A-Ö lemppari tv-sarjat

Blogeissa on viimeaikoina näkynyt jonkin verran "elämäni aakkoset" tai "harrastuksen x aakkoset" tyylisiä postauksia, mutta tämä idea on pyörinyt mielessäni jo oikeastaan kesästä saakka, kun kirjottelin sen hetken katsotuimmista sarjoista. Postaukseen löydätte täältä. Mieleeni muistui tuolloin vuosia vanha  Fleur de Forcen kehittelemä Youtube-tagi A-Z of Beuty, josta ajattelin tehdä TV-sarja version. Olen vaan niin huono kertomaan lemppareistani sutjakkaasti ja sujuvasti, että päätin nyt jälkikäteen jakaa tämän neljään osaan, jottei postaukset ihan kolmen kilometrin mittaisiksi kasvaisi. Tästä siis sopivasti katsottavaa pimeneviin iltoihin!

 A 

Agatha Christie's Marple

Agatha Christien Neiti Marple on varmasti monelle ennestään tuttu hahmo. Suosikki adaptioni vanhan neidin seikkailuista on kuitenkin ITV:n tuottama sarja. Sarjassa on kuusi tuotantokautta ja jaksoja yhteensä 23. Viimeinen kausi on kolmiosainen, vaikka aiemmissa kausissa jaksoja oli aina neljä. Pituudeltaan jaksot ovat monille dekkareille tyypillisesti 90 minuuttia pitkiä, eli ne ovat niin sanottuja TV-elokuvia. Ensimmäiset kolme tuotantokautta päähenkilöä esitti Geraldine McEwan ja hänen jälkeensä rooliin astui Julia McKenzie. Alkuun tämä näyttelijänvaihdos tuntui pahalta iskulta itselleni, mutta sittemmin on siihen tullut totuttua. McEwan tulee aina olemaan minulle se aito ja oikea Neiti Marple, mutta McKenzie sopii rooliin myös hyvin. Sarjan kuusi ensimmäistä jaksoa ovat adaptioita Christien Marplesta kertovista kirjoista ja loput tarinat syntyivät niin Marplesta kertovista tarinoista, kuin Christien muista töistä. Neiti Marple on hahmona lämminhenkinen ja hyväntuulinen englantilainen vanhempi neiti, josta kukaan ei koskaan uskoisi pahaa. Pehmeän kuorensa alla Marple on kuitenkin erittäin tarkkasilmäinen ja selvittää niin murhat kuin varkaudet. Kyseessä on aika pehmeä dekkarisarja, eikä niinkään nopeatempoinen trilleri. Christien Poirot sarjaan verrattuna ovat Marplet minusta hiukan kepeämpiä ja lämminhenkisempiä.

Katso myös: Arne Dahl

 B 

Bron / Broen

Bron eli suomalaisittain Silta on ruotsalaista ja tanskalaista yhteistyötä. Tällä kertaa luvassa ei ole Marplen idyllisiä englantilaisia pikkukyliä, vaan harmaata ja tiivistahtista skandi-trilleriä. Enempää sarjaa spoilaamatta lähtee se käyntiin, kun Kööpenhaminaa ja Malmöta yhdistävältä Juutinrauman sillalta löytyy kahteen osaan leikattu ruumis. Ruumis on aseteltu aivan rajaviivalle, jolloin toinen puoli on Ruotsissa ja toinen Tanskassa. Murhaaja käyttää mediaa saadakseen julkisuutta ja kutsuu itseään salanimellä totuusterroristiksi. Hän tahtoo kiinnittää ihmisten huomion yhteiskunnallisiin epäkohtiin, kuten lapsityövoimaan ja eriarvoistumiseen. Tästä lähtee liikkeelle rikosten vyyhti, jota Malmön ja Kööpenhaminan poliisivoimat joutuvat yhdessä selvittämään. Sarjan johtava päähenkilö on ruotsalainen rikostutkija Saga Norén, jolla on jonkinasteinen autistinen häiriö tai Aspergerin oireyhtymä. Norén on erittäin omistautunut työlleen, mutta hänen sosiaaliset taitonsa ovat heikot. Norénin hahmo tuo sarjaan lisää kiinnostavia sävyjä sekä tarjoilee toisinaan myös hiukan huumoria muutoin aika synkkään sarjaan. Sillasta on tällä hetkellä ilmestynyt kolme tuotantokautta. Sarjan päättävä neljästuotantokausi alkaa televisiossa taas 1.tammikuuta 2018. Sarjan ensimmäinen tuotantokausi oli mahtava ja ihanan erilainen. Arvasin oikeastaan murhaajan aika ajoissa, mutta se ei katselukokemusta heikentänyt. Toinen kausi oli hyvä, mutta ensimmäinen kausi oli ollut niin uusi ja fresh, ettei toinen kausi ihan sen tasolle noussut. Kolmas kausi sen sijaan oli mielestäni sarjan paras, joten innolla odotan mitä viimeinen kausi tuo tullessaan! Sarjan menestyksestä kertoo sekin, että siitä on tehty myös jenkkiläinen USA:n ja Meksikon välille sijoittuva versio, Britannian ja Ranskan väliseen tunneliin sijoittuva versio ja suunnitteilla on ilmeisesti Venäläinenkin adaptio, joka sijottuisi Venäjän ja Viron rajalle. 

Katso myös: Broadchurch, Bletchley Park

 C 

Call the Midwife

Hakekaa kätilö on BBC:n tuottama 1950 ja 1960-lukujen vaihteeseen sijoittuva draamasarja. Sarjassa seurataan kätilöitä, jotka asuvat Nonnatus-luostarissa köyhällä Poplarin alueella itäisessä Lontoossa. Alkunsa sarja saa kun juuri kätilöksi valmistunut Jenny Lee saapuu Poplariin ja Nonnatus Houseen. Tosiasiassahan sarja perustuu Jennifer Worthin (synt. Jennifer Lee) muistelmiin. Muistelmat nousivat Britanniassa bestsellereiksi ja 2012 niitä seurannut sarjakin nousi BBC:n menestyneimmäksi uudeksi sarjaksi sitten vuoden 2001. Jaksoissa seurataan tiiviisti luostarissa asuvien kätilöiden työtä sekä yksityiselämää. Sarjassa yhdistyy sopivasti lämminhenkinen periodidraama sekä yhteiskunnalliset teemat, kuten paikalliset yhteisöt, köyhyys, keskenmenot, prostituutio ja muut vastaavat. Monet jaksot ovat kyllä aikamoisia tunnelatauksia kaikkine teemoineen, syntymisineen ja kuolemisineen. Kiitän välillä sarjaa katsoessani onneani siitä, etten itse elä sarjan raskasta arkea. Joskus historiaan sijoittuvat sarjat ovat aina niin onnellisia ja kukkaisia, ettei niitä kaikkia ongelmia tule edes ajatelleeksi. Call the Midwife kuitenkin rakentaa minusta ihanan realistisen kuvan sodanjälkeisestä köyhän alueen yhteisöstä ja sarja tuntuu todellisemmalta kuin monet muut vastaavat. Ehkä se johtuukin siitä, että sen hahmot ovat pitkälti todellisia ja perustuvat niihin ihan oikeisiin ja aitoihin päiväkirjoihin ajalta. 

Katso myös: The Crown

 D 

Downton Abbey

Ah, niin upea Downton Abbey. Downton Abbey saa alkunsa 15.04.1912 kun uutinen Titanicin uppoamisesta leviää. Sarjassa Downton Abbey on Yorkshiressä sijaitseva kartano tiloineen, jota asuttaa Crawleyn perhe. Perheen kolmesta lapsesta yksikään ei kuitenkaan ole poika ja suvun oletettu perijä Patrick Crawley hukkui Titanicilla. Lainsäädännöllisistä syistä kukaan tytöistä ei voi periä, joten koko heidän omaisuutensa on menossa kaukaiselle sukulaiselle Matthew Crawleylle. Tämä asetelma antaa alkunsa mitä kiinnostavimmille suhdekiemuroille sekä juonittelulle. Juonittelua ja muita kiemuroita seurataan niin yläkerrassa perheen kesken kuin alakerrassa palvelijoiden välillä. Downton Abbey sijoittuu mielestäni yhteen modernin historian kiinnostavimmista ajanjaksoista, sillä niin paljon muuttuu lyhyessä ajassa. Sarjan kuuden kauden aikana näemme kuinka maailma ajautuu sotaan, vanhat Crawley-perheen kaltaiset suvut menettävät valtansa, naiset alkavat hitaasti mutta varmasti hakemaan paikkaansa yhteiskunnassa ja elämä siirtyy suurista taloista tehtaisiin ja maaseudulta kaupunkiin. Jos saisin katsoa lopun elämääni vain yhtä tv-sarjaa, olisi se varmasti Downton Abbey. Se on ainoita sarjoja, joka pystyy kannattelemaan yli kymmentä tärkeää henkilöä omine tarinoineen. Downtonin olen katsonut läpi varmasti yli kymmenen kertaa, osaan suurimman osan vuorosanoista jo ulkoa ja QuizUp pelissä olen Suomen kaikkienaikojen paras pelaaja (tasoni on 73!) ja kansainvälisessä listauksessa olen top 200 pelaajan joukossa. Tämän sarjan fanitukseen on siis muutama tunti uponnut ja kahteen näyttelijäänkin olen Lontoossa törmännyt!

 E 

Emma

Okei, Emma ei sinänsä ole ihan TV-sarja TV-sarja, mutta muita E:llä alkavia sarjoja en keksinyt ja Emma on mun ihan lemppari. Nyt puhutaan siis vuoden 2009 Emmasta, joka on neliosainen adaptio Jane Austenin samannimiseen kirjaan. Tarinan keskiössä on siis Emma Woodhouse niminen tyttö. Emma on nuorempi kahdesta sisaresta, joista vanhempi on jo mennyt naimisiin ja muuttanut Lontooseen. Heidän äitinsä kuoli Emman ollessa pieni lapsi, eikä hänen isänsä koskaan oikein toipunut siitä. Isä on usein hyvin hermostunut, eikä tahdo päästää Emmaa pois läheltään. Emman kasvatti hänen kotiopettajattarensa, josta tosin tuli Emmalle enemmänkin kuin toinen sisko. Tarinan alkaessa Emma on kuitenkin jo kasvanut ja Miss Taylor on menossa naimisiin. Kyseessä on siis klassinen kasvutarina, kun snobimaisen teinin on aika varttua aikaiseksi. Kirja toki kertoo tarinan paljon paremmin, mutta kyseessä on silti yksi suosikki adaptioitani. Romola Garai ja Jonny Lee Miller sopivat erinomaisesti Emman ja Mr. Knightleyn rooleihin. Sarja on esteettisesti kaunista katsottavaa ja sen musiikki on myös kaunista korville. Mielestäni kyseessä on hiukan modernimpi ja kevyempi adaptio, kuin esimerkiksi alla oleva vuoden 1995 Ylpeys ja Ennakkoluulo. 

Oliko teidän lemppareita näissä ekoissa aakkosissa? 

Vai löysittekö kenties uutta katsottavaa syksyksi?