Sillä tärkeintähän on aina laihuus

Kirjottelin kesällä blogiini itseluottamuksesta ja kehonkuvasta. Teksti nousi heti luetuimmaksi postauksekseni ja putosi siltä paikalta vasta viime kuukauden aikana. Kyseessä on selvästi aihe, joka koskettaa ja herättää ajatuksia monissa. Miksi kehonkuva on monille meistä niin ongelmallinen? Edellisessä postauksessani totesin median piirittävän meitä kuvilla ja teksteillä, jotka esittelevät "ideaali kehoja". Juuri törmäsin iltapäivälehteen, jonka kannessa muistutettiin pikkujoulukauden lähestymisestä. Kivojen reseptien tai ohjelmanumeroiden sijaan mainostettiinkin pikadieettejä, jotta näyttäisit varmasti laihimmiltasi näissä iltamissa. Sehän onkin pikkujoulujen ja muiden tapahtumien tärkein osuus. Tärkeintä on näyttää hyvältä, eikä vaikka pitää hauskaa. Aion ehdottomasti paastota kuusi viikkoa kahden tunnin sosialisoitumisen tähden. Eiväthän ystävänikään tahdo nähdä minua persoonallisuuteni tähden, vaan ainoastaan nähdäkseen onnistuinko pikadieetissäni laihduttamaan kuusi vai kymmenen kiloa. Sitten voin sopivasti syödä itseni ähkyyn pyhien aikana. Kuusi tai kymmenen kiloa palaavat nopeammin kuin katosivat. Sitten taas tammikuun toisena tai kolmantena päivänä on hyvä aika hankkia se salisopimus, jota ei ehkä kuitenkaan käytä. 

Toisinaan kehopositiivisuutta kannattavia ihmisiä syytetään epäterveellisten elämäntapojen tai sairaalloisen lihavuuden kannattamisesta. Lihavuudella on toki terveydellisiä haittoja. Mielestäni mielenterveys menee tässä kohti muun terveyden edelle. Itsellänikin on aina toisinaan niitä jaksoja, kun tosiaan toivoisin olevani muutamaa kokoa pienempi. Näinä jaksoina olen yleensä hyvin onneton ja stressaantunut kaiken aikaa. Saatan ihmetellä turhautunutta oloani ja mietin, miksi ollenkaan niin onneton. Sitten muistan taas toivovani olevani laihempi. Yksikään tällainen kausi ei ole saanut painoani mihinkään katoamaan, mutta onnellisuuteni se on kyllä kadottanut. Kuuntelin Jenny Lehtisen paneelia I Love Me -messuilla ja satuin juuri kuulemaan myös pätkän hänen puhuessaan Yleisradiossa. Molemmissa oli puhtta jojo-laihduttamisesta ja kehonkuvasta. Yleensä nopea laihduttaminen johtaa vain nopeaan lihoamiseen ja huonompaan itseluottamukseen. Sen sijaan parempana vaihtoehtona näen sen oman kehon hyväksymisen sellaisena kuin se on ja laihduttamisen lopettamisen. Terveellisten elämäntapojen pitkäaikainen noudattaminen ilman laihduttamisen stressiä johtaa varmasti parempiin tuloksiin. Lehtinen kertoi oikeiden elämäntapamuutosten vievän vuosia, eli kyse ei ole muutoksesta joka tehdään parissa viikossa tai edes parissa kuukaudessa. Turha oman kehon piinaaminen tai oman painonsa kauhisteleminen ei kanna mihinkään. Tällaisia asioita tärkeämpiä ovat minusta elämästään nauttiminen ja terveelliset elämäntavat. Eikä niitä tarvitse ylisuorittaa vaan omaksuu niitä sillä tahdilla ja sellaisissa määrissä kun on itselleen hyvä. En itsekään ole tässä mikään malliesimerkki. Mutta en jaksa enää vihata itseäni sen takia, jos toisinaan tulee syötyä roskaruokaa vähän useammin, eikä hetkeen ole salille kerennyt. 

Vielä yksi asia mieltäni painaa, vaikka tämä onkin jo hiukan uutta aihetta. Mutta sitten kun ne pikkujoulut tai ihan tavallinen maanantai koittaa niin kannattaa muistaa se "omaa kehoa imarteleva pukeutuminen".  Vai kannattaako? Tämä on mielestäni niin kinkkinen juttu. Lehdet ja blogit ovat täynnä vinkkejä miten pukeutua millaisellekin vartalolle. Mielessäni pyörii kuitenkin aina sama kysymys: miksi? Minkä takia tämän vartalotyypin pitäisi pukeutua näin? Miksi esimerkiksi minun pitäisi suosia tämän kaltaisia asuja, joissa yläosassa on printtiä ja alaosassa ei? Kyllä, näiden ohjeiden on tarkoitus saada sinut näyttämään sopusuhtaisemmalta, mutta jälleen kysyn: miksi? Olen blogeista myös lukenut kuinka oman vartalonsa mukainen pukeutuminen kannattaa sen takia, että silloin näyttää siistiltä tai että se tuo itseluottamusta. Tuoko se? Älkää ymmärtäkö minua väärin, ymmärrän sen perusidean. Tietynlainen pukeutuminen korostaa tyypillisesti ajatellen "parhaita" puoliasi ja voi saada vartalosi näyttämään sopusuhtaisemmalta. Monen mielestä tämä näyttää hyvältä ja heidän itsetuntonsa kohoaa. Itse en kuitenkaan ole koskaan juuri pukeutumisen säännöistä tai malleista piitannut. En siis myöskään usko tällaisiin jokaiselle vartalotyypille sidottuihin sääntöihin tai malleihin. Se ei myöskään juuri vaikuta ainakaan omaan itseluottamukseeni, vaan itseluottamukseni on korkeimmillaan kun pidän vaatteistani. En välitä siitä tekevätkö ne minusta laihemman vai lihavamman näköisen, kunhan olen vain minä ja vaatteeni ovat mielestäni kauniita. Tämän postauksen kuvat otettiin samana päivänä kuin myös Ruutumekko ja baskeri -postauksen kuvat. Siitä huolimatta näytän mielestäni tässä postauksessa hoikemmalta kuin tuossa toisessa. Tuo toinen asu oli kuitenkin vielä enempi "minä" kuin tämä, sillä tämä tuntui mielestäni hiukan yksitoikkoiselta. Oloni oli siis itsevarmempi tuossa vähempi imartelevassa asussa. Itseluottamus on kuitenkin jokaisen asun tärkein elementti. Jos vartalotyyppisi mukaan pukeutuminen kohottaa itseluottamustasi, niin tee niin vapaasti. Jos kuitenkin viihdyt aivan erityyppisissä vaatteissa, niin uskalla pukeutua niihin. Suurin pelkoni näitä pukeutumisneuvoja lukiessani on se, ettei joku uskaltaisi rikkoa näitä sääntöjä. Niitä kuitenkin saa ja tulee rikkoa. Pukeutumisessa on nimittäin yksi ja ainoa sääntö: pukeudu siihen mistä pidät, äläkä unohda itseluottamustasi.