"Eikö sua pelota?" on kysymys, jonka olen kuullut viimeisen vuoden aikana aika useasti, etenkin viimeisimpinä kuukausina. Tällä tietysti viitataan viimeaikaisiin terrori-iskuihin. Meidän perheemme matkustaa suhteellisen paljon ja käymme muun muassa Briteissä useamman kerran vuodessa. Usein juurikin puhuessani Lontoossa, tulee joku esittäneeksi tämän kysymyksen. Mielestäni ei ole paha olla varuillaan, mutta ei tulisi unohtaa elää elämäänsä.

Viimeaikoina olen pohtinut kumpi terrorismissa pelottaa ihmisiä enemmän, kuolema vai sen tilanteen ja kaaoksen keskelle joutuminen. Jos pelkäät kuolemista terroristi-iskussa, niin voit yhtä hyvin liukastua portaissa, tukehtua syödessä tai saada vakavan sairauden. Voin kertoa sinulle yllättävän faktan — me kaikki kuolemme joskus. Ei siis kannata ainakaan sen pelon estää sinua käyttämästä sitä aikaa joka sinulla on parhaasi mukaan. Keskelle terrori-iskua jääminen olisi varmasti hirveää ja traumaattista, mutta se on tilanne johon emme itse itseämme aja. Jos joku päättää satuttaa meitä, niin se ei ole meidän oma valintamme, se on vain erittäin huonoa tuuria. Terrorismia voi tapahtua Lontoossa, mutta sitä voi yhtä hyvin tapahtua vaikka meillä Helsingissä. En aio kaivaa kuoppaa tunturin kupeeseen pysyäkseni piilossa muilta ihmisiltä. 

Tiedän monien olevan kyllästyineitä jatkuviin "ei saa antaa pelon voittaa"-puheisiin, mutta mitä muutakaan voisimme sanoa? Terrorismi tulee sanasta terror, joka suomeksi tarkoittaa vahvaa pelkoa –  juuri sitä reaktiota, mihin nämä iskut tähtäävät. Tahdommeko antaa terroristeille voiton? Voimme kaikki yhdessä taistella terrorismia vastaan, sillä nämä teot ovat voimattomia ilman reaktiota niihin. En meinannut tätäkään kirjoitusta toteuttaa, sillä en tahdo antaa tälle toiminnalle lisää huomiota, mutta aihe on noussut niin monissa keskusteluissani esiin, että uskoin asian olevan monien mielissä.

Tiedättekö sen lapsen, joka on aina jäänyt huomiotta, jota ei koskaan kehuttu ja jolle ei koskaan annettu mahdollisuuksia onnistumiseen elämässään. Tiedättekö sen lapsen joka härnää ihan vain saadakseen reaktion aikaan, ihan vain jotta saisi hetken huomiota. Lapselle ei tule ärähtää tästä käytöksestä vaan ennemmin puuttua siihen tekijään, joka on saanut lapsen käyttäytymään näin. Monet radikalisoituneet ovat näitä lapsia. Meidän pitäisikin puuttua radikalisoitumiseen johtaviin ongelmiin varhaisessa vaiheessa. Se voi tavalliselta kansalaiselta olla hankalaa, mutta mekin voimme kantaa kortemme kekoon. Emme saa antaa terrorismin hidastaa elämäämme, emmekä saa antaa sen  kasvattaa muureja välillemme. Viime aikoina olen Suomessakin huomannut rasismin kohottavan päätään. Meidän tulee taistella rasismia vastaan ja suojella niitä ihmisryhmiä, jotka ennakkoluuloista kärsivät. Vihaamalla viattomia ihmisiä ja ihmisryhmiä vain puhallamme voimaa siihen vihan liekkiin, joka tulisi tukahduttaa.

Musta tuntuu, että nämä pelottavat ajatukset ovat sellaisia, joita jää helposti pohtimaan juuri niinä hetkinä kun on yksin neljän seinänä sisällä ja antaa ajatustensa vaeltaa. Silloin kannattaa vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja mennä ulos. Mennä tapaamaan kavereitaan. Mennä elokuviin. Mennä konsertteihin. Mennä matkoille. Mennä nauttimaan elämästään. Tuli mitä tuli, kävin miten kävi niin tämä elämä on tehty elettäväksi. Tämän tekstin ilmestyessä olen itse Lontoossa, todennäköisesti viettämässä iltaa hyvän ystäväni kanssa, vailla huolen häivää. 

Ruutua ruudun päälle

Coat - Jack Wills / Blazer - Monki / Dress - Cooperative/Urban Outfitters / Earrings - Michael Kors / Handbag - Louis Vuitton / Watch - Marc by Marc Jacobs / Shoes - Dinsko

Lupailinkin teille varsinaisia asukuvia mun viikonlopun Tampereen reissulta. Vietettiin Tampereella tosiaan blogimiittiä, josta postailin aikaisemmin täällä. Tää asu oli kyllä itselleni super mieleinen! Oon pyrkinyt tänä syksynä myös vähän sekoittamaan perinteisiä maskuliinisia ja feminiinejä ominaisuuksia, mikä onnistui tässä asussa mielestäni ihan hyvin. Yhdistin astetta maskuliinisemman takin ja yli-ison jakun naiselliseen ihonmyötäiseen mekkoon sekä korollisiin saappaisiin. Tykkään printtien sekoittamisesta, vaikkei se ehkä kaikkien mieleen ole. Tässä jakussa ruutu on kuitenkin aika hillitty yksinkertaisen värimaailman tähden, joten mielestäni se on hauska yhdistää muihin kuvioihin. Jakusta onkin tullut yksi suosikkejani tälle syksylle jo muutamassa viikossa. Ruudullinen jak

Tämän mekon ostin muutama vuosi sitten Tukholman Urban Outfittersistä ja siinä on ihanaa 60-luvun fiilistä korkeine kauluksineen. Hihat ovat siinä ehkä 1/3 pituiset, eli normaalia T-paita hihaa hiukan pidemmät. Takaa löytyy myös kolmion mallinen cut out, josta yritän ensi kerralla ottaa kuvan. Tällä kertaa piti kuitenkin lähteä saattamaan muutamia tyttöjä junalle ja sataakin alkoi juuri.
Ylimmissä kuvissa on myös mukana Jack Willsin viime syksynä ostettu takki, joka on niin unelmainen. Willsiltä tuli toissa vuonna vastaava takki miehille ja siitä lähtien tällaista etsin. Vuotta myöhemmin löytyi takki myös naisille suunniteltuna. Olen takkifriikki ja vaikka omistankin lukuisia takkeja, oli tämä käytössäni ylivoimaisesti eniten viime syksynä. Nytkin oikein odotin saavani kaivaa sen esiin. Willsin sivuilla huomasin heidän tehneen takin tänä vuonna myös Burgundyna ja sitä aion ehdottomasti mennä Lontoossa kurkkaamaan.
Asusteina mulla olikin mun tutut Michael Korsin korvakorut, Eva ja Dinskon luottosaappaat, joista viime asupostauksessa puhuinkin. Mukaan nappasin vielä mun Marc Jacobsin kellon, jonka ostin viime vuonna arkikelloksi. Siinä on aivan ihanan harmaat hihnat ja harmaa kellotaulu. Metalliosat ovat tässä ruusukultaiset. Kellot on mun mielestä tosi kivoja asusteita, sillä ne ovat samalla käytännöllisiä ja kauniita. Kesäisin käytän kelloja vähän vähemmän, mutta erityisesti tämä kello sopii niin hyvin mun syysvaatteisiin, että se on kyllä todella kovassa käytössä.

Mitäs tykkäsitte jo vähän syksyisemmästä asusta?
Mitäs te siellä ootte mieltä kahden printin yhdistämisestä?

Blogimiitti Tampereella

Mainitsinkin perjantain postauksessa olevani matkalla Tampereelle muita bloggaajia tapaamaan. Oltiin juuri saatu porukka kasaan keskustorilla, kun ohi kulkevat yläastepojat tokaisivat, että "noi on varmaan jotain bloggaajia". Kyllähän siinä hiukan nauratti! Aloitettiin päivä syömässä Finlaysonin American Dinerissa. American Dinerissa on tullut syötyä useampaan otteeseen niin Helsingissä, Tampereella kuin Jyväskylässäkin ja aina on ollut hyvää sekä täyttävää. Juteltiin pöydässä siitä sun tästä, blogista ja sen ulkopuolisista asioista. Vatsat täynnä lähettiin sitten kiipeämään Näsilinnalle, joka oli kyllä tosi kaunis paikka. Olis kiva käydä siellä joskus sisälläkin! Sieltä on siis nämäkin kuvat otettu, mutta mun asukuvista tulee vielä oma postaus perjantaina, jossa asu pääsee vähän paremmin näkyville ja kerron taas tuotteista enemmän. Kameran takana oli tällä kertaa super mukava Jenny. Näsilinnalta kun lähdettiin takaisin keskustaa kohti niin jatkoi osa iltaa vielä Torniin. Mulla oli valitettavasti viikonloppuna flunssaa ja tässä vaiheessa päivää oli sen verran kylmä ja uupunut olo, että lähdin itse hotellille lepäilemään. Onneksi lähdinkin, sillä mun olo huononi aika nopeasti. Nyt keskiviikkoon mennessä on olo viimein jo miltei terve. Harmittaa, että olin sitten juuri tänä viikonloppuna kipeenä, sillä musta tuntuu kuin koko päivä ois vaan mennyt ohi jossain sumussa.   Oli kuitenkin mukava päästä tapaamaan muita samoista aiheista kiinnostuneita ihmisiä, ja varmasti tavataan uudestaan! 

Laukkuni osa 3: Mulberry ja Louis Vuitton!

Hauskaa maanantaita kaikille! Itse päivittelen täältä nenäliinojen keskeltä, sillä nythän on aika laukkukokoelmani viimeiselle osalle. Tämä on omasta mielestäni se paras osa, sillä tässä on ne kolme laukkua, jotka eniten käyttöön pääsevät ja ovat täällä blogissakin jo vilahtaneet. Jos teiltä on mennyt mun kaksi aikaisempaa postausta ohi, niin osa yksi löytyy täältä ja osa kaksi täältä.

Ensimmäisenä esittelyyn pääseekin mun koko kokoelman kruununjalokivi eli Mulberryn Cara-laukku. Tämä on näistä kolmesta ehkä vähiten tunnetuin, joten siitä syystä myös päätin kertoa laukusta vähän enemmän. Laukku on siis osa Cara Delevingnen Mulberylle suunnittelemaa kokoelmaa, joka ilmestyi 2014. Sain tuolloin 2014 Mulberryltä sähköpostin uudesta kokoelmasta iPadiini istuessani vanhan huoneeni lattialla ja haukoin henkeä sillä Cara-laukku oli ehkä kauneimpia laukkuja, mitä olin koskaan nähnyt. Siitä asti haaveilin tästä laukusta niin paljon. Vaikka ihastelinkin noiden kahden vuoden aikana muitakin laukkuja, niin tämä oli jatkuvasti mielessäni ja ihan totta itkin sen perään useasti. Mulla oli myös pitkään rahat tähän säästettynä, mutta en vaan kehdannut sitä ostaa. Lopulta keväällä 2016 tein sen päätöksen, että kahden vuoden haaveilun jälkeen oli aika tämä ihanuus kotiuttaa. Tämä oli mulla ylioppilas- ja syntymäpäivälahja, sekä muisto siitä, että sain juuri ensimmäisen kesätyöpaikkani! Juuri tuon työpaikan tähden myös kehtasin tähän rahani pistää. Tiesin haluavani joko tämän tikatun tai sellaisen version, jossa oli leijonanpään muotoisia niittejä. Vaihtoehtoina oli tilata netistä, ostaa Helsingistä tai ostaa Lontoosta. Kävin tsekkaamassa tätä mustaa Helsingissä ja mietin hetken tämän sekä Lontoossa näkemäni punaisen version välillä. Päädyin kuitenkin tähän mustaan, sillä se tuli helpommaksi ja halvemmaksi. Vaikka rakastankin punaista ja pääasiassa välttelen kaikkea mustaa, niin ajattelin tämän olevan myös käytännöllisempi. 

Olin pitkään ihastellut Mulberryn Bayswateria, ja tämä muistuttaa Bayswateria juuri sopivasti, mutta on vielä kauniimpi! Laukku on Bayswateria kapeampi ja monikäyttöisempi. Tässä laukussa on nimittäin pienten kahvojen lisäksi kaksi irrotettavaa hihnaa. Yhden hihnan voi kiinnittää laukun päästä päähän kuten yllä olevassa kuvassa, jolloin laukkua voi kantaa olalla ja jos pituus ei riitä, niin molemmat hihnat voi yhdistää toisiinsa pidemmäksi olkahihnaksi. Hihnat saa myös kiinnitettyä pohjan nurkkiin sekä molemmat keskelle, jolloin laukusta tulee reppu. Tämä laukku on siis todella monikäyttöinen ja paljon selkäystävällisempi kuin esimerkiksi Vuittonin Neverfull alempana. Hihnat saa myös kokonaan irti, jos laukkua tahtoo kantaa käsivarrella perinteisen käsilaukun tapaan. Söpönä yksityiskohtana pikkukahvoissa on mukana niille oma pikku vyö, jotta kahvat pysyvät yhdessä ja pystyssä, kun laukkua kantaa reppuna. 

Tämä laukku on myös erityinen, sillä se ei ole kovin brändätty, kuten eivät muutkaan Mulberryn laukut. Tästä löytyy toki klassiset Mulberry elementit kuten postman's lock sekä kahvan ympärillä tuo pussukka jonka sisällä on pieni lukko. Myös Mulberryn klassinen puu-logo löytyy laukusta ainakin neljään otteeseen. Laukkufanille tämä on siis ilmiselvä Mulberry, mutta maallikko ei ehkä tunnista laukkua merkkilaukuksi, mikä on kivaa vaihtelua Vuittonin varsin brändättyihin laukkuihin. Laukun ainoat heikkous on ehkä sen materiaali. Kyseessä on siis lampaannahkalaukku (odottelenkin tässä vaihessa jo ensimmäisiä vihakommenttejani), joka samaan aikaan on mitä kaunein ja pehmein, mutta myös erittäin helposti naarmuuntuva. En myöskään ole ihan satavarma kuinka paljon kosteutta tämä laukku kestää, joten välttelen sen ulkoiluttamista päivinä, jolloin on mahdollista sataa. Tämä siis hiukan vähentää sen käyttöpäiviä, mutta ulkoilutan sitä kyllä aina kun vaan voin, niin upea se on! Tämä on mulla todella usein mukana matkoilla mun Vuittonin pikku Evan lisäksi, sillä tätä on mukava kantaa reppuna jos mukana on kameraa ja juomapulloa yms. Jos et ole laukkufanaatikko itse, niin tässä oli varmasti jo aivan liikaa tietoa yhdestä laukusta. Itse voisin kuitenkin puhua tästä laukusta loputtomiin! Asukuvia laukun kanssa löydätte täältä!

Louis Vuittonin Neverfull MM Damier Ebene kuosissa oli ensimmäinen todellinen merkkilaukkuni. Täyttäessäni tänä vuonna 20, täytti tämä laukku 5 vuotta. Säästin tähän laukkuun kaikki mahdolliset kuukausirahat sekä lahjana saadut rahat ja sain rahat kasaan juuri sopivasti syntymäpäiväkseni, kuten olin suunnitellut. Tuolloin Neverfulleja näki toki jonkin verran kaupungilla, mutta tämä räjähdysmäinen kasvu tapahtui mielestäni vasta vähän ostokseni jälkeen. Vaikka toisaalta tämä tarkoittaa, että samaa laukkua tulee valtavan monella vastaan, niin myös sen hinta on noussut suosion noustessa. Laukun hinta onkin miltei kaksinkertaistunut, eli sijoituksena ostos oli erittäin onnistunut.

Vähän kulumaa on kertynyt viiden vuoden aikana niin sisä- kuin ulkopuolelle. Sisältä löytyy muutama tahra, nahkareunus on päässyt laukun kulmista kulumaan ja hihnat ovat melkoisesti pehmentyneet. Hihnojen pehmentymisestä olen kuitenkin vain iloinen, eikä laukun kunnossa ole muutenkaan ikään sekä käyttöön nähden mitään moitittavaa. Käytin tätä koululaukkuna kasiluokan viimeiset kuukaudet sekä koko ysiluokan joka päivä. Lukiossa en ykkösellä tätä päivittäin käyttänyt, sillä mulla oli niin paljon kursseja ja kirjoja, että laukku painoi liikaa. Kakkosella ja erityisesti ajokortin saatuani aloin taas käyttämään tätä päivittäin. Lukion päätyttyä tää on ollut mun työlaukkuni, eli laukku todella kulkee mukana ja paljon. Tämä laukku on kyllä kestänyt tosi kovaa käyttöä, joten kertaakaan en ole tullut tätä katuneeksi, vaikka nuorena sen ostinkin.

Yllä mainitsin Caran olevan parempi selälle. Jos tämä laukku on kovin painava, niin sen kantamisesta menee herkästi selkä ja hartiat jumiin. Nimensä mukaisesti laukku vetää sisäänsä tavaraa kuin mikäkin tilaihme. Samaan aikaan laukun vahvuus ja heikkous. Tämän laukun otan aina mukaani, jos tarvitsee pakata paljon tavaraa. Toisaalta pakkaan sen aina niin täyteen painavaa tavaraa, että silloin juuri selkäni tulee herkästi kipeäksi. Mulla  on kuitenkin aina ollut tapana kantaa turhaa tavaraa mukana, joten tämän laukun myötä olen myös oppinut vähentämään turhan tavaran mukana kantamista. Turhan tavaran vähentämiseksi ostinkin postauksen viimeisen laukun...

Elikkä viime kesänä lisäsin kokoelmaani myös Vuittonin Eva clutchin. Pohdin pitkään tämän sekä muutaman muun Vuittonin pienen laukun väliltä, kuten Favoriten sekä Pochette Accessoiresin välillä. Vertailin niitä liikkeessä ja lopulta tämä valikoitui voittajaksi. Tahdoin laukun jota pystyisi kantamaan cross bodynä, ja joka sopisi niin arkeen kuin juhlaan. Laukkuun tuli mahtua ainakin kännykkä, lompakko sekä huulirasva. Favorite oli mulle liian pitkä ja Pochette Accesoiresiin olisin joutunut ostamaan erikseen pitkän hihnan, eikä se laukkuun kuuluva hihna varmaan olisi päässyt mulla käyttöön. Eva oli kuitenkin mulle täydellisen pituinen ja sopii kannettavaksi niin olalla kuin cross bodynä. Jos olette itse kiinnostuneita näistä laukuista ja niiden istuvuudesta, niin itse olen n. 162cm pitkä ja Evasta mulla on useita kuvia kuten x, x ja x. Neverfullia ostaessani Damier Ebene oli mulle ilmiselvä valinta, mutta nykyään olen alkanut lämpeämään niin azurille kuin monogram-kuosille. Tämän kohdalla monogram oli kuitenkin poissa laskuissa, sillä pidän tästä isosta laatasta enemmän kuin monogramin pikkuruisesta laatasta. Päädyin kuitenkin tuttuun ja turvalliseen Damier Ebeneen, sillä kyllä se vaan on yhä suosikkini ja olen todennut kuosin sopivan käyttööni erittäin hyvin. Olen kuitenkin niin tykästynyt Evaan, että ehkä tahtoisin sen vielä myös Azurissa jonain päivänä hankkia. Laukun pitkän hihnan saa siis irrotettua, mutta kultaisen ketjun saa irti vain toisesta päästä. Se ei minua haittaa, sillä ketju on mielestäni kiva lisä laukkuun. Ketjun toisen pään saa kuitenkin irti.  Ketju kulkee siis joko laukun päästä päähän tai sillä voi muodostaa pienen remmin, jolloin laukkua voi kantaa ranteessa. Arkisin kannan laukkua pitkässä hihnassa, mutta juhlissa yleensä käytän pelkkää ketjua.

En voisi olla tyytyväisempi tähän ostokseen, sillä käyttöä on jo vuodessa tullut huomattavasti. Tätä laukkua käytän kaikissa juhlissa ja arkena tää on mun ykköslaukku kaupungilla ja asioilla, kun en tarvitse muuta kuin kännykän ja lompakon. Laukkuun mahtuu tarvittaessa iso continental-tyylinen lompakko, mutta jos sellaista käyttää niin sitten juuri muuta ei laukkuun mahdukaan. Pienempi lompakko tai korttikotelo mahtuu laukkuun hyvin. Loppujen lopuksi tähänkin mahtuu yllättävän paljon tavaraa. Kännykkä, pieni lompakko, erillinen kolikkopussi, avaimet, bussikortti, huulirasva ja pari huulipunaa, ponnareita, pinnejä, ylimääräisiä kuitteja... Vaikka tavaraa koitankin vähentää, niin kyllä sitä tähänkin mahtuu!

Siinä siis oli koko kokoelmani! Nämä kolme tosiaan ovat omat suosikkini ja eniten käytössä. Tämä on mielestäni todella toimiva kombo, enkä varmaan toistaiseksi ole uusia laukkuja ostamassa. Jos tähän jonkun laukun lisäisin, niin ehkä toisen cross bodyn, joka olisi kooltaan jotain Caran ja Even väliltä. Olen vilkuillut Mulberryn Darley laukkua harmaan tai beigen sävyisenä, mutta viime vuonna tuli ostettua kaksi laukkua ja pari takkiakin. Yritän nyt sitten pitää vähän vapaata näistä isoista ostoksista ja laittaa enemmän rahaa asumiseen ja säästöön. Darley on kuitenkin ehdottomasti mun toivelistan kärkipaikoilla, ja jos kiinnostaa mistä laukusta on kyse niin tästä pääsette sitä katsomaan. En muuten tiedä miksi, mutta Mulberryn sivut ei mun koneella toimi. Jos teillä toimii niin kannattaa käydä siellä laukkua kurkkaamassa, nimittäin sieltä näkee myös laukun kokoa hahmottavaa kuvaa. Kerran tätä lentokentällä mallailin ja laukku on kyllä upea! Tein keväällä myös postauksen mun Luxus toivelistastani, joten jos tämmöiset haaveilut kiinnostaa, niin kurkatkaapa myös tänne!

Mitäs piditte näistä laukuista? Entäs onko teillä jotain laukkuja toivelistallanne?