Ruutujakku ja farkkuhaalari

Olin suuntaamassa ystäväni kanssa lounaalle, kun muhun iski pienoinen kriisi. Mitä laittaa päälle, kun ulkona tulee loputtomasti vettä ja tarkoitus on mennä syömään vatsa täyteen. Mekkoa ei huvittanut päälle pistää, kun olin jo päättänyt tähän jakkuun pukeutua. Kaikki alaosat tuntuivat turhan tiukoilta syömiseen, tai kylmiltä ja epäkäytännölliseltä sateeseen. Siispä päädyin tähän farkkuhaalariin, joka on ihanan rento ja joustava päällä. Kun jakku ja haalari oli jo valittu, minulle luonnollinen valinta oli värikkäämpi poolopaita ja kirjavat sukat. Oisin mielelläni laittanut jalkaani kävelykengät, mutta sään tähden oli valintana nämä Gantin nilkkurit. Viimeisenä päälle vielä ikuinen lempparitakki ja äidin kaapista lainattu Mulberryn laukku, niin we good to go. 

Helsingissä ei onneksi satanut ihan yhtä paljon kuin meillä kotona. Hyvin nälkäisenä ja kevyessä sateessa ei kuitenkaan huvittanut kauhean pitkälle kulkea, kun Stockkalla treffattiin. Siispä päädyttiin ottamaan näitä kuvia ylioppilastalon edessä perjantai-iltapäivänä kello kahden aikoihin. Ei tosiaan huomaamattomiin tai rauhallisin kuvauspaikka. Vaikka ruuan kuvaamista ravintolassa ei ehkä enää katsota niin kieroon, niin asukuvien ottaminen herättää yhä aika paljon huomiota. Tämä ei tosiaan ollut ensimmäinen kerta kun asukuvia napsittiin julkisella paikalla, mutta ehkä ruuhkaisimmalla paikalla ja ruuhkaisimpaan aikaan. Vaikka mulla on vielä paljon opittavaa asukuvissa poseeraamisesta, niin ainakin se tuntuu huomattavasti luonnollisemmalta kuin vielä vuosi sitten. Onneksi en ole koskaan kamalasti välittänyt muiden mielipiteistä tai siitä miltä toimeni näyttävät muiden silmissä. Olen asukuvia ottaessa tottunut ajattelemaan, että tämä on mun "työtä". Vaikka kyseessä ei ole leipätyö, niin kyseessä on homma joka täytty saada tehdyksi. Paikalla on vain minä ja kamera ja ehkä myös se kaveri kameran takana, mutta yleensä kannattaa vaan unohtaa kaikkien ulkopuolisten olemassa olo. Onhan se aina parasta jos paikalla ei kauheasti ihmisiä ole ja pääsee ottamaan oman tilansa (ja tällöin myös kuvien tausta on tyypillisesti kivempi, kuin ihan vaan seinää vasten). Mutta kaiken kanssa on elettävä! Siispä tällaisia kuvia tällä kertaa.

Kiharsin pitkästä aikaa hiuksiani ihan vain nähdäkseni miltä se näyttää. Ihan kivat ne oli kiharanakin, mutta mun otsatukka kyllä kaipaus vähän lyhentämistä. Kunhan vaan jaksais lähteä kampaajalle... En oikein osaa päättää mun hiusten pituudesta. Hiukseni olivat super pitkät super pitkään, kunnes viimein pätkäsin ne viime maaliskuussa. Siitä kirjoittelinkin blogiini ja postaus löytyy täältä. Samalla kun leikkasin otsatukan, niin leikkasin myös hiukseni entistä lyhyemmäksi. Nyt en oikein osaa päättää, pitäisikö hiuksia lyhentää samaan tapaan kuin otsatukkaa, vai antaa niiden kenties kasvaa hiukan. Etsin vanhoista kuvista inspistä ja pidin todella paljon esimerkiksi siitä miltä hiukseni näyttävät tässä postauksessa. Tuolloin ei vielä otsista ollut, joten en osaa sanoa sopisiko tuo pituus mulle myös otsatukan kanssa. Musta tuntuu, että mulla on visio mun hiuksista vähän hakusessa, koska mun otsatukka vielä vähän etsii itseään. Tykkään otsiksesta, mutta en ole vielä löytänyt sitä täydellistä pituutta, leikkausta ja stailausta. Lyhyemmäksi sitä täytyy leikata, ihan senkin takia, että mun pitäisi käydä ottamassa uusi passikuva. Äänestäkääpä siellä kommentteissa, lyhyempää vai pidempää tukkaa?

Miten on, leikkaanko taas hiukseni vai annanko kasvaa?
Ja asusta vielä, toimiiko farkkuhaalari myös farmin ulkopuolella?

Luitko jo nämä? Video: Syksyn ja talven suosikit, Ruutua ruudun päälle