BLOGGAAMINEN - työtä vai pientä kirjoittelua nettiin

T-Shirt - Levi's I Jeans - Monki I Earrings - Annie Eleanoora (via Weecos)

Blogimaailmassa on viime päivinä kuohunut. Jos kuitenkin olet elänyt kiven alla, niin kohu lähti liikkeelle brittiläisen some-vaikuttajan Elle Darbyn otettua yhteyttä Irlantilaiseen hotelliin, tarjoten some näkyvyyttä vastineeksi ilmaisesta yöpymisestä. Kohteliaan kieltäytymisen tai viestin ignooraamisen sijaan, hotellinomistaja latasi kuvan sähköpostista facebookkiin. Darbyn videon mukaan alkuperäisessä screenshotissa hänen nimensä oli sutattu niin ohuesti, että kirkkaalla näytöllä se oli selvästi luettavissa kuvasta ja näin internet pääsi hänen hännilleen. Darby sai osakseen suuren määrän vihaa, mutta hotellikaan ei lopettanut pelkkään viestin julkaisemiseen. Hotelli painatti myös paitoja, jotka ivailivat bloggaajan kustannuksella ja nyt lähettivät hänelle miljoonien laskun  hotellin hänelle tuomasta "julkisuudesta". Mikäli haluatte aiheesta lisää tietoa, niin siitä on suomeksi kirjoittanut ainakin ilta-sanomat täällä ja täällä. Kohusta olisi ainesta moneenkin keskusteluun ja blogikirjoitukseen, kuten muun muassa nettikiusaamisesta keskustelemiseen. Tällä kertaa kuitenkin päätin keskittyä siihen, kuinka "bloggaaminen ei ole oikeaa työtä".

Minusta on pöyristyttävää, miten ennakkoluuloisesti ja kapeakatseisesti bloggaajiin ja muihin sosiaalisessa mediassa työskenteleviin vaikuttajiin yhä suhtaudutaan. Tämänkin kohun aikana on saanut lukea useita kommentteja siitä, kuinka kyseinen tyttö on pelkkä vapaamatkustaja ja ettei bloggaaminen tmv vaikuttaminen ole todellinen työ. Voi kuule, jos vaan nämä ihmiset tietäisivät, kuinka paljon työtä blogin ylläpitäminen tarkoittaa, tai kuinka paljon työtä ylipäätänsä tarvitaan, että pääsee siihen asemaan, jossa sosiaalinen media voi sinut elättää. Jotta voisit kirjoittaa blogipostauksen - saatikka usean viikossa useamman vuoden ajan, tarvitset idean ja ne eivät saa koskaan loppua. Yleensä blogipostauksen tekeminen vaatii postauksesta riippuen suunnittelua, taustatietojen tutkimista, kuvien ottamista, kuvien editointia, tekstin kirjoittamista, tekstin editointia ja postauksen valmistuttua julkaisun mainostamista. Se saattaa kuulostaa helpolta, mutta kaikki jotka blogia kirjoittavat, tietävät varmasti toisin. 

Sanotaan, että olet töissä tunnetussa naistenlehdessä - onneksi olkoon, sinulla on aikuisten oikeasti ihan oikea työ! Kirjoitat lehteen vaikkapa muodista ja kosmetiikasta. Kyseessä on yhä ihka oikea työ. Sanotaan, että lehden sijaan julkaisetkin artikkelisi omassa blogissasi. Noh, sehän on pelkkää pientä raapustelua internetissä. Tuo naistenlehti on todennäköisesti ollut olemassa jo ennen sinun työpanostasi siihen ja se tulee myös olemaan olemassa ilman sinua. Sait todennäköisesti valmiin lukijakunnan, tai ainakin sinun juttusi saatetaan lehdestä lukea, vaikkei ostaja lehteä sinun tähtesi käteensä poiminut. Blogisi sen sijaan on olemassa vain niin pitkään, kuin sinä teet töitä sen eteen, eikä sitä tulla lukemaan muiden tähden. Sinun on tullut luoda blogillesi pohja ja ulkonäkö. Olet saanut niska hiessä tehdä töitä raahataksesi etenkin ne ensimmäiset lukijat blogiisi. Kirjoittaessasi blogia ei sinulla etenkään alkuaikoina varmasti ole toimituksen kaltaista tiimiä takanasi. Ei ole ammattivalokuvaajia tai visualisteja jotka sommittelevat ja ottavat kuvasi. Ei graafikkoja, jotka muokkaavat blogisi ulkoasua tai postausten layouttia. Ei muita, joiden kanssa brainstormata ideoita tai luoda kokonaisuutta. Ei muita, jotka voisivat antaa palautetta teksteistäsi ennen julkaisua, eikä ketään, joka voisi tekstit esilukea ja tarkistaa kirjoitus- ja asia virheiltä. Jos sinun työpanoksesi on huono, ei blogiasi kukaan lue. Jos lehdessä työpanoksesi on huono, niin todennäköisesti sitä luetaan siitä huolimatta. Sinulla ei ole takanasi markkinointitiimiä tai -rahoitusta. Sinulla ei ole samanlaisia apu- ja tukiverkostoja kuin tyypillisillä työpaikoilla. Sinulla on tuskin käytössäsi samanlaisia kuvapankkeja tai arkistoja, kuin toimittajilla. Kaikki pitää osata tehdä itse ja usein "oikean työn" ohessa. Sen ensimmäisen rahapalkan eteen tulee nähdä kuukausia töitä, että joku tahtoisi todella tehdä yhteistyötä blogisi kanssa ja maksaa siitä sinulle. Ja ensimmäinen rahapalkka ei ole mitään satoja euroja. Se, että ylipäätänsä pääsee semmoiseen asemaan, että voi itsensä blogilla elättää, tarkoittaa, että on jo tehnyt tavattomasti työtä. Miksei se silti muka olisi oikeaa työtä?

Tarkoituksenani ei ole sanoa, että kaikki muu työ, kuten journalismi, on kauhean helppoa, vaan korostaa sitä, kuinka paljon työtä se vie, että voisi blogilla itsensä elättää. Vaikka bloggaaminen ei olisikaan perinteistä työtä, ei se tarkoita, ettei se olisi sen vähempää työtä. Monille blogi on pelkkä harrastus, mutta se ei tarkoita, ettei se voisi osalle olla ammatti. Vaikka blogin aloittaminen rahanhimo silmissä harvoin kannattaa, niin harrastuksesta voi kuitenkin kehittyä ammatti. Kuten Elli kirjoitti blogissaan, on urheilukin osalle harrastus ja osalle ammatti. Miksei urheilijoilta kysytä, että miksi he eivät tee oikeaa työtä? Yhteistyöt ja sponsoroinnit ovat monelle varmasti tuttuja juurikin urheilumaailmasta, joten jatketaanpa hiukan tämän vertauksen kanssa. Brändit maksavat tavattoman suuria rahasummia urheilujoukkueille, saadakseen logonsa näkyviin stadionille. Esimerkiksi jalkapallojoukkue Arsenal tienaa vuosittain noin 30 miljoonaa puntaa yhteistyöstään Puman kanssa, joka valmistaa pelaajien peliasut sekä fanituotteita. Me kaikki varmasti ymmärrämme miten kyseinen yhteistyö toimii; Puma maksaa Arsenalille, jotta Arsenal esittelisi heidän tuotteitaan. Tästä seuraa, että Arsenalin fanit ostavat Puman tuotteita, tuottaen rahaa Pumalle. Vaikka blogiyhteistöissä yleensä puhutaankin vähän pienemmistä summista, niin samaa mallia voidaan soveltaa myös niihin. Mainostaja tarjoaa bloggaajalle palveluitaan, tuotteitaan ja mahdollisesti myös rahallista korvausta, riippuen tyypillisesti blogin suuruudesta. Bloggaaja kirjoittaa palvelusta tai tuotteesta ja hänen lukijakuntansa kiinnostuu asiasta, ehkä ostaen tuotteen tai palvelun. Bloggaajakin on yrittäjä ja kyseessä on bisnes-sopimus, josta molemmat hyötyvät. Vastaavankaltaista kauppaa on ollut olemassa niin pitkään, kuin jonkinlainen julkkiskulttuurikin on ollut olemassa. Tahtoisin vielä tässä sivussa huomauttaa siitä, että hyödykkeiden hinta on niiden tuottajalle huomattavasti niiden markkinahintaa alhaisempi. Jos tuote X maksaa kaupassa 20€ sen materiaalikustannukset voivat olla vaikka 2€, jotka yritys menettää antaessaan tuotteen ilmaiseksi. Jos bloggaajan kaksi seuraajaa ostavat tuotteen, on yritys jo tehnyt voittoa, verrattuna siihen, että bloggaaja olisi maksanut tuotteesta tai jättänyt sen täysin ostamatta.

Viimeiseksi vielä tahtoisin puhua vähän siitä, kuinka blogiyhteistyöt ovat mainoksia. Usein ne ovat blogiin tarkkaan valikoituja mainoksia. Bloggaaja valitsee itselleen sopivat yhteistyöt bloginsa aihepiirin ja lukijakunnan perusteella. Yleensä oikean kohderyhmän tavoittaminen voi blogimainoksella olla hyvinkin helppoa ja toimivaa. Kosmetiikkablogia kirjoittava henkilö tekee yhteistyön uuden kosmetiikkamerkin kanssa, tai tiettyyn harrastukseen keskittyvä blogi tekee yhteistyötä harrastusvälineitä toimittavan liikkeen kanssa. Mainosten kohdistaminen blogien kautta on varsin tehokasta. Perinteisten medioiden kuten lehtien ei oleteta antavan mainostilaa ilmaiseksi, joten miksi bloggaajien oletetaan näin tekevän? Blogiyhteistyö on myös yritykselle usein kannattavaa. Itse uskoisin toimivani paljon todennäköisemmin blogiyhteityön kuin perinteisen paperisessa lehdessä olleen mainoksen perusteella. Jos vaikka käytetään hotellia esimerkkinä, kuten Darbyn tapauksessa, niin voisin hyvinkin kuvitella varaavani hotellin sen perusteella, että siitä on jossain blogissa kirjoitettu. Sen sijaan varaisinko hotellin nähtyäni siitä mainoksen vaikka hesarissa? Tuskin. Bloggaajien mainokset perustuvat yleensä kokemukseen tuotteesta tai palvelusta (vaikka heille siitä maksettaisiinkin), kun taas perinteinen mainos on pelkkä mainos. Vaikka en itse henkilökohtaisesti tunnekaan sitä bloggaajaa ruudun toisella puolella, niin hyvän bloggaajan ja hänen lukijakuntansa välillä on tyypillisesti jonkinlainen luottosuhde. En uskoisi, että suosikkibloggaajani kehuisi tuotteen maasta taivaisiin, mikäli hän ei siitä olisi pitänyt. Ehkä positiivinen kuvani kaikista isoista bloggaajista on pelkkää harhakuvaa ja he todella juoksevatkin vain rahan perässä (tuskin), mutta siitä huolimatta, luottaisin heidän sanaansa enemmän kuin merkin omaan mainokseen. Täten blogiyhteistyöt voivat etenkin nuoria kuluttajia tavoitettaessa, olla todella tehokkaampia kuin perinteiset mediat. Siitä huolimatta bloggaajien oletetaan työskentelevän ilmaiseksi, vaikka eiväthän he mitään oikeaa työtä teekään, vaan kirjoittelevat vaan vähän internettiin.

Voiko bloggaaminen sinusta olla työtä? 

Ps. Multa ilmestyy ensiviikolla Q&A -postaus, ja kysymyksiä voitte esittää täällä!