4 parasta bändiä, joista et ole koskaan kuullutkaan

Adele

Kivaa sunnuntaita kaikille! Mulla on ollut super kiireinen viikko ja viikonloppu. Kiireessä on kuitenkin yksi asia, jonka koen joko tarpeen tullen rauhoittavana ja tarpeen tullen mielialaa kohottavana. Tämä asiahan on musiikki. Olen ollut musiikin suurkuluttaja pienestä pitäen. Lapsena kuuntelemaani musiikkiin vaikutti paljolti se mitä vanhempani sekä vanhemmat sisarukseni kuuntelivat. Paljolti ovat nämä kokemukset vaikuttaneet siihen musiikkiin mitä yhä tänä päivänä kuuntelen. Sanoisin kuuntelevani paljon indie/alternative/pop/punk/rock/rap/hip-hop -genreihin sekoittuvaa musiikkia. Useimmat suosikeistani eivät ainakaan Suomessa radiosoittoja saa ja ovat monille tuntemattomia. Päätin siis tulla tänne niitä lemppareitani jakamaan. Itse etsin aina Youtubesta uutta kuunneltavaa sen ehdotusten kautta. Olen ehkä ainoa Suomalainen, joka ei vieläkään käytä ... nyt todella noloa, sillä unohdin jopa sen sovelluksen nimen ja piti ryhtyä googlaamaan. En siis käytä Spotifyta! Ostan kaiken itse CD-levylle tai kuuntelen musiikkia youtubesta. Saatan toisinaan iltaisin venyttää nukkumaan menoa vaikka kuinka ja kuinka sillä selaan tubesta uusia biisejä ja ajettelen, että "vielä yksi biisi".

Declan McKenna

Vuonna 1998 syntynyt Declan McKenna aloitti musiikin tekemisen hyvin nuorena ja tuli 'tunnetuksi' vuonna 2015 voitettuaan Glastonbury festarin järjestämän nousevaa kykyä etsivän kilpailun. McKenna osallistui kilpailuun kappaleella Brazil, joka kritisoi Fifaa ja vuoden 2014 Fifa World Cup -kilpailuja Brasiliassa. Vuosien 2015 ja 2017 välillä McKenna julkaisi vielä viisi hittiä ja viimein tänä kesänä ilmestyi kokonainen albumi. Hyvin monet McKennan kappaleet ovat yhteiskuntakriittisiä ja tuovat esille isojakin ongelmia, kuten sitä miten transgender nuoret tuodaan esille mediassa (Paracetamol). Hänestä on puhuttu jopa yhtenä meidän sukupolven ääninä ja monet hänen kappaleensa kuvastavat ainakin omasta mielestäni hyvin monien sukupolvemme nuorten ajatuksia (The Kids Don't Wanna Come Home, Humongous). Musiikillisesti McKennan tyyli on brittiläistä indie pop-rockia, johon sekoittuu hiekan 80-luvun meininkiä sillä vaikutteita on niin David Bowielta kuin Abbaltakin.  What Do You Think About the Car? -albumin on tuottanut James Ford, joka on ollut myös aivan suosikkeihini kuuluvien Florence and the Machinen ja Arctic Monkeysin albumeiden tuottajana. 

Florence and the Machine

Rat Boy

Jordan Cardy alkoi julkaisemaan musiikkiaan Soundcloudissa käyttäen luokkalaisteen hänelle antamaa nimeä Rat Boy. Hän julkaisi sivulla omassa kodissaan tuottamansa The Mixtape -nimisen viiden kappaleen kokonaisuuden vuonna 2014. Tämä julkaisu johti levytyssopimukseen Parlophonen kanssa ja ensimmäinen kokonainen albumi Scum ilmestyi elokuussa. Tyyliltään Rat Boyn musiikki yhdistää indie rockia sekä alternative hip-hoppia. Hänen musiikillinen tyylinsä on aika persoonallinen ja Cardylle tyypillistä on äänittää ympäristönsä ääniä ja sekoittaa niitä musiikkiinsa. Nämä äänet voivat olla puhetta tai sireenejä tai esimerkiksi Knock Knock Knock -kappaleen päättävä legendaarinen Nokia tune. Samaista Knock Knock Knock -kappaletta on myös käytetty Kendrick Lamarin kappaleella Lust. Rat Boyn lyriikat käsittelevät paljolti hänen elämänsä kokemuksia ja kommelluksia, sekä köyhyyttä ja Britannian luokkayhteiskunnan ongelmia. Cardylla on myös yhtye, jonka kanssa hän soittaa ja nimike Rat Boy voi siis viitata sekä koko yhtyeeseen, että Cardyyn itseensä. Olen menossa Rat Boyta katsomaan Helmikuussa, ja olen niin innoissani!

Oh Wonder

Listan harvinaisuus, sillä Oh Wonder on jopa tulossa Suomeen tämän vuoden lopulla! Monet artistit ja bändit joista pidän eivät keikkaile pohjoismaissa saati Suomessa, mutta tässä on yksi harvinaisuus. Oh Wonder on brittiläinen indie/elektro-pop -duo, jonka jäseniä ovat Josephine Vander Gucht ja Anthony West. Molemmat olivat tehneet musiikkia aikaisemmin ilman merkittävää menestystä, kunnes he yhdistivät voimansa vuonna 2014. Tuolloin he julkaisivat albumin, joka kantoi yhtyeen nimeä Oh Wonder. Ensimmäinen albumin kappaleet ovat mielestäni erittäin hyviä, mutta en pitänyt albumia niin mahtavana kokemuksena. Tämä selittyykin sillä, että kappaleet julkaistiin vuoden aikana yksi kuukaudessa Soundcloudiin, eikä niitä ollut tarkoitettu julkaistavaksi yhtenä albumina. Albumissa onkin 15 kappaletta, ja kuuneltavaa yli 50 minuuttia. Se on tuhti kokonaisuus, vaikka jokainen kappale onkin onnistunut. Tänä kesänä ilmestyi heidän toinen albuminsa Ultralife, joka on mielestäni puolestaan erinomainen ja ihanan raikas kokonaisuus. Heidät tulen tosiaan näkemään joulukuussa ihan täällä Suomessa! Lippujakin taitaa keikalle olla vielä saatavilla, joten kannattaa kuunnella, jos vaikka innostuisitte keikalle lähtemään.

Twenty One Pilots

The Bulletproof Bomb

Tässä vaihteeksi varsinainen indie-bändi, jolla on esimerkiksi facebookissa vain vajaat 9 000 tykkääjää. Se ei kuitenkaan kerro mitään musiikin laadusta. Sanoisin musiikin kehittyneen alkujaan klassisemmasta  kitara-painotteisesta indie-punk-rockista enempi koskettimiin ja lyriikoihin painottuvaan musiikkiin. Bändiltä on ilmestynyt muutamia EP:eitä ja 2016 heistä ilmestyi seitsemän kappaleen albumi This Ain't Rebellion, joka sai nimensä avauskappaleen Sportswear Punk sanoista "This ain't rebellion / This is Sportswear Punk". Bändin jäseneltä Tom Butlerilta kysyttäessä mikä on Sportswear Punk, vastasi hän (lyhennettynä), että Sportswear Punk on joku joka on pettynyt poliitikkoihin ja yhteiskuntaan, mutta jolla on yhä toivoa tulevasta. Tällainen henkilö on vihainen, mutta haluaa samaan aikaan myös muuttaa maailmaa isoilla ideoillaan tasa-arvosta ja reiluudesta. Tämä kuulostaa ainakin omalla kohdalla aika osuvalta ja tämä ideologia sopii oikeastaan myös Declan McKennan sekä Rat Boyn musiikkiin. Sportswear Punk -ideologia on vahvasti esillä The Bulletproof Bombin musiikissa. Tänä vuonna heiltä on ilmestynyt single "Suns of Britain", joka kuin kutsuu nuoria ryhdistäytymään ja työskentelemään tavoitteidensa eteen sekä muokkaamaan sitä maailmaa, johon he ovat niin tyytymättömiä. Odotan innolla, mitä Bulletproof Bombilta tullaan näkemään tulevaisuudessa!

Tässä oli nyt minun neljä suosikkia, vaikka musiikkia kuuntelen niin paljon, että postaus voisi olla vaikka kirjan pituinen. Jos kuitenkin musiikki kiinnostaa, niin suosittelen googlaamaan myös  esimerkiksi seuraavat: High Tyde, The Night Cafe, Urban Cone, Saint Raymond, The Hunna, Seafret ja Marsicans. Uuden indie-musiikin löytämiseen suosikki paikkani on tosiaan YouTube ja erityisesti The Hyve -kanava, joka kokoaa sivulleen kaikki parhaat indie bändit ja biisit! Näistä mitään en ole vielä livenä nähnyt, vaikka kahdelle keikalle liput on tosiaan ostettu. En tahtonut tätä aivan kuvattomaksi jättää, joten mukana muutama vanha kuva menneiltä keikoilta. 

Tänä iltana kyllä venytettiin nukkumaan menoa tällä kirjoituksella, mutten tahtonut missata sunnuntain postausta. Taitaa olla eka kerta kun meni maanantain puolelle. Yleensä mulla on viikon postaukset ajastettuina, mutta tällä viikolla ei ole ollut siihen aikaa. Toivottavasti ehdin ensi viikolla taas vähän skarpata! Nyt painun äkkiä pehkuihin ja huomenna sitten avoimen tehtäviä ja ensi viikon postauksia työstämään...

Löytyikö joukosta teille tuttua musiikkia?

Entäs onko teillä suosituksia minulle?