Tämän kesän toiveita

Aika monesta blogista olen lukenut kesän lupauksia tai to do -listoja. Niitä on ihana lukea, ja itsellänikin oli tarkoitus sellainen koota. Lopulta tästä tuli kuitenkin enemmän tai vähemmän jäsenneltyä ajatuksenjuoksua.

Just tällä hetkellä musta tuntuu onnellisemmalta kuin pitkään aikaan. Kaikki stressi on tiessään ja odotan vaan sitä, että nään taas kaikki kaverini pitkästä aikaa. Jotenkin ilmassa on semmoista odotusta, mitä kesä aina tuo tullessaan. Kesä aina luo sen tunteen, että mitä vaan voi tapahtua. En tiedä koska olisin viimeksi odottanut kesää yhtä paljon kuin tänä vuonna. Oli ihanan helpottava tunne, kun toissapäivänä siivosin kaappiin kaikki pääsykokeisiin liittyvät monisteet ja muistiinpanot. Tämä kesä tuntuu nyt niin ansaitulta. Lisäksi tuntuu siltä, ettei viime vuonna minulla kesälomaa lainkaan ollutkaan. Viime vuonna olin nimittäin kesätöissä Linnanmäellä, ja siihen sopisi hyvin Charles Dickensin lainaus "it was the best of times, it was the worst of times". Vaikka lintsillä olikin hauskaa, niin lintsin ulkopuolista elämää ei oikeastaan ollut, enkä muista tehneeni kesällä mitään muuta kuin töitä. Tänä vuonna aion siis ottaa kaiken irti vapaudesta ja lyhyemmistä työpäivistä – vaikka toisinaan kaiken irti ottaminen tarkoittaa myös pelkkää sohvalla makoilua.

Kaipaan kirjojen lukemista parin kuukauden pääsykokeisiin lukemisen jälkeen. Mulla oli muutama huippukirja jäänyt kesken maaliskuussa ja nyt tartuin myös pitkästä aikaa lapsuuden lempikirjoihini - Artemis Fowleihin. Ystäväni on mukana järkkäämässä Kirja Kalliota, ja siitä puhuessa mieleen nousi tapaaminen lapsuuden idolini Eoin Colferin kanssa ja tämä herätti kaipuun palata näiden lapsuuden suosikkien pariin. Vaikka ovatkin peruskouluikäisille suunnattuja kirjoja, niin nautin yhä niiden lukemisesta. Lapsena aloitin kesälomani lukemalla kaikki sarjassa ilmestyneet kirjat läpi ja se jos mikä tuo mulle aina kesäloma fiiliksen. Kesäisin pyrin aina lukemaan mahdollisimman paljon kirjoja, ja työmatkat kun mulla ovat n.40 min/suunta niin siinä on hyvin aikaa äänikirjojen kuuntelemiseen. Tämä työkesä lähti käyntiin vähän toisenlaisella suosikilla, eli Jane Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon kuuntelemisella.

Tahdon katsoa telkkaria stressittä. On ihanaa, että olen kesätyössä, josta palaan aina vähintään seitsemältä kotiin joten aikaa jää myös sohvalla löhöilyyn kun siltä tuntuu. On niin paljon sarjoja ja elokuvia, joita olen pitkään halunnut katsoa, mutta aikaa ei ole tuntunut riittävän. Kauheasti on kutkuttanut katsoa esim. Harry Potteria ja Netflixin oma lista on ehtinyt myös kasvaa kilometrin mittaiseksi. Opiskellessa opettelen listoja laulaen niitä ja melodioina käytän usein piirrettyjen tunnareita. Sairastuin kuumeeseen viimeisinä lukupäivinä ja kipeänä katson aina samaisia piirrettyjä. Tästä syystä tekee kovasti mieli kaivaa esiin vanhat vhs-kasetit ja pistää Phileas Fogg tai Sherlock(koira) pyörimään.

Toki kesään kuuluu muukin kuin kirjoihin tai sarjoihin uppoutuminen. Tulen ikuisesti olemaan kiitollinen työpaikastani Linnanmäellä sen tuomien kavereiden tähden. Vaikka lintsille en tänä kesänä palaa, en malta odottaa kavereiden näkemistä. Haaveilin keväällä synttärien viettämisestä, mutta siitä ei kirjojen takia tullut mitään. Sitten räntäsateessa haaveilin kesäilloista kavereiden kanssa. Olenkin järkkäämässä jo ainakin yksiä illanistujaisia vähän isommalla kaveriporukalla, joka sai juuri innoituksensa niistä huhtikuun räntäsateista. Toivottavasti räntää ei kuitenkaan enää tänä kesänä tule. Toivon, että tänä kesänä mulla olisi vähän enemmän vapaa-aikaa, ja aikaa vaan istua ystävien kanssa terassilla elämää katsellen. Odotan kovasti myös muutaman kauempana ja ulkomailla asuvan ystävän paluuta tänne pääkaupunkiseudulle ja joka kesäistä reissuani Jyväskylään.

Reissuista varma on ainakin yksi, nimittäin Lontoo olisi taas suuntana. Vaikka siellä olen jo yli parisenkymmentä kertaa kerennyt käydä, niin koskaan en ole siellä kesä- tai heinäkuussa käynyt. Nyt ollaan menossa kaverin kanssa juurikin siinä kuun vaihteessa, nimittäin Adelen keikkaa katsomaan. Kauheasti tekisi mieli lähteä Italiaan, etenkin meidän suosikkikohdetta Laigueglian kylää on ikävä. Taitaa kyllä tänä kesänä jäädä tuo reissu välistä, sillä sinne jos matkaisi niin tarvitsisi kyllä useamman päivän aikaa rannalla löhöilyyn. Tukholmaankin on tehnyt kovasti mieli lähteä, taikka Tallinnaan. Niihin riittäisi vähän lyhyempikin aika, joten ehkäpä jopa ehtisin.

Ja sitten kaipaan ihan vaan sitä kesäistä arkea. Paljain jaloin kävelemistä. Pyöräretkiä äidin kanssa maalaismaisemissa. Järvenrannalla istumista. Retkiä Tammisaareen ja muihin kesäkyliin. Pikku putiikeissa käyntiä. Jäätelön syömistä. Valoisia öitä. Lämpimiä päiviä. Kukkia ja vehreyttä. Kaikkea sitä, mitä ei talvella ole tai ei talvella voi tehdä. Tahdon myös kantaa kameraa mukana, ja kerätä muistoja joiden kautta voin palata niihin hetkiin vielä myöhemminkin. Kuitenkin kaikkein tärkein tavoitteeni on yksinkertaisesti nauttia tästä kesästä, toteutinpa muita toiveita tai en.