Blazer - Monki I Jumper - Jack Wills I Polo neck - French Connection I Trousers - COS I Hat - Honestly no idea I Bee necklace - Topshop I Middle necklace - Accessories  I Gold plate necklace - COS I Handbag - Mulberry I Shoes - Dr. Martens

Koska mikään ei ole parempaa kuin valittaminen, niin olen valittanut tästä kylmyydestä jo parin viikon ajan. Ihan vaan koska tahtoisin jo kaivaa esiin mun kaikki keväiset vaatteet ja kirkkaat värit, sillä oon kyllästynyt tähän talven tummaan värimaailmaan. Tää käy kyllä mulla aina, niin että kesän lopulla odottelen jo pääseväni käyttämään villapaitoja ja tummia sävyjä ja talven lopulla taas toisinpäin. Mä vannon, että tämä on mun viimeinen talvisävyinen asu. Ainakin toivottavasti.

Multa usein kysytään miten saan inspiraatiota tai ideoita asuihini. Se voi löytyä mistä tahansa, mutta aika usein vaan mielessäni luon erilaisia asukokonaisuuksia ja sitten lähden kokeilemaan niitä. Toisinaan ne toimivat juuri sellaisina kuin ne kuvittelin ja toisinaan eivät niin hyvin. Tätä asua voi käyttää esimerkkinä siitä, kuinka paljon asu voikaan muuttua siitä alkuperäisestä ideasta. Tämän asun piti alunperin olla aika erilainen ja oikeastaan ainoa elementti joka pysyi asussa koko prosessin ajan, olivat nuo housut. Tahtoisin kovasti käyttää hameita, mutta ulkona oli -17 astetta, joten housut olivat pakolliset.

Alkuperäisessä asussa olivat siis nämä housut, sama poolopaita mutta mustana, tämä Jack Willsin valkoinen t-paita, sekä mun uusi Topshopin ruudullinen jakku. Jokin siinä asussa vaan mättäsi ja paitojen välillä oli liian suuri kontrasti. Mulla on tosiaan tämä French Connectionin poolopaita kahdessa värissä, joten vaihdoin mustan tähän khakinvihreään. T-paidan valkoinen kuitenkin loisti yhä liikaa mun silmiini, joten se piti vaihtaa. Kokeilin ensiksi tähän yhtä Abercrombien collegea, joka oli hyvin samanlainen sävyltään kuin tämä valitsemani villapaita. Siinä kuitenkin tapahtui vaan liikaa, joten valitsin tämän yksinkertaisen villapaidan, joka oli kuitenkin hyvin samanvärinen. Kun valkoinen paita vaihtui viininpunaiseen, niin siitä Topshopin jakusta tuli vaan liian vaaleansävyinen muun asun kanssa. Meinasin jättää kolmannen kerroksen kokonaan pois asusta, mutta päätin vielä kokeilla tätä Monkin jakkua. Mun suuri ongelma on se, että jos mulla on housut jalassa, niin koen näyttäväni mieheltä. Vaikka näin ei varmasti ole, niin koen itseni todella maskuliiniseksi, enkä tykkää siitä, sillä siitä tyylissäni ei ole kyse. Nyt mulla kuitenkin oli jo housut jalassa, joten ajattelin, että jätetään tähän asuun nyt tuo jakkukin, jotta saadaan täysi pappalookki aikaiseksi. 

Sitten kun näin asun väreiksi valikoituneen vihreän ja viininpunaisen, niin mieleeni muistui tämä vuosia vanha skottilainen lakki. Huvittavaa kyllä, tämä hattu toi minulle lapsena aina mieleen Tuutikin ja Astrid Lindgrenin Marikin. Kummankaan hattu ei edes ollut ruudullinen, vaan niissä oli etäisesti saman tyyppinen muoto ja hatuissa oli tupsut. Päätin sitten lisätä tämän hatun osaksi asua, tuodakseni asuun vähän lisää printtiä ja kiinnostavuutta. Koska hatun ja jakun ruutuja lukuunottamatta asussa ei ollut kummemmin kuviointia tai suuria värivaihteluita, niin tahdoin siihen vähän lisää asusteita. Siispä laitoin kaulaani nämä kolme kultaista ketjua, joita aina kovasti yritän kerrostella, mutta unohdan lopulta niiden käyttämisen täysin. Mä niin tykkään sellaisesta tyylistä, jossa pieniä ja siroja kaulakoruja yhdistellään keskenään, mutta olen yksinkertaisesti niin huono siinä. Sitäpaitsi multa löytyy todella huonosti tuollaisia pienempiä kaulakoruja, sillä ensinnäkin kaulakoruja käytän vähän harvemmin kuin esimerkiksi korviksia ja lisäksi tykkään, että koruni ovat tyypillisesti vähän näyttävämpiä. Kaulakoruja yhdisteltäessä taas on yleensä parempi mitä yksinkertaisempia ne ovat ja yksinkertaisuus ei yleisesti ole se mun juttu, joten niitä kaikista yksinkertaisimpia tulee harvoin ostettua. Aina välillä olen yrittänyt petrata tässä, mutta toistaiseksi en ole onnistunut. Jotenkin mun vaatteissakin on tyypillisesti joko liikaa printtiä tai vääränlainen kaulus.

Tällainen asu saatiin tosiaan tällä kertaa aikaiseksi, ja vaikka tähän syksyyn ja talveen onkin mahtunut monia kivoja asuja, niin eiköhän toivota talven olevan jo ohi?

Oliko pappa-asu teidän mieleenne? 

Entä nautitteko te vielä talvesta, vai olisitteko tekin jo valmiita keväisiin päiviin?

Luitko jo nämä? Tuulisen päivän asua Lontoosta, Talvipäivän arkiasu

A-Ö Lemppari tv-sarjat osa 4

Mun blogissa on esitelty mun lemppari tv-sarjoja nyt jo A:asta S:sään, mutta nyt on tullut viimeisen osan vuoro. Yritin kaikkeni keksiäkseni näihin viimeisiin kirjaimiin sarjoja, mutta en keksinyt yhtäkään Ö:öllä tai Å:ålla alkavaa sarjaa, joten muutaman kirjaimen kohdalla oli pakko luovuttaa. Jos te tiedätte mitään näillä tyhjäksi jääneillä kirjaimilla alkavia sarjoja, niin kertokaa! Tahtoisin ihan vaan tietää onko sellaisia ylipäätänsä olemassa. Jos et ole aiempia osia aakkosista lukenut, niin ne löydät klikkaamalla numeroista: 1, 2, 3.

 T 

The Hour

Okei, tässä kohtaan huijasin myös hiukan. Oikeasti tuota "the" artikkelia ei pitäisi ottaa huomioon ja tämän pitäisi olla H-kirjaimessa. Sarjan nimeä ei mielestäni käännetty kun se YLE:llä pyöri, mutta jos se käännettäisiin, niin sarjan nimi olisi Tunti. Tämä mielestäni oikeuttaa sen käytön T-kirjaimen alla. The Hour on fiktiivinen tv-ohjelma The Hour nimisen tv-ohjelman tekemisestä. Sarja sijoittuu 50-luvulle, ja sen ensimmäinen tuotantokausi tarkemmin sanoen vuoteen 1956 ja Suezin kriisiin. The Hour on BBC:n uusi uutisten jälkeen esitettävä ajankohtaisohjelma, jota tuottaa Isobel (Bel) Rowley. Bel on kunnianhimoinen nuori nainen, joka yrittää luoda uraa itselleen miesten hallitsemassa uramaailmassa.  Ohjelman kasvoina toimii puolestaan hurmaana Hector Madden, jolle Belin paras ystävä Freddie Lyon kantaa kaunaa niin Freddien toivoman työpaikan viemisestä sekä Belin huomion hurmaamisesta. Freddie on erittäin erikoinen persoona, joka nykypäivän Suomessa olisi varmasti Kallio hipsteri. Hän on kuitenkin todelliset aivot  ohjelman takana ja Freddie osaa aina työntää nenänsä sinne minne se ei kuulu ja kysyä oikeat kysymykset. Ohjelmassa eletään tosiaan Suzin kriisin ja kylmän sodan aikaa, jolloin poliittista sisältöä valvottiin tarkasti. The Hourin tekijät saavat käyttää mielikuvitustaan saadakseen raportoitua kansalle todellisista poliittisista tapahtumista, joista BBC ja hallitus kieltävät ohjelmaa puhumasta. Joku BBC:llä on myös vakooja ja yrittää rekrytoida uusia vakoojia. The Hour on sopivasti täynnä historiaa, politiikkaa, jännitystä sekä tietenkin sitä ihmissuhdedraamaa. The Hour on ehdottomasti yksi mun niitä aivan lemppari tv-sarjoja, mutta sitä tuotettiin vain kaksi tuotantokautta. Sarjan toinen kausi ei saanut tarpeeksi katseluja BBC:n prime time tv-ohjelmaksi, joten sen kolmas kausi peruttiin. Mielestäni olisi ollut parempi tehdä kolmas kausi vaikka pienemmällä budjetilla ja esittää se eri aikaan, sillä sarjan suhdedraama jää pahasti kesken toisen kauden viimeisessä jaksossa. Tätä sarjaa voi olla vähän hankalampi mistään löytää, mutta YLE:ltä se aikoinaan ilmestyi. Jos tähän jossain törmäätte, niin ehdottomasti katsomisen arvoinen! Siinä on mukana myös mun lempparit Romola Garai ja Ben Whishaw sekä muita isoja brittinimiä.

Katso myös: Tennison

 U 

Uusi Sherlock

Sherlock Holmes on meille kaikille varmasti tuttu hahmo, eikä tämä uusi 2000-luvulle sijoittuva sarjakaan ole monelle vieraaksi jäänyt. En voi uskoa, että tämäkin sarja on pyörinyt jo vuodesta 2010 alkaen. Silloin kun sarja ilmestyi, niin se oli jotain aivan uutta. Tuolloin elettiin murrosaikaa tekniikan käytössä, silloin esimerkiksi ilmestyi iPhone 4, joka oli ensimmäinen oma älypuhelimeni ja varmaan ensimmäinen älypuhelin jonka olin ylipäätänsä nähnyt. Sherlock muistuttaa mua aina tuosta "uuden ajan alusta" sillä sarjassa hyödynnettiin uutta teknologiaa aivan uudella tavalla. Tekstiviestit ja sähköpostit pompahtivat tekstinä ruudulle. Rikosten selvittämiseen käytettiin puhelimia, internettiä, gps:sää. Myös Sherlockin ja Watsonin juostessa Lontoon kaduilla perinteisen katukuvan sijaan heidän kulkunsa merkittiin pisteellä kartassa, kuin kännykän mapsissa. Sherlockin ajatuksia kuvattiin ruudulle pompahtavina sanoina monologin sijaan ja tämä kaikki oli vain jotain niin uutta. Sarjan ensimmäisten kausien katsominen saa mut aina tuntemaan suurta nostalgiaa tuota aikaa kohtaan. Sarjasta on tällä hetkellä ilmestynyt 4 tuotantokautta, joista jokaisella on kolme 1,5 tuntia kestävää jaksoa ja lisäksi sarjaan on tehty yksi joulujakso. Sarjan rikokset ja juonenkäänteet monimutkaistuvat kausien myötä ja vaikka sarjan toistaiseksi viimeisin jakso olikin aika mind blowing, niin toisaalta kaipaan niitä "yksinkertaisia" aikoja ykkös- ja kakkoskausilta. Mielestäni sarjan kulta-aikaa oli ehkä toinen tuotantokausi ja samaa olen kuullut muualtakin. Kiinnostavaa siis nähdä, miten sarja tästä mahdollisesti kehittyy, mikäli siihen tehdään vielä lisää jaksoja.

 V 

Victoria

Odottelen tällä hetkellä kuun lopulla alkavaa Victoria sarjan toista tuotantokautta. Sarjan ensimmäinen kausi oli kauniisti toteutettu laadukas draamasarja, mutta Victoriasta lukeneena ja esimerkiksi The Young Victoria elokuvan nähneenä ensimmäinen tuotantokausi ei tuonut mukanaan kamalasti uusia käänteitä. Alakerran juonenkäänteet olivat toki uusia, mutta pääfokus sarjassa on kuitenkin itse kuningatar Victoriassa. Mikäli Victoria on teille tuntematon, niin Victoriasta tuli kuningatar 18-vuotiaana ja hän hallitsi Britanniaa vuosina 1876-1901. Tästä ajasta puhutaan Victoriaanisena aikana sillä hänen hallitsemisaikansa kesti pidempään kuin yhdenkään häntä edeltäneen brittiläisen monarkin. Kuningatar Victoriaa kutsutaan myös Euroopan isoäidiksi, sillä hänen yhdeksän lastansa menivät naimisiin eri maiden hallitsijoiden kanssa ja lähestulkoon kaikki Euroopan kuninkaalliset ovat jotain kautta sukua Victorialle. Esimerkiksi Ruotsin, Tanskan ja Norjan hallitsijat ovat kaikki hänen jälkeläisiään. Ensimmäisen maailmansodan aikana hallinneet Venäjän Tsaari Nicholas II, Britannian George V ja Saksan Kaiser Wilhelm II olivat kaikki Victorian lapsenlapsia.  Kyseessä on siis erittäin mielenkiintoinen ja merkittävä monarkki niin Britannian kuin koko Euroopan historiassa. Tv-sarja kertoo siis kuningatar Victorian elämästä ja ensimmäinen kausi kestää hänen valtaannoususta ensimmäisen lapsen syntymään. Victoria ei ole ehkä aivan yhtä dramaattinen kuin esimerkiksi Netflixin The Crown, mutta se luo laadukkaan kuvan ajasta ja kuningatar Victorian elämästä. Tämä on sarja kaikille laadukasta pukudraamaa arvostaville. Pääroolia näyttelee aina yhtä ihana Jenna Coleman.

 W 

Wallander

Wallander on ehdottomasti Ruotsalaisen dekkarikirjallisuuden ja nordic noir genren klassikoita. Kyseessä on tv-elokuvasarja ja vastaavasti Sherlockin sekä Marplen tapaan jaksot ovat 1,5 tuntia ja ovat pääasiassa irrallisia toisistaan, vaikka poliisit ovat jaksosta toiseen samat. Juonellisesti Wallanderista ei voi kauheasti kertoa, sillä tarinat ovat hyvin erillisiä. Wallander edustaa kalssista nordic noiria, mutta ei ole kuitenkaan yhtä synkkä  kuin esimerkiksi Silta. Jaksoja/elokuvia katsoessa ei haittaa, vaikkei niitä katsoisi järjestyksessä, enkä itsekään ole aivan kaikkia nähnyt. Wallanderin tapahtumat sijoittuvat Ystadiin, joka on Skånessa eli eteläisessä Ruotsissa sijaitseva kunta. Päähenkilönä tarinoissa toimii Kurt Wallander, joka on keski-ikäinen rikoskomissaario. Tyypillisen rikossarjan poliisin tapaan Wallander ei pidä kovin hyvää huolta terveydestään, hänellä on perheongelmia ja hän pitää oopperasta. Tutkiessani sarjan taustoja, ilmeisesti sarjan ensimmäinen jakso perustuu suoraan kirjaan, mutta muut eivät. Sen sijaan muut jaksot perustuvat alkuperäisten kirjojen kirjoittaja Henning Mankellin novelleihin, joista käsikirjoittajat ovat luoneet käsikirjoituksen, jonka Mankell on vuorostaan hyväksynyt. Kyseisiä novelleja ei ole julkaistu, vaan ne ovat pelkästään sarjan tekijöiden käytettävissä. Wallander on tyypillinen pohjoismaiseen tapaan poliisin näkökulmasta kuvattu poliisisarja, joka kuuluu jokaisen nordic noir -genren fanin katsottavien listalle.

 Y 

Y Gwyll

Tämä outo nimi on kymriä eli Walesissa puhuttavaa kieltä. Englanniksi sarja kulkee nimellä Hinterland ja suomeksi Syrjäinen maa. Kyseessä on Walesiin sijoittuva poliisidraama, joka on kuvattu niin kymriksi kuin englanniksi puhuttuna. Sitä on maasta riippuen esitetty joko jommalla kummalla kielellä tai kaksikielisenä tv-sarjana. Netflixistä sarja löytyy englanniksi, mikä on vähän tylsää, sillä mielestäni olisi todella mielenkiintoista kuulla tuota kymriä puhuttavan tv:ssä. Alunperin tv-sarja on ilmeisesti jaettu 45 minuuttia kestäviin jaksoihin, jolloin samaa rikosta käsiteltiin kahdessa jaksossa. Netflix on kuitenkin yhdistänyt samaa rikosta käsittelevät jaksot aina yhteen, joten nämäkin ovat sen 1,5 tuntia pitkiä.Y Gwyll on mielestäni vähän kuin risteytys tyypillistä brittiläistä ja pohjoismaalaista rikosdraamaa. Tai ehkä sanoisin, että sarja on brittiläinen rikosdraama, joka on toteutettu kuin pohjoismaalainen draamasarja. Sarjassa on samanlaista melankoliaa, kuin esimerkiksi Sillassa tai Wallanderissa. Walesilainen maisema esittää suurta roolia sarjassa ja sitä kuvataan samankaltaisissa laajakuvissa kuin tyypillisiä pohjoismaalaisia maisemia. Rikospaikat ovat dramaattisia, toisinaan jopa taiteellisesti luotuja kokonaisuuksia. Musiikki on myöskin yksinkertaista, melankolista ja vähän Hannibalin mieleen tuovaa klassista kauhumusiikkia. Sarjan päähenkilö on rikosylikomisario Tom Mathias, jota näyttelee Richard Harrington. Harrington on ehkä surullisimman näköinen ihminen, jonka olen koskaan nähnyt, eikä häntä ikinä näe iloisissa rooleissa. Ei siis ihme, että myös hänen esittämä roolihahmonsa Mathias on melakoliaan taipuva, menneisyyttään pakeneva hahmo. Sarjan rikokset ovat luonteeltaan hyvinkin erilaisia ja jokaisessa jaksossa seurataan uutta rikosta. Mathiaksen yksityiselämä ja hahmokehitys kuitenkin jatkuu jaksosta toiseen ja kuljettaa tarinaa eteenpäin. Olen itse juuri aloittamassa kolmatta kautta ja tässä jaksossa on tullut muutamia viittauksia aiempiin kausiin, eli ilmeisesti jokin odotettua suurempi juonikuvio voi tulla tässä kolmannella kaudella vielä esiin. Jos pidät nordic noir tv-sarjoista, niin siinä tapauksessa pidät varmasti tästäkin.


Aika hyvin siis mielestäni onnistuin tässä A-Ö haasteessa jonka asetin itselleni! Käyttämättä jäi kirjaimet Q, X, Z, Å, Ä ja Ö. Keksittekös te jotain sarjoja jotka alkaa näillä kirjaimilla? X-kirjaimella alkaisi se The X-files, mutta sitä en olekaan katsonut. No mutta, aika monta kirjainta saatiin käytyä läpi, joten toivottavasti tykkäsitte tästä postaussarjasta! Jos teille tulee jotain vastaavia ideoita mieleen, niin niitä saa aina ehdottaa :)

Luitko jo nämä? Parhaat elokuvat tyttöjen iltaan, Video: Syksyn ja talven suosikit

Lontoosta ostetut asusteet

Postailin pari viikkoa sitten Lontoossa mukaan tarttuneista vaatteista ja vihjailinkin ostaneeni myös muutamia asusteita. Nyt päästäänkin siis kevään asusteiden kimppuun!

Ehkä coolein asuste, jota en tiennyt tarvitsevani elämässä, on vaaleanpunaiset asustelasit. Nämä eivät tosiaan suojaa auringolta, vaan muuttavat kaiken hiukan vaaleanpunaisemmaksi. Nyt voin siis todella katsella elämää ruusunpunaisten lasien takaa. Mulle tuli näistä ekana mieleen sekä Elton John että Barbie. Nämä ovat tosiaan Hot Futures liikkeestä, joka tosiaan vilahti jo tässä postauksessa. Liikkeessä oli myös toiset vaaleanpunaiset lasit, joissa oli vielä vaaleanpunaisia koristekiviä neliönmuotoisten lasien ympärillä. Ne olivat todelliset Elton John lasit ja vähän extrat jopa Shapaylle. Niitäkin hetken harkitsin, mutta päädyin sitten näihin "kasuaaleihin" laseihin. Mulla on jo pari visiota asuista joihin nämä voisi yhdistää, kunhan vaan kelit vähän tästä lämpenisivät ja voisin kaivaa keväisemmät vaatteet taas esille.

Toiset "erikoisemmat" lasit ovat nämä 60-luvun tyyliset valkoiset ja vaaleanpunaiset lasit. Vaaleanpunainen on aina ollut mun lempivärejä, mutta nyt se on löytänyt tiensä jo mun laseihin. Kirjoitin tosiaan erikoisemmat lainausmerkeissä, sillä Lontoossa erityisesti tietyntyylisissä indie ja hipster piireissä tällaiset lasit ovat aika suosittuja ja trendikkäitä. Esimerkiksi Rat Boyn keikalla vastaavia laseja vilahti useammat, mutta Suomessa en näihin laseihin ole vielä törmännyt. Noh, eiköhän ne viimeistään Flow-festareihin mennessä Suomeenkin rantaudu hahah. Nämä tosiaan löysin The Brick Lane Vintage Marketin yhdestä puodista, jolla oli suuret valikoimat erilaisia asuste- ja aurinkolaseja myynnissä. Nämä lasit tuli itseasiassa Lontoossa jo kuvattua, mutta koska lämpötilat siellä olivat tuolloin noin 25 astetta Suomea korkeammalla, niin säästelen niitä ainakin vielä vähän aikaa.

Sitten vielä yhdet lasit tarttuivat mukaani. Nämä ostin myöskin tuolta Brick Lanelta, sillä siellä oli monissa puodeissa aurinkolaseista ja vastaavista ns. paljoustarjous. Mulla on viime kesän lopusta asti pyörinyt mielessä vastaavan malliset Ray Banin lasit, mutta en tahtonut ostaa aurinkolaseja talvella. Mua on niissä mietityttänyt, että sopiiko ne mulle ja käyttäisinkö laseja, jotka ovat niin erilaiset kuin mitä tyypillisesti ostan. Siitä huolimatta lasit ovat pyörineet mielessäni. Näin sitten nämä samassa puodissa kuin nuo ylemmät lasit, joten päätin napata nämä kokeiluun. Kun ostin kahdet lasit niin lasien kappalehinta tipahti punnalla tai parilla. Nämä kun olivat alle £10, niin ajattelin, ettei tällaisilla "kokeilulaseilla" kauheasti menetä. 

Oikeasti kuka voi kertoa mun olleen innostunut keväästä, kun ostelin vaan aurinkolaseja ja vastaavia?

Vaikka toisaalta olen sellainen ihminen, jota lowkey ärsyttää, jos jostain tykkäämästäni jutusta tulee todella suosittu, niin ovatpahan baskerien valikoimat kasvaneet. Ennen baskereita sai vain jostain Stockkan mummoille varatusta hattunurkasta, mutta nyt niitä ovat kaupat täynnä. Siispä yritän haalia tämän trendin kestäessä kaikki mahdolliset värin kaappeihini, jotta ne säilyvät siellä myös ihmisten innostuttua seuraavasta myssystä. Alempi kirkkaan keltainen yksilö on Topshopista, jossa on todella laaja valikoima eri värejä. Ylempi puolestaan on myöskin Brick Lanen marketista ja se on vähän erilainen kuin muut baskerini. Näätte varmasti siinä olevan sauman ja tätä baskeria ei siis ole valmistettu yhdestä huovan palasesta, vaan siinä on ikään kuin reunat ja sitten se lakin yläosa. Tällöin hatussa on vähän jäykempi ja selkeämpi muoto. Tällainen neutraalimpi väri oli ollut mulla mielessä ja koska tässä baskerissa tuli mukana myös tuo alempi rintakoru niin setti oli pakko ostaa.

Tämä oli tosiaan kiinnitetty baskeriin ja tätä tulen varmasti käyttämään niin baskerin kanssa kuin muutenkin. Tyypillisesti voisin hyvinkin arvioida pelkästään rintakorun maksavat jossain kymmenen punnan luokkaa ja baskerin ehkä toiset kymmenen, mutta nyt sain molemmat kympillä. Se oli mielestäni aika hyvä tarjous, joten päätin setin kotiuttaa. Mulla on ollut etsinnässä tämän kaltainen suht pieni ja yksinkertainen rintaneula, jota voisin käyttää Downton Abbeyn tyyliin kauluspaitojen kanssa ylimmän napin päällä. Tästä on tulossa esimerkkiä, joten kannattaa tarkkailla mun asukuvia!

Ostin kesällä Topshopista viininpunaiset verkkosukkahousut, joita käytin talvella muutamaankin otteeseen mustien sukkahousujen päällä. Asukuvissa sukkahousut vilahtivat tässä postauksessa. Tykkäsin todella paljon tästä tyylistä, joten päätin päivittää sen kevääseen ja kesään. Näitä aivan ihania pinkkejä sukkahousuja voi lämpimien kelien tultua käyttää ihan itsenään tai siihen asti vaikkapa valkoisten sukkahousujen päällä!

Näitä sukkia ei oikein kyennyt kuvaamaan valkoisella taustalla, sillä silloin niistä erottui ainoastaan kukat. Mulla vilahti jo täällä postauksessa yhdet tällaiset läpinäkyvät sukat, mutta tässä on vähän kesäisempi ote ohuisiin sukkiin. Kelien lämmetessä tulee taas käytettyä sandaaleja ja muita avonaisempia kenkiä, jolloin nämäkin sukat pääsevät varmasti oikeuksiinsa! Nämä tarttuivat mukaan Miss Selfridgesiltä.

Ehkä yllättävin ostos kaikista oli tämä Abercrombie & Fitchin lippalakki? Omistan kaksi lippalakkia ja niitä tulee käytettyä aina silloin tällöin, mutta harvemmin kuin mun muita hattuja. Toisaalta toinen on täynnä jäätelöitä ja aurinkoja ja toisessa puolestaan on koiranpentuja. Tämän voisi kuvitella olevan ehkä astetta monikäyttöisempi tai ainakin semmoinen joka tulisi mukaan matkoille. Kaupassa tämä näytti luonnonvalkoiselta, mutta todellisuudessa tämä onkin vaaleankeltainen. Väri ei mua lainkaan haitannut, vaikka tässä kyllä huomasi kuinka Abercrombien valot hiukan hämäävät - ja nykyäänhän siellä on paljon enemmän valoa kuin vielä pari vuotta sitten! En tosiaan tiedä mistä tämä ajatus lippalakista oikein tuli. Ehkä mulle oli jäänyt mieleen jotain sporttisia viboja mun ja Ellin vierailusta Trendealille? Lisäksi Abercrombielta ostin raidallisen t-paidan ja villapaidan, jotka sopisivat aika hyvin tämän pariksi. Kuvittelin jalkaan shortsit tai farkkuhameen sekä kengiksi tennarit tai paljaat varpaat, niin siinähän mulla oli jo kesäpäivän asu. Mun ostamani vaatteet esittelin muuten videolla täällä!


Vaikka lippis onkin mulle aika vieras asuste, niin toisaalta oli tämäkin ostos aikamoinen yllätys. Esittelin laukkujani syksyllä täällä, ja vaikka niitä laukkuja löytyy, niin viimeksi olen laukun ostanut kesällä 2016. Nykyään tykkään mieluummin säästää muutamiin spesiaaleihin laukkuihin, kuin ostella monia high street laukkuja. Nyt muhun on kuitenkin iskenyt pienoinen laukkuinnostus ja tämänkaltaisesta laukusta olen haaveillut jo siitä asti kun ensimmäistä kertaa näin Guccin Sylvie-laukun, joka aloitti trendin näille tätilaukuille. Kyllähän tästäkin sen alkuperäisen innoittajan tunnistaa, mutta mielestäni tässä oli kuitenkin tarpeeksi eroa alkuperäiseen, että kykenin tämän ostamaan. Mutta uskokaa, pohdin pitkään onko tämäkin jo liian "inspiroitunut". En edes muistanut, että alkuperäisessä Sylviessäkin kulkee tuo metalliketju keskellä, mutta enköhän tästä selviä. Ajattelin tuon silkkihuivin ottaa pois rusetilta, jotta se ei muistuttaisi turhaan tuosta Sylviestä. Muutenkin olen tahtonut tällaisen yksi kahvaisen laukun, jotta voisin laittaa siihen silkkihuivin kahvan ympärille. Voin käyttää joko tätä laukun mukana tullutta huivia, tai sitten mulla oli ajatuksena kokeilla tähän Vuittonin Tahitienne Bandeau huivia. Tämä laukku on tosiaan Aldosta, joka on mun mielestä hyvä paikka löytää luksusmerkeistä inspiroituneita tuotteita, jotka eivät kuitenkaan ole suoria kopioita tuotteista. Kopiointi on mun mielestä niin inhottavaa, mutta Aldon laukut ovat usein sopivasti inspiroituneita. Muotia seuraava ihminen kuten minä todennäköisesti pystyy Aldon laukuissa näkemään sen alkuperäisen innoittajan laukkujen takana, mutta ihan "tavallinen tallaaja", joka ei niin intohimoisesti muotitaloja seuraa, ei varmasti osaisi kertoa laukun inspiroituneen toisesta tuotteesta.

Iskikö näistä jokin tuote myös teihin? 

Mikä on sun lemppari asusteesi keväälle ja kesälle?

Luitko jo nämä? Mitä tarttui mukaan Lontoosta? Tuulisen päivän asua Lontoosta

Talvipäivän arkiasu

Jumper - Abercrombie & Fitch I Jeans - Monki I Coat -  Canada Goose I Winter headband - Jack Wills I Scarf - Mulberry I Shoes - Dr. Martens

Nautin tästä auringosta, mutta tämä pakkanen ei ole ihan mieleeni. Multa löytyisi nimittäin sitä inspistä aurinkoisten kevätpäivien pukeutumiseen vaikka muille jakaa (tai sitä vartenhan tätä blogia ylipäätänsä kirjoittelen), mutta talvipäivät saisivat mun mielestäni olla jo ohi. Tutkin äsken 15 päivän ennustetta (joka voi vielä muuttua, mutta hey ho) ja 15.03. lämpötilan pitäisi olla jo nollassa! Odotan jo aikaa, kun miinus viidentoista sijaan lämpömittari näyttää samaa lukemaa, mutta plussana. Toistaiseksi sitä tulee kuitenkin kärsiä ja odottaa. Tai ainakin pukeutuminen saa odotellessa vähän kärsiä.

Tässä on nyt kuitenkin esillä mulle ehkä harvinaisen yksinkertainen asukokonaisuus. Olin menossa viereiselle paikkakunnalle ystävääni vastaan ja tarkoituksena oli käydä kaupassa, mutta ei sen kummempia. Tajusin tällä viikolla, etten ollut käyttänyt tätä Abercrombien villapaitaa tänä talvena. Viime talvena tämä oli ehdottomasti mun käytetyimpiä villapaitoja tai vaatteita ylipäätään. Tämä on ihanaa puuvillaa, joten se tuntuu mukavalta ja lämpimältä. Rakastan myös tämän villapaidan tyyliä, sillä siitä tulee mieleen Ellesseen 80-luvun pingviini villapaita. Paidassa on tosiaan maailman söpöin pingviini, jolla on jopa laskettelulasit päässään. Tämän väri on aivan ihana, sillä se on harmaa, mutta sävyltään se on hyvin erilainen kuin mikään muu harmaa villapaitani. Sävy on todella vaaleanharmaa ja tuo paljon enempi mieleen valkoisen kuin mustan. Paidassa on punaiset sukset ja punainen väri toistuu myös hihoissa. Hihat ovat päältä harmaat, mutta sisäpuolelta punaiset. Mun kädet ovat sen verran lyhyet, että käännän aina hihani vähintään kerran. Tällöin tuo ihana punainen pääsee esille!

Mä harvoin luovun mun mekoista ja hameista, mutta nämä mittarin lukemat ovat kyllä siihen pakottaneet. Siinä vaiheessa kun negatiiviset asteet alkaa kaksilukuisella numerolla, on munkin pakko luovuttaa. Siispä vedin jalkaani Monkin farkut, jotka ovat ihanan korkeavyötäröiset ja suoralahkeiset. Alle piti tietenkin pukea vielä sukkahousut, sillä olen maailman palelevin ihminen. Mä vaan tunnen oloni niin paljon kotoisammaksi mekoissa ja hameissa, joten toivottavasti tämä talvi olisi pian ohitse.

Näin kylmässä kelissä oli pakko pukea ylle myös toppatakki sekä lämpimät asusteet. Tutut kengät pitävät varpaani kuivina ja lämpiminä, mutta niiden lisäksi mulla oli yllä myös Jack Wilssin neulottu "panta", Mulberryn kaulahuivi, joka turhan usein häviää Vuittonin shaalille ja jää hyllyyn, sekä Ted Bakerin ihanat hansikkaat, jotka ovat lämmittäneet sormiani jo muutaman vuoden verran. Olihan mulla toki aurinkolasitkin, sillä aurinko paistoi ihanasti, mutta ne jäivät tällä kertaa autoon kuvien ottamisen ajaksi.

No mutta, tällaista yksinkertaista talvisen arkipäivän asua tällä kertaa. Mites nautitteko te tästä kunnon talvesta, vai kaipaatteko jo kevättä?

Luitko jo nämä? Tuulisen päivän asua Lontoosta, Katsaus kevään tyyliin Trendealilla