Kehonkuva ja itseluottamus

shirt - Jack Wills / trousers - J.Crew / bag - Louis Vuitton / shoes - Michael Kors

Olen jo pitempään tahtonut kirjoittaa itseluottamuksesta ja kehonkuvasta. Alkuperäinen  teksti oli hyvin positiivinen ja keskittyi itseluottamuksen löytämiseen. Itseluottamus on kuitenkin ailahteleva ominaisuus, eikä se ole mitenkään pysyvä tai stabiili. Toisinaan itseluottamuksen voi kadottaa ja toisinaan taas löytää. Tällä hetkellä oma itseluottamukseni kulkee vuoristorataa. Aloitettuani jälleen bloggaamaan, on omaa kehoa tullut katsottua tietokoneen ruudulta tarkemmin kuin pitkään aikaan. Toisinaan ajattelen, että enhän minä nyt tuollaista kuvaa voi blogiin pistää tai tuollaista asua käyttää, kun minähän näytän siinä lihavalta. Toisaalta ajattelen, että mitäs sitten? Mitäs sitten jos joku tuntematon pitää minua lihavan näköisenä? Miksi sillä olisi mitään merkitystä minulle?

Minua on usein elämäni aikana kehuttu itseluottamuksestani, mutta totuus on, ettei sitä aina löydy.  Yleensä paras tapa minulle vahvistaa itseluotttamustani, on tehdä jotain, mihin itseluottamukseni ei tunnu riittävän. Yhtäkkiä huomaankin, että kaikki on ihan okei ja maailma ei olekaan lakannut olemasta. Pukeudun usein vaatteisiin, jotka saavat minut tuntemaan oloni hiukan epävarmaksi, mutta "fake it till you make it" esitän olevani itsevarma. Yleensä juurikin näistä epävarmimmista asuista olenkin saanut kaikista eniten positiivista palautetta ja sitä myötä lisää ja lisää sitä todellista itseluottamusta. En esimerkiksi vielä muutama vuosi sitten olisi koskaan tahtonut käyttää ihonmyötäisiä mekkoja, sillä nehän saavat minut näyttämään lihavalta ja tursuavalta mursulta. Nykyään vetäessäni kotelomekon ylleni, koen oloni aivan yhtä itsevarmaksi kuin Jack Willssin kesämekoissa. Jos joku kokee sen rumaksi tai isokokoisuuteni on jokin suuri ongelma niin se on katsojan silmässä - kuten kauneuskin. Olen aina uskonut, että tärkeintä ei ole se miltä näyttää, vaan se miltä itsestä tuntuu. Tärkeintä ei ole se mitä numeroa vaaka näyttää tai minkä kokoiset housut vetää jalkaansa, vaan se että päästää irti niistä numeroista ja nauttii elämästä juuri sen kokoisena kuin on. Mielestäni itseluottamus on tyylikkäintä mitä ihmiseltä voi löytyä ja mitä vaan päälleen pistää. Kunhan vaatteensa pukee itseluottamuksen kanssa, voi olla varma täyden kympin asusta. 

Ihannevartalo on muuttunut vuosisatojen saatossa, mutta tietyn vartalotyypin ihannointi ei ehkä koskaan ole ollut suurempi ongelma kuin 2000-luvulla, kun meitä ympäröivä maailma on täynnä kuvia ja mainoksia ja lehtiä ja videoita ja lisää ja lisää kuvia ja kehoja. Suurin osa näistä mainoksissa tai muotimaailmassa esiintyvistä henkilöistä ovat kuitenkin pitkiä ja laihoja. Miltä tuntuu katsoa niitä kuvia, kun itse ei ole kumpaakaan? En ollut oikeastaan itsekään sisäistänyt, kuinka tärkeää on esittää erilaisia kroppia sosiaalisessa mediassa, ennen kuin Abercrombie&Fitchin uutiskirje kilahti sähköpostiini. Katsoin suu ammollaan kurvikasta mallia - joka näytti samalta kuin minä. Harmikseni tämä on ollut ainoa kerta kuin olen kyseisen merkin nähnyt kurvikasta mallia käyttävän, mutta se toimi silmiä avaavansa kuvana. Samanaikaisesti Zara julkaisi uuden "love your curves" kampanjansa. Sama Zara jonka housuihin olen viimeksi pystynyt änkemään itseni yläasteella - enkä silloinkaan suurella menestyksellä. En usko Zaran tahtovan minun rakastavan kurvejani, ennen kuin kauppa valmistaa housuja ja jakkuja, joihin minun lantioni ja minun hartiani mahtuvat. Jos kuitenkin voin itse rohkaista ketään pukeutumaan tahtonsa mukaisesti ja rakastamaan kurvejaan blogiani kirjoittamalla, niin se olisi minusta mahtavaa. Niinpä aion julkaista kaikki asukuvani sellaisina kuin ne ovat, näyttäisinpä minkä kokoiselta tahansa.