisiin, jotka saavat minut tuntemaan oloni hiukan epävarmaksi, mutta "fake it till you make it" esitän olevani itsevarma. Yleensä juurikin näistä epävarmimmista asuista olenkin saanut kaikista eniten positiivista palautetta ja sitä myötä lisää ja lisää sitä todellista itseluottamusta. En esimerkiksi vielä muutama vuosi sitten olisi koskaan tahtonut käyttää ihonmyötäisiä mekkoja, sillä nehän saavat minut näyttämään lihavalta ja tursuavalta mursulta. Nykyään vetäessäni kotelomekon ylleni, koen oloni aivan yhtä itsevarmaksi kuin Jack Willssin kesämekoissa. Jos joku kokee sen rumaksi tai isokokoisuuteni on jokin suuri ongelma niin se on katsojan silmässä - kuten kauneuskin. Olen aina uskonut, että tärkeintä ei ole se miltä näyttää, vaan se miltä itsestä tuntuu. Tärkeintä ei ole se mitä numeroa vaaka näyttää tai minkä kokoiset housut vetää jalkaansa, vaan se että päästää irti niistä numeroista ja nauttii elämästä juuri sen kokoisena kuin on. Mielestäni itseluottamus on tyylikkäintä mitä ihmiseltä voi löytyä ja mitä vaan päälleen pistää. Kunhan vaatteensa pukee itseluottamuksen kanssa, voi olla varma täyden kympin asusta. 

Ihannevartalo on muuttunut vuosisatojen saatossa, mutta tietyn vartalotyypin ihannointi ei ehkä koskaan ole ollut suurempi ongelma kuin 2000-luvulla, kun meitä ympäröivä maailma on täynnä kuvia ja mainoksia ja lehtiä ja videoita ja lisää ja lisää kuvia ja kehoja. Suurin osa näistä mainoksissa tai muotimaailmassa esiintyvistä henkilöistä ovat kuitenkin pitkiä ja laihoja. Miltä tuntuu katsoa niitä kuvia, kun itse ei ole kumpaakaan? En ollut oikeastaan itsekään sisäistänyt, kuinka tärkeää on esittää erilaisia kroppia sosiaalisessa mediassa, ennen kuin Abercrombie&Fitchin uutiskirje kilahti sähköpostiini. Katsoin suu ammollaan kurvikasta mallia - joka näytti samalta kuin minä. Harmikseni tämä on ollut ainoa kerta kuin olen kyseisen merkin nähnyt kurvikasta mallia käyttävän, mutta se toimi silmiä avaavansa kuvana. Samanaikaisesti Zara julkaisi uuden "love your curves" kampanjansa. Sama Zara jonka housuihin olen viimeksi pystynyt änkemään itseni yläasteella - enkä silloinkaan suurella menestyksellä. En usko Zaran tahtovan minun rakastavan kurvejani, ennen kuin kauppa valmistaa housuja ja jakkuja, joihin minun lantioni ja minun hartiani mahtuvat. Jos kuitenkin voin itse rohkaista ketään pukeutumaan tahtonsa mukaisesti ja rakastamaan kurvejaan blogiani kirjoittamalla, niin se olisi minusta mahtavaa. Niinpä aion julkaista kaikki asukuvani sellaisina kuin ne ovat, näyttäisinpä minkä kokoiselta tahansa.


Warner Bros Studio Tour

torstai 13. heinäkuuta 2017



Tässä teille muutamia kuvia Warner Bros Studio kierrokselta! Olen käynyt studioilla kerran aiemmin vain muutama viikko niiden avautumisen jälkeen, mutta siitä onkin jo useampi vuosi. Oli mukava käydä studioilla uudestaan, nyt kun sinne oli lisättykin paljon uusia osia. Esimerkiksi Hogwarts Express junaa ei aikaisemmalla visiitilläni ollut eikä koko junalaituri osiota, ei kiellettyä metsää, ei huispausta käsittelevää osiota ja Likusteritie neloseen ei ennen päässyt sisään, mutta nyt oli hauska päästä kurkkaamaan sielläkin olohuoneeseen. Suosikkejani olivat uutuudet juna ja kiellettymetsä, sekä tietenkin Tylypahkan pienoismalli ja Rohkelikon common room. 
Mun mielestä studiot ovat ehdoton vierailukohde kaikille Potterin faneille. Harry Potter on mielestäni ehkä mahtavinta mitä ihmiskunnalle on tapahtunut, joten on ihanan nostalgista nähdä kaikki aidot propsit ja vaatteet ja lavasteet ja muut. Kuinkas moni teistä on vieraillut studioilla?

Ps. Osaako joku teistä sanoa miksi osaan noista kuvista tulee isompi väli kuin toisiin?
Edit. Nyt kun tämän julkaisin niin isot välit ovat kadonneet, mutta tuo Hiinokka kuva on kyllä pari milliä kapeampi kuin se todellisuudessa on.. Joutuvatko kaikki muutkin taistelemaan kuvien kanssa bloggerissa joka päivä?

Ihanat illanistujaiset

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Harmittelin keväällä kun en pääsykokeisiin lukiessani ehtinyt viettää synttäreitäni ja stressaantuneena räntäsateessa haaveilin kesäisestä illanvietosta ystävien seurassa ja niinpä kutsuinkin ystäviäni kylään illanviettoon. Meillä kävi todella hyvä tuuri sään kanssa, sillä eilen oli oikein lämmin päivä ja pärjättiinkin pihalla ilta yhteentoista asti. Tarjolla oli tortillaa sekä paria kakkua, keksejä, jäätelöä ja marjoja. Syötiin pitkään ja kunnolla, mutta illan kruunasi tietenkin legendaarinen mölkky-ottelu, jossa kilpailtiin niin heittojen pituudesta huonoimmasta paikasta sekä siitä aktuaalisesta voitosta. En muista koska olisin nauranut niin paljon kuin viimeisimmän vuorokauden aikana, joten ilta oli tosiaan mitä onnistunein! Mikään ei ole niin rentouttavaa kuin hyvien ystävien kanssa naurulla ja ruualla täytetty kesäilta.

Toivottavasti teidän alkuviikko on lähtenyt yhtä hyvin käyntiin!
TallennaTallenna

Lontoon sekalaisin asu

lauantai 8. heinäkuuta 2017

jacket - Michael Kors / shirt - Jack Wills / trousers - Escada Sport / sunglasses - Gucci / earrings - Kate Spade / bag - Louis Vuitton / shoes - Michael Kors

Tää asu on ikäänkuin eräänlainen pyttipannu-asu. Mulla oli ollut lennolla Lontooseen saapuessa tosi kiva jumpsuit päällä. Siinä vaiheessa kun päästiin hotelliin niin oli kuitenkin sen verta tunkkanen olo, että vaatteidenvaihto tuli tarpeeseen. Pakkaan aina Lontooseen lähtiessä tosi vähän vaatteita mukaan, sillä luotan palaavani kyllä kotiin täydellä laukulla. Nyt olikin tarkoitus kaupoille lähteä. Tahdoin laittaa housut ja paidan, sillä se on vaatteita sovittaessa paljon helpompaa. Nämä olivat oikeastaan ainoat erilliset housut jotka minulla olivat menomatkalla mukana joten ne valikoituivat jalkaan. Paitoja mulla oli kolme, yksi hihaton, yksi iltakäyttöön tarkoitettu ja tämä, joten tämä oli pakko pistää housujen kaveriksi. Itse tykkään käyttää paljon värejä ja valkoista, mutta en mustaa, enkä pidä monogram-pukeutumisesta. Niinpä vähän kismitti tämä mustavalkoisuus. Toisaalta nahkatakki toi siihen väriä, mutta samaan aikaan koin ettei nahkatakki oikein muuhun asuun sovi. Se kuitenkin oli ainoa takki, joka minulla mukana oli, joten sekin meni pakosta päälle. Niinpä tämä asu on koottu ikään kuin vaatteiden rippeistä. Vaikka kaikkia vaatekappaleita erikseen rakastan, niin tämä ei kyllä ole mikään suosikkiasuni. Päätin sen kuitenkin nyt blogiinkin jakaa kerta siitä kuvia otettiin. Ei se sinänsä edes ole niin huonon näköinen, mutta se ei ehkä tuo niin vahvasti omaa persoonallista tyyliäni esille! Tykkään väreistä ja mekoista, kun taas nyt minulla oli housut ja hyvin yksitoikkoinen värimaailma.

Tällä viikolla on kyllä pitänyt kiirettä. Töissä on ollut aikamoista hulinaa, on pitänyt pakata ja siivota ja valmistella vähän mun ens viikon illanistujaisia. Alkuviikosta pitäis sitten taas aikataulut rauhoittua ja toivottavasti ehtisin siinä sitten tekemään enemmän kuin yhden tai kaksi postausta per viikko. Nyt palaan siivoamisen pariin ja toivottelen hyvät viikonloput kaikille!

Kännykkäkuvia Lontoosta

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Aina yhtä ihana Carnaby Street, Pride oli myös aika vahvasti näkyvillä Lontoossa!  ❤  Palladium teatterissa oli uus enskari ja sen punaselta matolta ohi kulkiessa bongasin Julian Ovendenin aka Downton Abbeyn Charles Blake! 😍

Taas Piccolinossa syömässä ja oli taas herkullista  ❤  Nyt ehdittiin testaamaan myös Farm Girl Caf'e ja siitä tulossa postausta myöhemmin!

Myöskin pitkään listalla ollut Peggy Porchen Cakes kahvilassa käytiin pikaisesti herkkuhetkellä ja oli niin taivaallista, siitäkin varmaan tulossa lisää kuvia myöhemmin  ❤   Siis tämä räpsy oli pakko laittaa tähän, sillä kuinka esteettinen voi sovituskoppi olla? Tämä sovituskoppi siis Fortnum & Masonin yläkerran tavaratalosta.

Käytiin Warner Bros Studioilla! Kävin studioilla ensimmäistä kertaa muutama viikko niiden avautumisen jälkeen, mutta nyt sinne oli lisätty niin paljon juttuja, että oli kiva käydä uudestaan! Esim. juurikin tätä junaa tai kiellettyä metsää ei ekalla visiitillä siellä ollut. Tämä oli ollut meidän mielessä maaliskuussa kun viimeksi Lontoossa kävin, mutta lippujen varaaminen oli unohtunut. Elli jos luet tätä, niin saan kiittää sun postauksia siitä, että muistin varata liput! 

Meidänhän oli tarkotus mennä Lontooseen Adelen keikalle, mutta kappas kappas lauantaina aamupalalla luettiin sähköpostia ja sieltähän tulikin tieto, että keikka onkin peruttu. Harmittaa kyllä ihan sikana, etenkin kun keväällä meni Bastillenkin keikka ohi kun olin kuumeessa, Ed Sheeranin keikoille en päässyt pääsykokeiden takia ja vaikka kuinka Reading festareille tahtoisin, niin en taida ketään kaveria reissuun saada lähtemään. Ei siis ole mun keikoilla käynti vuosi! Onneksi Adelen viime keväänä näin kahdesti, jos olisin ollut ekaa kertaa hänen keikalleen menossa niin oisi varmasti ollut vielä pahempi isku tuo peruuntuminen. Muutoin oli kuitenkin kiva reissu ja kameralla otettuja kuvia ja asuja on tulossa vähän lisää myös tänne blogin puolelle!


Kehla Stall cafe

maanantai 3. heinäkuuta 2017


Käytiin mun kaverin kanssa kahvilla ja kuvailemassa mun suosikki kahvilassa Kehla Stallcaféssa. Tää on aivan ihana paikka, aina yhtä kotoisa ja kaunis. Kahvila sijaitsee siis yli sata vuotta vanhassa navetassa. Tarjolla on yleensä suolaista piirakkaa, jotain juustokakkua ja leivonnaisia, sekä mahdollisesti lounasta. Kesäisin on ihanaa ihastella kahvilaa ympäröivää kaunista luontoa ja talvisin siellä voi hörppiä glögiä tunnelmallisen takkatulen äärellä. Tällä kertaa tarjolla oli lime-valkosuklaajuustokakkua ja syötiin kaverin kanssa tuommoinen jättipala puoliksi. Lisäksi join mansikka-shamppanja roibos teetä ja se oli niin hyvää! Mun asusta on lisää kuvia Tässä  postauksessa.

Mun piti julkaista tämä teksti ajoitettua jo aikasemmin ja yksi toinenkin postaus piti viime viikolle ajoittaa, mutta ajanpuutteesta ne sitten jäivät. Olin siis viime viikolla Lontoossa ja siitä onkin tulossa muutama postaus!

TallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallenna
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan